Somevaikuttaja Latisha Hale ihemetteli tuossa taannoin päihimme printattuja ”totuuksia” siitä, että naisten pitäisi mukamas olla laihempia, viedä ympäriltään vähemmän tilaa, rauhoittua ja olla kaikin puolin vaan mauttomampia, näkymättömämpiä, pienempiä, hitaampia ja hiljaisempia mitä pidemmäksi elämä meitä kantaa. Ja kuka hel#¤tti sanoi näin? Kaikki. Yhteiskunta, patriarkaatti, välillä jopa naiset itse. Muuta VÄÄRIN! Olen ehdottomasti downshiftaamisen kannattaja, mutta downshiftaaminenkin voi johtaa aivan päinvastaiseen. Eli siihen, että me raidataankin kunnes pyörät putoavat tuolista. Ja tartunkin nyt tähän.
Naisten pitäisi olla laihempia
Ja hevonscheisset. Oikeastaan olen aina itse ollut laihahko (https://primeradama.fi/kehopositiivisuutta-kuikeloille/). Ja aina halunnut olla vahvempi, bulkimpi ja pyöreämpi. En usko dieetteihin, laihuuden ihannointiin enkä vaatekokoihin. Sculpty is the new skinny siinä missä queenage is the new teenage. Etenkin vuosikymmenten karttuessa tulee yhä tärkeämmäksi pitää huoli siitä, että lihaksisto pysyy vahvana. Eikä kannata uskoa sitä hölynpölynhöppänää, etteikö muka yli nelikymppisenä pystyisi enää kasvattamaan lihasmassa ja että alamäessä vain vauhti kiihtyisi. Hyvällä ravinnolla, sopivalla salitreenillä ja näiden ehdottomalla priorisoinnilla habapalleroiden kasvatus onnistuu ainakin omalla kohdalla peräti paremmin kuin nuorempana.
Naisten pitäisi rauhoittua
Kyllä vaan. Miettimään, mikä on oikeasti tärkeätä sekä suomaan omaan elämään hiukan sorjuutta, suoraliikkeisyyttä ja armoa. Ikävä kyllä, moni keski- ikään yltänyt mieltää tämän rauhoittavan ja sorjan armon pieruverkkareissa sohvalla lojumiseksi viiniä lipittäen. Sekä vihdoinkin pintaan pulpahtelevien ”mielialan vaihteluiden” tukahduttamiseksi marttyyrimaisen hiljaisuuden alle, ettei meitä vain pidettäisi vaihdevuosi- ikäisinä hirviöinä. Minulle tämä rauhoittuminen tarkoittaa kaiken kakkapökäletavaran eliminoimista omasta elämästä sekä riehaantumista kaikelle sille, mitä tulee tilalle. Hidastaminen, downshiftaaminen ja rauhoittuminen ei siis tarkoita sitä, että vetäytyisimme jonnekin sohvannurkkaan odottamaan hiusten harmaantumista. Se tarkoittaa nimenomaan omien tarpeidemme huomaamista ja niiden priorisoimista harmaat hiukset tuulessa hulmuten. Terveellä itsekkyydellä huomaamme, että meidän oma kehomme, mielemme ja hyvinvointimme on viimeistään nyt laitettava etusijalle.
Naisten pitäisi viedä vähemmän tilaa ympäriltään
Vallatkaa vaan alaa, sistas! Tekisi mieleni melkein laatia joku salaliittoteoria keski- ja veihdevuosi- ikäisiin naisiin suhtautumisesta. Tai niin ainakin meille on ulkopuolisten toimesta toitotettu nuoresta iästä asti, että meistä tulee sitten ailahtelevaisia, pulskeroita, kiukkuisia ja homssuisia hormonikasoja, jotka eivät enää kelpaa lisääntymiseen. Joten voimme siis vajota yhä pienempään ja hiljaisempaan tilaan huomaamattomiksi, tarpeettomiksi ja kilteiksi pikku hiirulaisiksi täyttämään muiden ja yhteiskunnan tarpeita. Eihän mielialojen vaihtelut ole suotavia eikä keskivartalopömppö ainakaan. Nämähän saattavat ilmetä kiukkuna, mielipiteiden ilmaisuna ja itsekkäinä vaateina. Vaan mietitäänpä uudelleen makkaroista viis: Minun teoriani on, että olemme vihdoin saavuttaneet sellaisen itseluottamuksen tason, että uskallamme sanoa sanottavamme ääneen ja tehdä asioita oman itsemme parhaaksi. Olkoonkin sitten hormonien avustamana ja kortisolivatsa edellä. Vihdoinkin meillä on joku muukin funktio ja fokus kuin lisääntyminen. Ja minä ainakin nautin jokaikisestä kiukkuisesta sekunnista. Onneksi puolisoni ei ole sen enempää patriarkka kuin misogynisti. Hän rakastaa tätä ympäriltään tilaa valtaavaa perkelettä, mikä minusta nykyään hehkuu, välillä jopa salamoi ja jysähtää.
Naisten pitäisi olla vaarallisia
Ehdottomasti. Tuomalla esille omat mielipiteemme, tarpeemme ja äänemme sekä viis veisaamalla kaikelle sille miellyttämiselle, normeille ja odotuksille, mitä meihin on kohdistettu, olemme erittäin vaarallisia. Kaikille muille paitsi meille itsellemme. Pelottava ajatus yhteiskunnallisella tasolla, eikö? Vaan vapauttava, hullaannuttava ja älyttömän hauska ajatus meille entisille ”pikkurouville ja tytsyköille”. Eli kaiken armon ja sorjaliikkeisyyden keskellä on hyvä muistaa välillä potkaista itseään kannikoille oikein kunnolla ja muistuttaa itseä siitä, että mehän raidaamme niin kauan, kunnes pyörät putoavat tuolista. Kuningatar on toiselle kuningattarelle kuningatar, joten pidetään tässä yhtä.
Lue lisää vaarallisista naisista ja viis veisaamisesta:
https://primeradama.fi/viis-veisaamisen-ryhdistava-ja-vapauttava-vaikutus/
https://primeradama.fi/kiltit-tytot-paasevat-taivaaseen-arvojensa-mukaan-elavien-ei-tarvitse/
