Blogi hitaammasta elämästä, niistä kaikkein tärkeimmistä asioista, arjen hallinnasta ja pienistä onnenhetkistä
You´re not iconic, you´re just like them all. Näin laulelee Måneskin laulussaan Gossip, joka kiteyttää amerikkalaisen unelman naurettavuuden. Kuvitteletko olevasi jotenkin joukosta erottuva, jos sinulla on avaimet onneen, eli ajelet autolla, joka on nimetty magneettvivuon tiheyttä SI- järjestelmässä edustavan yksikön mukaan ja jonka tehtaat omistaa pelottava, pelottavan rikas ja pelottavaa valtaa omaava maailmanuhkahenkilö? Joka nimeää …
Olen pienikokoinen. Treenivimman iskiessä saatan muodostua lihaksikkaaksi, mutta kolme viikkoa korvatulehduksen kourissa sohvalla lojunneena, olen ihan vaan laiha ja lörppö. Saan monesti kommentteja kehostani. Ikävä kyllä, ne eivät ole kovinkaan positviisia. Ne ova välillä niinkin negatiivisia, että koen kehopositiivisuuden koskevan vain ihmisiä, jotka ovat isompia kuin pieniä. Mitäs tässä valitan, kun minulla on kehonkuva- asteikolla …
Jos nyt ihan totta puhutaan, olen erittäin nuuka ostoksissani ja tuhlailen turhuuksiin harvoin. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että tiedostan mikä omalla kohdallani on turhaa ja mikä ei. Toiselle ne asiat, joita shoppailen erittäin tärkeinä, ovat aivan täysin turhakkeita. Esimerkiksi tänä vuonna selloon, sellotunteihin sekä sellotarvikkeisiin. Nämä ovat kuitenkin kertaluontoisia hankintoja, jotka kurittivat lompakkoani kieltämättä kovaa, …
Joulu on minimalistin painajaisaikaa. Se käsittämätön määrä rojua, jota joulupukiksi pukeutunut naapurin setä kantaa sisään. Se käsittämätön määrä rahaa, joka kaikkeen tähän tarpeettomaan rojuun on laitettu. Se käsittämätön määrä koristeita, joka kaivetaan jostain varaston perukoilta sotkemaan asuntoa. Se käsittämätön määrä joulukortteja kirjoitettavana. Ne havunneulaset, joita kaivellaan sukkienpohjista vielä juhannuksena. Ja se ”Jouluterveiset meidän perheeltä”- kirje, …
”Antiguru” ja elämän paska- avomerellä ilman airoja seilannut, sittemmin ryhdistäytynyt viis veisaaja Sarah Knight on kirjoittanut aivan hervottoman hauskan opuksen Elämä vie ja sinä vikiset -(Pitäisikö asialle tehdä jotain?). Kirja vilisee sarkasmia ja kirosanoja, mutta kirjoittajan tyyli kolahtaa ainakin minuun. Kirja ei opeta meditoimaan eikä ainakaan karsimaan tavaraa kaapeistasi. Se opettaa sinut perkele ottamaan itseäsi …
Poikani oli pyöräilemässä kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä. Kaupan kohdalla rollaattoria edessään työntävä ikäihminen oli huutanut poikani perään, että ”Muista syödä vihanneksesi, s&#tana!”. Rouva oli varsin oikeassa, vaikka kieltämättä poikani imitaatio tilanteesta sai minut huutonauramaan. Kannustan ilman muuta terveellisiin elämäntapoihin. Enkä lähde kertaamaan mitä ne ovat, sillä niitä toitotetaan joka tuutista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että …
Olen kohkannut blogissani siitä autuudesta ja ihanuudesta sekä elämänlaadun paranemisesta ja tärkeystärjestyksen muuttumisesta muutaman melko väsyneen vuoden jälkeen (Lue lisää täältä). Kaiken rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että valitettavasti uupumus jättää myös ikävämpiä jälkiä, joista on vaikea päästä yli. Tai ainaki se vie aikaa. Ehkä jopa vuosia. Sitä se on. Nimittäin elämää uupumuksen jälkeen. Kykenemättömyys sietää stressiä …
Yhteiskunnassa, jonka toiminta perustuu sille, kuka pitää eniten meteliä, ei aina ole tilaa introvertille, herkälle hissukalle. Silti, me itse tiedämme, että meissä piilee valtava voima. Herkän ihmisen piirteistä löytyy muutamia, jotka kuitenkin saattavat rajoittaa jokapäiväistä toimintaa möly- yhteiskunnassa. Toisaalta ne saattavat luodan ainutlaatuisia mahdollisuuksia paeta maailman pauhua hetkeksi rauhan ja tärkeiden asioiden valtakuntaan. Tunnistatko sinäkin …
Moni meistä haaveilee pääsevänsä irti oravanpyörästä. Trendikäs ja tarpeellinen downshiftaaminen onkin saanut monet jo onnistumaan siinä. Esimerkiksi itseni. Suomalaisessa sisukkaan työntekijän sielussa istuu kuitenkin niin syvällä tehokkuuden ihannointi, että yhä meidänkin sukupolvi opettaa lapsia tekemään aivan päättömän määrän töitä leipänsä eteen. En kiellä, etteikö työntekoa pitäisi harrastaa. Päin vastoin, se voi tuoda elämään paljonkin merkityksellistä …
Nykypäivän muotineuroosiksi voidaan tituleerata niin sanottua FOMO: a, joka on lyhenne eglanninkielisestä käsitteestä Fear Of Missing Out. Suomeksi ilmiön nimi on paitsijäämisen kammo. Tällä tarkoitetaan ihmisen lähes pakonomaista tarvetta seurata uutisointia ja olla läsnä sosiaalisessa mediassa, jottei vahingossakaan missaisi mitään. Ettei vahingossakaan tipahtaisi kärryiltä tai oravanpyörästä. Jottei jäisi paitsi jostain olennaisesta informaatiosta tai kuvasta, joka …