Tässä keski- iän kintaalla heräämme kukin miettimään, mitkä jutut ovat merkityksellisiä ja mistä voisimme luopua. Parhaimmillaan saamme määritellä elämämme jälkipuoliskon ihan uusiksi, kun velvollisuudet kasvattaa lapsia vähenevät sekä päänsisäiset ja yhteiskunnan vaateet miellyttää muita, kivuta materiaalitikkaita ja sopia muottiin katoavat taivaan tuuliin niin että hupskeikkaa vaan. Queenage is the new teenage. Mitä sinä olet lopettanut viime aikoina? Minä olen lopettanut:
Viinanjuonnin
Tai. No. Viina koskaan maistunutkaan. Mutta alkoholin lipittelyn lopetin. Se ei vaan kerta kaikkiaan antanut minulle enää mitään. Jos koskaan antoikaan. Muuta kuin kuvitelmia, horroksen ja addiktion. En ole ainakaan vielä ryhtynyt absolutistiksi. Ja myönnän, että esimerkisi juhannuksena lapsuudenystäväni kanssa kahteen pekkaan huppuun huitaistu skumppapullo oli ehkä paras ajatus ikinä. Mutta sellaiselle ylemmän keskiluokan lipittelylle ei ole enää elämässäni sijaa.
Lihansyönnin
Pääosin. Jos lapseni on tehnyt jauheliharisottoa, en kerta kaikkiaan voi sanoa, etten syö lihaa. En myöskään tee veganismista numeroa esimerkiksi juhannuksena. Voin tuoda grilliin omat tofuni, muut mättäkööt kassleria. En voi kieltäytyä halstratusta taimenesta. Se on vaan liian hyvää, joten pieneksi hetkeksi unohdan eläinten oikeudet. Anteeksi, kala. Voin kuitenkin huomattavasti paremmin kasvipohjaisella ruoalla. Koskaan en kärsi ruokakoomasta enkä vatsaongelmista vaan olo on kevyt ja energinen. Ja jollakullan on ihan turha tulla väittämään, ettei linsseillä kasvateta habaa. Mulla on aika makeet hartiapallurat. Hampurilainen haisee possunkarvalle ja maito kahvissa maistuu lehmänkarvalle. Kasvisruokailijan ei koskaan tarvitse hinkata palanutta ihraa liedeltä eikä pannujenpohjista. Luksusta.
Itseni laiminlyömisen
Tässä en oikeastaan koskaan ole ollutkaan erityisen hyvä. Olen pahimmasta burnoutista huolimatta jaksanut harrastaa liikuntaa edes vähäsen. En höynäytä itseäni kuvittelemalla olevani armollinen itseäni kohtaan lojumalla päivästä toiseen sohvalla viinilasin ja suklaalevyn kanssa. Enkä vetoa kiireiseen työviikkoon ja lasten harrastusrumbaan tai milloin mihinkin voidakseni hyvällä omallatunnolla jättää väliin itsestäni huolehtimisen. Ennemmin vetoan hyvinvointiini voidakseni hyvällä omallatunnolla keventää työtaakkaa. Terveellinen ruoka, riittävä uni, luovat harrastukset ja fyysinen aktiivisuus ovat minulle arvoja siinä missä kaikkien muidenkin ympärilläni olevien hyvinvointi. Omat harrastukseni ovat ihan täyttä sontaa, muille paitsi minulle. Siksi pidän niistä kiinni.
Oikeassa olemisen
Jos jonkun mielestä kuu on kuutio, olkoon niin. En näe vaivan arvoiseksi alkaa väittelemään asiasta. Helpompaa ja hauskempaa on vain nyökytellä ja sanoa, että ”ymmärrän”. En myöskään tuputtamalla tuputa tietoani siitä, mikä muille olisi parempaa. En edes sen varjolla, että haluan vain auttaa. Auttaminenkin voi olla kontrolloimista. Saatatpa huomata, että sorrun tähän auttamiseen ja neuvomiseen kyllä jopa tässä blogissani. Vaan vetoan siihen, että blogini on mielipiteitäni. Ei absoluuttisia totuuksia. Minulla on näkemykseni viininlitkimisestä, onnellisesta avioliitosta, teinien kasvattamisesta ja veganismista, mutta ne ovat vain näkemyksiäni. Sinun ei tarvitse totella niitä elämänohjeina. Puolestani voit vaikka naureskella niille, ja nyökytellen todeta, että ”ymmärrät”.
Ikuisen kyllittelyn
Kiitän rohkeasti ei monille nakeille, palveluspyynnöille ja jopa kutsuille, joita osakseni lankeaa ja viuhuu. Jätinpä tänä vuonna jopa lomareissun väliin. Vietän yhdeksän yksinäistä päivää kotona muiden hössöttäessä maailmalla. Muita esimerkkejä eitittelystäni: Lentokentältä tulee juna alle puolessa tunnissa kaupunkiin, aikuinen ihminen ei tarvitse minulta hakupalveluita. Kumminkaimankoira ei tule meidän kesäloman ajaksi meille hoitoon, koska en halua. En nouse ruokapöydästä hakemaan lapselleni veistä vaikka hän kuinka tuijottaisi minua söpöillä silmillään ja pyytäisi nätisti. Hänellä on kaksi oikein hyvin toimivaa jalkaa hakea ihan itse. Enkä siis lähtenyt perheen kanssa lomalle sukuloimaan, koska voin kestitä ihan itse itseäni yksin kotona maksamatta lentolipuista ja vuokra- autosta sen sijaan, että teen kaksi kertaa päivässä ruokaa kahdellekymmenelle ihmiselle ulkomailla. Lomallani. Jolloin oikeasti haluan maata laiturin nokassa katselemassa kun sudenkorennot hässii. Ensi jouluksi sukuni on varsin tervetullut meille syömään, mutta tarjolla on purkkihernaria tai jollakullamuun tekemää kystä kyllä ja yösija omakustanteisena jossain muualla kuin takkahuoneessamme. Kystä kyllä on siis ensi jouluna kystä ei, koska äiti ei jaksa eikä huvita. Jos jollakulla on ongelma eitittelyni kanssa, on ongelma jollakullan, ei minun.
Ostelun
Olen perustellut vaatteiden ostamista sillä, että hankin kierrätettyjä aarteita. Saimme kuitenkin tyttäremme kanssa kylmän saavillisen riepuja niskaamme, kun yritimme päästä niistä eroon. Vuokrasimme kirppispöydän hintaan 35 €/ viikko ja laskimme, että voisimme tehdä jopa 350 €:n tuloksen. Hyllyssämme oli hyväkuntoisia merkkivaatteita sekä myös ehjiä designastioita edulliseen hintaan. Tienasimme 21 €. Ja mökkikausi, hienot säät blaa ja blaa ja muut selitykset, miksei kauppa käynyt. Tosiasia taitaa olla se, että planeettamme on niin yltäkylläinen halvoista tekstiileistä, ettei kukaan enää mitään käytettyjä merkkifarkkuja kaappiinsa kelpuuta. Uutta saa halvalla ja sen voi sysätä muutaman kuukauden päästä kirppiskonttiin jonkun muun murheeksi ja läjitysalueiden täytteiksi. Lopetin ostelun.
Minäkö täydellinen?
No oikeastaan joo. Sillä edelleenkin:
- Bingetän televisiosarjoja
- Skrollaan Instaa
- Lojun sohvalla
- Olen (mielestäni) oikeassa monessa asiassa vaikken lähdekään mukaan väittelyyn
- Tekisi mieleni tehdä kirppiskierros
- Olisin niin onnellinen totaalijouluruokaöveristä ja melkein houkuttaa ajatus sen toteuttamisesta. Mutta vain melkein.
- Väitän nauttivani ylhäisestä yksinäisyydestäni täysillä vaikka tosiasiassa myös kaipaan perhettäni.
