Blogi hitaammasta elämästä, niistä kaikkein tärkeimmistä asioista, arjen hallinnasta ja pienistä onnenhetkistä
Meillä asuu kaksi teiniä. Elomme ja olomme on ainakin toistaiseksi sujunut melko mallikkaasti. Olen myös ymmärtääkseni keskivertoa teinimagneetimpi vanhempi. En väitä, etteivätkö teinini tuosta voisi vielä riemastua oikein ongelmateineiksi hiukan vielä ammennettuaan angstia itseensä. Mutta jaan teille tässä vaiheessa kuitenkin hyväksi havaitsemiani teini- vanhempisuhteen kesytyskikkoja. Here you go: Elämää teinien kanssa! Määrittele itsesi, älä lastasi …
Minä tämmöinen pikku ihminen kaukana täällä sydänmaassa! Mistä syystä pitäisin itseäni niin tärkeänä, että kannattaa pieniä elämän kokemuksiani ja lapsellisuuksiani kertoa? -Minna Canth- Niinpä. Enpä osaa itsekään tuohon vastata. Mutta kerronpa kuitenkin. Alla tunnelmia päivältä, jolloin esikoiseni syntyi. Täsmälleen seitsenmäntoista vuotta sitten. Ikkunan läpi näin, että ulkona satoi lunta. Lumihiutaleet olivat suuria kuin valkoiset höyhenet. Terveiset …
Olen pienikokoinen. Treenivimman iskiessä saatan muodostua lihaksikkaaksi, mutta kolme viikkoa korvatulehduksen kourissa sohvalla lojunneena, olen ihan vaan laiha ja lörppö. Saan monesti kommentteja kehostani. Ikävä kyllä, ne eivät ole kovinkaan positviisia. Ne ova välillä niinkin negatiivisia, että koen kehopositiivisuuden koskevan vain ihmisiä, jotka ovat isompia kuin pieniä. Mitäs tässä valitan, kun minulla on kehonkuva- asteikolla …
Vuosi 2021 on pian takanapäin ja uusi vuosi tuo mukanaan uusia kujeita. On aika suunnata katseet menneeseen ennen kuin päästämme haaveet taas valloilleen. Missä sinä onnistuit? Millä teit itsesi onnelliseksi? Mikä surettaa? Tapahtuiko elämässäsi jotain suurta? Jotain hyvää? Jotain pahaa? Miten korona kohteli sinua ja lähimmäisiäsi? Missä minä onnistuin? Onnistuin viihtymään töissäni. Onnistuin viettämään paljon …
Näin poikani syntymäpäivän kunniaksi julkaisen romanttisen tarinan parisuhteeni alkutaipaleista sekä tämänhetkisen (tai tämänhektisen) arkemme ihanuudesta: Kuka sä oot? Ja mitä teet mun keittiössä kello viis? On iltapäivä ja uppoon taas sun silmiis. Ja mietin mikä tunne tää on- oi ei. Päässäni soi Haloo Helsingin biisi. Niin, mitä oikeastaan teet keittiössäni? Bolognesea. Mutta miksi? Ehkä rakastat …
Olen jo pidemmän aikaa leikitellyt sober curious- nimisen ilmiön kanssa. Sober curious tarkoittaa flirttailua selvän elämän kanssa. Eli sitä, ettei välttämättä hylkää alkoholia täysin, mutta leikittelee ajatuksella, että lopettaisi juomisen kokonaan ja vähentää sitä ainakin radikaalisti. Tämä on ilmiönä aivan loistava ja tämän päivän sosiaalisessa sekametelisopassa tätä elämäntapaa noudattaville on jopa sijaa ilman uteluita, nössöttelyitä …
Sober curious- elämäntyylin innoittamana päätin perehtyä raivorehellisen tarkasti omaan alkoholinkäyttööni. Tässäpä siis viinipäiväkirja luettavaksenne. En ole mikään juoppo ja omasta mielestäni suhteeni alkoholiin on varsin terve. Lapseni ja lähipiirini eivät kärsi alkoholinkäytöstäni eivätkä lapseni joudu katselemaan minua humalassa. Tunnustan kuitenkin, että pidän viinistä ja sen lasillisen litkaisemisesta esimerkiksi ruoanlaiton yhteydessä, takkatulen ääressä, takapihan terassilla kirjaa …
Erosin kahden ensimmäisen lapseni isästä lasten ollessa 1- ja 2- vuotiaat. Ero oli yksi elämäni kahdesta suuresta katastrofista. Toinen niistä oli isäni kuolema, joka kolahti puoli vuotta ennen lopullista eroa. Eli elämä oli aika repaleista silloin. Joka tapauksessa, olimme päättäneet entisen puolisoni kanssa tehdä lastemme ja toistemme elämistä parhaat mahdolliset ottaen huomioon olosuhteet. Entisen puolisoni …
”Tämä on ehdoton kiipperi, tämä sinun täytyy tavata!”, melskasi entinen puolisoni, nykyinen ystäväni puhelimeen tavattuaan muutama viikko sitten sanojensa mukaan ”kiipperin”. ”Ai ku hyvä, että olette kotona, ollaan siinä viiden minuutin päästä.”, jatkaa exä samaan hengenvetoon. No voihan spugevege, niin kuin teinimme tituleeraa keski- ikäisten kielessä pieruverkkareina esiintyviä kulahtaneita kotihousuja. Ollaan sitten spugevegeissä. Ja niin …
En tiedä mitä sanoa. Ei kai sanoja tarvita. Niitä ei ole. Voinko tehdä jotain? Ottaa teidät molemmat syliini. Silitellä kiharanne suoriksi. Muuttaa kivun kyyneliksi. Kyyneleet kastepisaroiksi. Kastepisarat pieniksi hetkiksi elämän varrelta. Pieniksi onnen hetkiksi, jotka tekivät elämästä suloisen. Vaan pisarat ovat mustia taakkoja. Hetkiä, jolloin herää ja muistaa, että tämä onkin totta. Hetkiä, jotka tekivät …