Jos nyt ihan totta puhutaan, olen erittäin nuuka ostoksissani ja tuhlailen turhuuksiin harvoin. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että tiedostan mikä omalla kohdallani on turhaa ja mikä ei. Toiselle ne asiat, joita shoppailen erittäin tärkeinä, ovat aivan täysin turhakkeita. Esimerkiksi tänä vuonna selloon, sellotunteihin sekä sellotarvikkeisiin. Nämä ovat kuitenkin kertaluontoisia hankintoja, jotka kurittivat lompakkoani kieltämättä kovaa, mutta onneksi eivät enää ensi vuonna.
Päätin siis ottaa vuodelle 2023 ostelemattomuushaasteen. Ja nyt te arvoisat lukijat siellä jo tietenkin hierotte käsiänne yhteen naamat muikeina, että ”Tuo on tuhoon tuomittu yritelmä. Kukaan ei voi olla vuotta shoppailematta”. Ei niin varmaankaan. Ja siksi luonkin tälle haasteelleeni omat säännöt Dave Brunon The 100 Things Challenge– kirjan inspiroimana. Kirjassa Dave karsii tavaramääränsä sataan kappaleeseen. Ja saa lokaa niskaansa siitä, että eihän hänellä kuitenkaan ihan oikeasti ole vain sataa tavaraa. Hän esimerkiksi laskee koko kirjastonsa yhdeksi tavaraksi sekä kasan sukkia toiseksi tavaraksi. Äkkiähän 100 tavaraa tulee täyteen, jos jokaisen sukkaparin toisen puolikkaan laskee yhdeksi tavaraksi.
Mutta ajatus oli Davella se, että hän tekee haasteensa oman näköisen välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Ja tällä ajatuksella lähden myös omaan ostolakkohaasteeseeni. Luon siihen säännöt, jotka sopivat minulle, joita kenenkään muun ei kannata edes yrittää dissata ja jotka kukin voi sitten muokata ihan omanlaisikseen. Alla listausta omista säännöistäni:
- Saan korvata rikkoutuneet tavarat jos niitä ei ole tuplaten. Esimerkiksi risaisia farkkushortsejani en saa korvata uusilla, koska minulla on toiset, kankaiset shortsit.
- Saan hankkia lankoja tai ompelutarvikkeita, jos varastoni on tyhjä. Ensin minun pitää kuitenkin käyttää kaikki jämämyttyrät. Saan siis risaisten farkkushortisen tilalle hankkia kankaat uusia varten, jos kangasvarastoni on tyhjä.
- Saan hankkia asiaankuuluvan käytetyn asun tai vuokrata tai tehdä sellaisen itse, jos saan kutsun tilaisuuteen, jota varten vaadittavaa asua en omista. Esimerkkejä tällaisista tilaisuuksista voisi olla karonkka tai naamiaiset.
- Saan hankkia e -kirjoja vain jos ne ovat ilmaisia.
- Minun ei tarvitse pakottaa muita perheenjäseniäni mukaan haasteeseen vaan voin esimerkiksi sponsoroida lasteni thriftausreissuja kohtuullisella summalla. Saan kuitenkin asettaa heille summarajoja sekä kyseenalaistaa ostosten tarpeellisuutta.
- Saan ostaa syntymäpäivälahjoja ja tuliaisia vain, jos ne maksavat korkeintaan 15 €.
- Saan hankkia puutarhaani hyötykasveja.
- Saan hankkia konserttilippuja sekä käyttää muita kulttuuripalveluita, esimerkiksi elokuvateattereita.
Mitä tavoittelen tällä haasteella? Kuten alussa mainitsin, olen jo mestari menojeni karsimisessa enkä juurikaan harrasta shoppailua. Jos lankean, se tapahtuu kirpparien farkkuosastolla tai kankaiden alemyynnissä. Tuhlailen joskus myös lahjoihin ja viemisiin vaikka tiedän, etteivät ystäväni välttämättä niitä odota. Rahaa kuluu myös ravintoloihin, joissa syömistä varten aion laatia budjetin. Etenkin nyt hintojen noustua, muodostuu jopa työpaikkalounaista melkoinen potti menoja. Yhtälailla voin syödä kotoota tuomaani edellisen päivän illallista, joka muuten kävelisi jääkaapista vastaan viikon päästä hävikkinä, jolla on omat karvaiset jalat. Haluan myös opettaa lapsilleni sitä, ettei onni piile materiassa. Lisäksi esimerkiksi heidän harrastustensa kustannukset ovat kasvaneet puhumattakaan sähkön hinnasta, joten haluan opettaa heille myös sen, että kulujen kasvaessa ei voi ihan samalla vauhdilla enää tuhlata. Haluan myös todistaa sen, että tulemme toimeen paljon pienemmällä määrällä rojua ja vaatteita kuin luulemmekaan. Puhumattakaan siitä, että kasvaneista kuluista voi selvitä menemättä konkurssiin. Tavoittelen myös ”Antaa nyt mennä kerrankin”- tyyppisen impulsiivisen ostelun lopettamista. En harrasta sellaista systemaattisesti, mutta esimerkiksi Tallinnan- reissulta on joskus jäänyt haaviin kasa kosmetiikkaa, sisustuskrääsää, koruja, vaatteita ja juomia aivan turhaan. Vain koska oli halvempaa. Silti meni satanen sinne toinen tonne.
Haluan myös palata säästörutiiniin, jonka tavoitteena on asuntolainan maksaminen pois nopealla aikataululla. Olin jo hyvässä vauhdissa kunnes säästöni paloivat yhtiölainan maksamiseen. Sitten tapahtui vielä klassisesti niin sanottu elämä eli selloharrastus ja lemmikin viimeiset vuodet ja niistä koituneet eläinlääkärimaksut. Nämä söivät sen summan, jonka oli budjetoinut säästettäväksi. Näitä en missään nimessä kadu, päinvastoin. Mutta nyt olen vamis palaamaan taas rutiinin pariin.
Miten sinä haastat itsesi vuonna 2023?
