Hidasta elämää Kirjakerho

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen- Arvojensa mukaan elävien ei tarvitse

women s pair of pink socks

Koska arvojensa mukaisesti elävän ihmisen taivas on jokapäiväinen läsnäolon muoto. Ei asema, joka saavutetaan olemalla kunnollinen, kiltti, tottelevainen, marttyyri eikä elämällä kaikkien odotusten, roolipaineiden ja arvostelujen sekä muiden mielipiteiden mukaisesti. Kiltit tytöt tekevät juuri näin. ”Tuhmat” tekevät mitä heitä huvittaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että he tarkoituksenmukaisesti tekisivät ilkeyksiä loukatakseen muita tai polttelisivat siltoja sikaillessaan. He ovat vain uskollisia itselleen ja välittävät itsestään tarpeeksi voidakseen rakastaa myös muita tavalla, joka on aito. Ei täynnä odotuksia ja oletuksia ja vastapalvelujen vaateita. He elävät täyden potentiaalin elämää ollen muun muassa lapsilleen esikuvia. He eivät uhraa itseään elämän alttarilla eivätkä luovu itsestään ollakseen muille jotain, mitä naisen mukamas pitäisi olla. Heillä on ihana, risa elämä!

Yhdysvaltalainen Glennon Doyle on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Untamed. Kirja on omaelämäkerrallinen muistelma sekä lifestyleopas naisille, joiden on aika ottaa oman elämän ohjat käsiinsä. Hänen tarinansa kumpuaa matkasta, jonka hän teki muuttuessaan oman elämänsä uhraavasta kunnollisesta vaimosta, äidistä ja työntekijästä itsenäiseksi naiseksi, joka luottaa omaan sisäiseen ääneensä. Hänen matkansa varrelle osuu vuosia kestänyt päihteiden käyttö, lasten sydänten särkyminen avioeron yhteydessä sekä uuden perheen muodostaminen. Naisen kanssa. Kirja on silmiä avaava, herättävä ja lävähtää kasvoille kuin märkä rätti. Ja löysin kirjasta monta yhtymäkohtaa omaan elämääni. Tässä niistä muutama, jotka ehkä inspiroivat sinutkin lukemaan tämä voimauttavan f#¤% the norms- opuksen!

woman holding white book
Photo by Thought Catalog on Pexels.com

1. Se mitä haluamme, on vaarallista.

Ei itsellemme, mutta maailmalle. Voimme tehdä asioita aivan ilman muiden hyväksyntää, neuvoja tai lupaa. Ja se se vasta jännää onkin! Miksi meidän edes pitäisi kysyä ohjeita sellaiselta, joka ei ole ollut siellä? Meidän omassa elämässämme siis. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut kohtalaisen pieniä mutta silti kovin uhmakkaita ja uskaliaita asioita. Kuten esimerkiksi työsähköpostitilin deletoiminen puhelimesta, lyhennetyn työajan tekeminen huvin vuoksi, sekä oman näkemykseni laukominen huolimatta siitä loukkaantuko joku. Etenkin jos kyseessä on tilanne, jossa oma näkemykseni perustuu moraaliin, tietämykseen tai lakiin mielipiteen sijaan. Olen myös tehnyt suuret elämänratkaisuni kuunnellen omaa intuitiotani sen sijaan että lueskelisin nettipalstoilta mukamasgurujen tai ihan oikeidenkaan gurujen ohjeita siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Onko oikeata tai väärää edes olemassa? Enkä siis viittaa rikoksiin vaan esimerkiksi siihen, pitääkö juuri sinun pysyä avioliitossasi. Tai pitääkö juuri sinun kasvattaa omaa lastasi tiettyjen oppien mukaisesti? Tai pitääkö sinun pysyä työssä, joka uuvuttaa sinut? Sinä teet juuri niin kuin sinun kuuluu tehdä. Ja vain sinä itse tiedät mitä sinun kuuluu tehdä. Sinulla vain on sisäinen viisaus tietää.

Omalla kohdallani tämä on johtanut siihen, että minusta on tullut ”kamala ämmä”, josta kaikki eivät pidä. Vaan sekään ei minua liikuta. En tarvitse ihmisten tykkäystä, hyväksyntää enkä ihailua. ”Kuka tuo luulee olevansa?”, näen kysymyksen ihmisten ilmeistä. Ja suoraan perään kuulen sieluni korvin suuren ahaa- elämyksen; ”Saat%&a, sehän on villi ja vapaa ja vielä tietää sen itse!” Annan heille anteeksi ehdollistuneet ennakkökäsitykset ja iloitsen ahaa- elämyksistä. Eva nappasi aikanaan omenan kielletystä puusta. Jos olisin ollut Eva, olisin ottanut kaksi, ahminut ne kitusiini ja röyhtäissyt kovaan ääneen päälle.

2. Halua vai viisautta?

Mutta mitä jos halu meneekin edellisessä kappaleessa esittelemäni sisäisen viisautesi edelle? Silloin kannattaa hiljentyä kuuntelemaan pään sisäistä sorinaa ja kaivaa esille halun perimmäinen syy. Esimerkinomaisesti Glennonin kirjassa eräs suurperheen äiti halusi vuokrata perheelleen luksushuvilan kaukana arjesta eli puhelimista, teinien yninlistä ja miehen tavasta hiplata mieluummin luuria kuin vaimoa. Hän toivoi enemmän läsnäoloa, yhdessäoloa ja puhetta perheen kanssa. Ratkaisu: Kori, johon kaikki perheen puhelimet laitettiin sovituksi ajaksi määräajoin, jotta voidaan bondata perheenä. Narinaahan se aiheutti alkuun, mutta toimi tämän perheen kohdalla. Tuhansien dollareiden pakofantasia muuttui kahden dollarin koriksi.

Omalla kohdallani vastaavanlaiset halut esiintyivät uupumuksen aikana pakofantasioina. Uhmasin välillä kovaan ääneen ottavani loparit ja lähteväni Intiaan joogaopettajaksi. Tällainen pakofantasiointi oli periaatteessa voimaannuttavaa. Niin kauan kuin sisäisti, ettei joogaopettajan elämä Intiassa välttämättä oikeasti ole yhtään sen helpompaa. Oikeat ratkaisut oikeisiin ongelmiin löytyivät aika paljon lähempää ja paljon pienemmistä ja tylsemmistä seikoista.

3. Luota kylmään ja kuumaan

Elämä on täynnä vaikeita asioita, päätöksiä, tilanteita ja ongelmia. Niistä on useinmiten keino päästä ulos. Kirjassaan Glennon Doyle opettelee luottamaan omaan sisäiseen kylmään ja kuumaan etsiessään reittejä ulos hankalista tilanteista. Tämän taidon opetteleminen johtaa siihen, että vaikka olet vaikeassa tilanteessa, voit tehdä tilanteesta ”lämpimän vaikean”. Viittaan tällä Doylen omaan avioeroon. Hän joutui särkemään lastensa sydämet, mikä tietenkin oli hänen elämänsä vaikeimpia asioita. Mutta ratkaisun takana oli erittäin vahva lämmin tunne siitä, että ratkaisu oli hyvä. Ja samalla erittäin vahva kylmä tunne ajatuksesta jatkaa liittoa. Omasta elämästä hyvin vahva ”lämmin vaikea” oli edellisen työpaikkani jättäminen. Jäämisen ajatteleminen sai minut kokemaan fyysisesti epätoivoista kylmyyttä. Lähteminen puolestaan särki sydämiä jättäessäni taakse todella ison ja tärkeän osa elämääni. Mutta lähtemisen lämpö oli polttava.

calm woman with bright painted face sitting with closed eyes
Photo by Maria Eduarda Loura Magalhães Tavares on Pexels.com

Tällä menetelmällä voi tunnistaa ”ei näin”- tilanteen. Kun tunnet tilanteessa sisäistä kylmää, tiedät ettet halua tätä. Tuntiessasi kuumaa, tiedät olevasi oikealla tiellä. Ja tämä pitää oikeasti paikkaansa. Tunnistan sen itsestäni, monesta vaikeasta tilanteesta, jossa olen joutunut tekemään päätöksiä. Tunne on niin voimakas, ettei sitä voi sanoa pelkästään sisäiseksi kylmäksi tai kuumaksi. Se on lähes fyysistä tuntemusta.

Mutta miten ”ei näin” muuttuu ”näinksi”? Miten muuttaa syliisi yhtäkkiä läjähtänyt paskalasti kullaksi? Se ei ole helppoa eikä siihen auta kikkakakkoset sen enempää kuin pakofantasiat…

4. Unohda sanat oikea, väärä ja pitäisi

Syliisi on siis tupsahtanut kasa sitä itseään. Tai voi olla, että se on lojunut siinä jo hetken aikaa mutta sinulla ei ole ollut aikaa, energiaa eikä kykyä huomata sitä eikä ainakaan reagoida. Eikä kasa todellakaan tunnu kovinkaan lämpimältä. Tosiasia kuitenkin on, että läjä on sylissäsi. Taikasauvaa, jolla muuttaa se hetkessä kullaksi ei ole. Sen sijaan tarvitaan kärsivällisyyttä, oman sisäisen kielen opettelua sekä normeja, kuten oikeaa, väärää, kilteyttä, rooleja ja odotuksia käsittelevän sanaston unohtamista. Onko edes olemassa oikeaa ja väärää? Kuka sanoo, että joku ratkaisu on oikein ja toinen väärin. Miten joku edes voi tietää sen puolestasi?

Meidät on pienestä asti tungettu hyvän vaimon, hyvän äidin, hyvän työntekijän, hyvän ystävän ja hyvän minkälie kiltin tytön rooliin. Mutta maailma tarvitsee täysin holtittomia naisia. Valitettavasti olemme kuitenkin niinkin alkeellisella asteella tämän niin sanotun holtittomuuden kanssa, että koemme olevamme täysin kelvottomia jos jätämme pyykit taittelematta tai kieltäydymme töissä heilahtavasta paskanakista. Mutta myönnettäköön, että minä ainakin olen nykyään varsin kapinallinen, holtion ja huono ihminen. Koska petän kaikki muut ennen kuin petän itseni. Luotan omaan päätöksentekokykyyni vahvasti. Olen täysin hylännyt niin sanotun täydellisen naisen kummituksen, johon Glennon Doyle kirjassaan viittaa puhuessaan naisen perikuvasta.

teddy bear placed on wooden shelf with clothes
Photo by Erik Mclean on Pexels.com

Kun etsin tähän kohtaan kuvapankista kuvaa hakusanalla ”perfect woman”, tupsahti näytölleni kasa kuvia kummituksista; Keikistelevistä totkoista täydelliset ankanhuulet punattuina. Jotein hain kuvaa sanalla ”rebel woman”. Kuvat olivat samanlaisia, mutta suussa oli tupakka, tukka oli turkoosi ja paidan kaulus hiukan avoimempi. Jalat olivat ehkä harallaan. Stereotypioita naisestako? Siispä laitoin tähän kohtaa ”omakuvan”.

5. Ihana, risa elämä!

Ajattelin vielä jokunen aika sitten olevani rikki ja vähän laiska. Koska en toimi niin kuin minun oletetaan toimivan. Koska en ihan sopeudu normeihin ja odotuksiin, joita minuun kohdistetaan. Koska en välitä siitä onko tukkani kammattu tai ripseni suoristettu. Koska en välitä enää siitä onko vatsassani selluliittia. Enkä tälläydy ketään varten. Enkä pese pyykkiä jos ei huvita. Enkä vastaa viesteihin. Enkä edes välttämättä lue niitä. Enkä katso kympin uutisia. Mutta en ole rikki. Olen onnistunut heivaamaan helvettiin täydellisen ihmisen. Olen vaihtanut sanat oikea, väärä ja pitäisi sanoihin aito, hyvä ja haluan. Olen polttanut päänsisäiset (jonkun muun laatimat) muistiot siitä minkälainen hyvä ura, perhe, avioliitto tai mikä tahansa elämän rooli on. Tämä on johtanut siihen, että minulla on aito ura, perhe ja avioliitto.

Glennon Doyle kuvaa kirjassaan esimerkin naisesta, joka on menettänyt geneettisen sairauden murtamana peräti kaksi lastaan. Kuulostaa melko epätäydelliseltä elämältä. Naista on pyydetty kaiken tuskan keskellä kuvailemaan kaikista aidoin ja ihanin kuva perheestä, mitä hän voi kuvitella. Hän kuvailee tilanteen, jossa juuri silloin on. Sairaalassa, hyvästelemässä toista lastaan. Kaikesta tuskasta huolimatta, hän ei halunnut minkään muunlaista perhettä. Emme siis ole vihaisia, surullisia, onnettomia, hukassa tai pihalla siksi, että meillä olisi ongelma. Meillä on elämä. Ja mitä nopeammin tämän oivallamme, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on on olla turvassa ja luottaa palamattomiin siipiimme myös surun keskellä.

6. Entäpä pojat?

Selkäkipu saattaa johtua heikoista vatsalihaksista. Ja polvikipu piukasta takareidestä. Yritämme kovasti kasvattaa tytöistä itsenäisiä, kivenkovia feministejä mutta samalla jatkamme tuttuun tapaan poikien kasvattamista äijiksi. Olemme hiukan laiminlyöneet poikien kohdalla ne tosiasiat, että herkkyys onkin vahvuutta, kieltäytyminen onkin rohkeutta, naiseus ei olekaan somepyöreätä peppua eikä kuuliaista, kilttiä, alistuvaa ja ihailun kohteena keikistelevää pyykkäriä ja ettei kusipäisyys olekaan cooliutta. On aika kääntää katseet poikalapsiimme. Ehkä se tasa- arvo löytyykin poikien kasvatuksesta eikä tyttöjen aivopesemisestä yltiöfeminismiin.

Tehdään pojistamme ihan oikeita, aitoja äijiä! Sellaisia, jotka antavat naiselle tilaa elää. Jotka näyttävät tunteensa aidosti. Jotka näkevät oman arvonsa ja rohkeutensa hiljaisuudessa, rauhassa ja itseluottamuksessa. Jotka tuntevat sisäisen kuuman ja kylmän. Jotka näkevät elämän kauneuden pienen lapsen tai luopumassa olevan vanhuksen silmissä. Jotka näkevät aidon voiman ja vallan piilevän sydämessä. Ja jotka rakastavat itseään tarpeeksi pysytäkseen rakastamaan muita aidosti.

wood bridge cute sitting
Photo by Pixabay on Pexels.com

7. Selah- suuri hiljaisuus

Glennon Doyle mainitsee kirjassaan Untamed lempisanakseen peräti 74 kertaa raamatussa esiintyvän sanan Selah. Se tarkoittaa hiljaisuutta, taukoa, seisahdusta ja merkkiä siitä, että on tarpeen hidastaa. Se tarkoittaa hiljaisuutta ennen kuin vastaat sinulle esitettyyn kysymykseen. Hiljasuutta ennen kuin reagoit eteesi tulleeseen tilanteeseen. Hiljaisuutta lapsesi kasvoilla kun kerrot hänelle jotain. Hiljaisuutta koko kehossasi uloshengityksen ja sitä seuraavan uuden sisäänhengityksen välillä. Tyyntä ennen myrskyä. Hiljaisuutta ennen mitä tahansa ”suurta”. Tilaa siinä välissä kun jotain tapahtuu ja sitten me reagoimme. Selah käskee lopettamaan lukemisen, sillä edellinen lause oli liian tärkeä ohitettavaksi hetkessä. Mietipä, löytyykö omasta elämästäsi Selah- hetkiä. Huomaat, että niitä on päivittäin. Suuria ja pieniä.

Oman elämäni suuria Selah- hetkiä:

  • Jalkarätit, jotka satoivat taivaalta juuri ennen kuin esikoiseni syntyi. Lue lisää https://primeradama.fi/lumenvalkeaan/.
  • Hetki yksin elokuvateatterissa, jalat penkillä, karkkia mussuttaen ja hihittäen ollessani koko kuukauden lomalla pelkästään omat ajatukseni (ja huonot romanttiset jouluelokuvat) seuranani ennen uuden työn alkamista.
  • Katse tyttäreni silmissä, kun hän kysyy ”Miksi ihmeessä minun pitää yrittää voittaa pelkoni, jos viihdyn niiden kanssa ja tunnen itseni niiden kanssa turvalliseksi? Tehdäkseni vaikutuksen muihinko?”.
  • Ohikiitävä, katkeransuloinen hiljaisuus, kun sanoin silloiselle tulevalle ex- miehelleni ”Mitä, jos muuttaisin sittenkin lasten kanssa takaisin Suomeen?”.
  • Syvä hiljaisuus ruumishuoneella isäni vieressä kun sanoin ”See you later, alligator.”, eikä hän enää vastannut tuttuun tapaansa ”In a while, crocodile.”. Lue lisää https://primeradama.fi/suru-on-rakkauden-hinta/.
  • Hetki Tahdotko- kysymyksen ja Tahdon -vastauksen välillä kun päähäni ei mahtunut muuta kuin suurta ja syvää tahtomista.

Mitä jos tuska olisikin vahvuutta?

Mikä sattuu sinuun eniten? Niin paljon, ettet halua ajatellakaan asiaa. Niin paljon, että haluat kääntä katseesi ja unohtaa. Entäpä jos katsoisitkin suoraan kohti? Menisit keskelle tulta seisomaan? Enkä nyt puhu siitä, että hankkisit koiran jos pelkäät koiria. Vaan sitä, että saatat löytää merkityksellisyyden sieltä, missä sinuun sattuu eniten. Glennon Doyle sanoo kivun olevan rohkeiden kerhotalo. ”Tämä sattuu, joten jää”. ”Tämä menee ohitse, joten jää”.

Suurimmat teot kumpuavat suurimmasta tuskasta. Kunpa olisin itsekin niin rohkea, että lähtisin etsimään elämälle uutta merkitystä aiheista, jotka aiheuttavat minulle suunnatonta epätoivoa. Esimerkinomaiseti mainitsen Koskelan teinimurhan. Se sai minussa aikaa ennenkokemattomia tuskan, epätoivon ja ahdistuksen tunteita. Ehkä siksi, että itselläni on teini- ikäsiä lapsia. Siksi, etten voi kuvitella sitä tuskaa, mitä tämä enkelipoika joutui kokemaan. Koska näiden kolmen murhaajan elämässä on jotain niin synkkää ja pahaa, että he ovat ajautuneet näin julmaan tekoon. Ja koska jos olisin tarpeeksi vahva, tekisin jotain asioiden eteen. Olen tarpeeksi vahva ottaakseni vastaan oman tunnemyrskyni. Mutta en tarpeeksi vahva ilmoittautuakseni vapaaehtoiseksi nuorison syrjäytymistä ehkäisevään tai huumeidenvastaiseen työhön. Tai kouluttautuakseni henkilöksi joka sopeuttaa vankilasta vapautuvaa nuorisoa uuteen arkeen. Tai tukihenkilöksi perheille, jotka ovat menettäneet lapsen. Tai että ryhtyisin aktivistiksi, joka edellyttää hallitukselta investointeja nuorten koulutukseen ja hyvinvointiin niistä leikkaamisen sijaan.

Loppumäkätys

Eräs aikuisten lelukaupan mainos kysyy ihmetellen naispuoliselta henkilöltä ”Mikset mieluummin mene aikuisten lelukauppaan?”, kun nainen mainostaa äijämaisella uholla menevänsä sporttaamaan ja sitten kaljalle kavereiden kanssa. Tämä mainos on ihan kamala! Ihan kuin naisilla ei olisi asiaa kaljalle koska kuulumme kaappiin omien sormiemme ja niiden jatkeiden pariin. Mitä jos miehiä käskettäisiin tekopimpanderille sen sijaan, että menevät kavereiden kanssa kaljalle?

Tutustu kirjan Untamed kirjoittajaan https://www.facebook.com/glennondoyle/

Vastaa