Istuuko olallasi vihreä pirulainen, joka nalkuttaa sinulle joka kerta tunkiessasi jäteastiaan jauhelihan muovipakkausta? Minun olallani istuu. Ja tyhjiä jauhelihapaketteja pyörii aktiivisen suurperheen jätepisteellä melko paljon. Kirjastossa samoillessani ja tätä dilemmaa pohtiessani käsiini osui Otso Sillaunaukeen kirja Zero waste- Jäähyväiset jätteille. Juuri oikeaan aikaan, kuin tilauksesta. Tavoitteena nollahukka.
Ongelma ratkaistu. Meidän perheessä ei tuoteta enää roskaa. Eihän se vaikeaa voi olla. Onhan siitä kirjoitettu kirjojakin jo. Ja vähän väliä näkyy netin palstoilla tapauksia, jotka esittelevät lasipurkkiin vuoden aikana kerääntynyttä sekajätettään. Helppoa kuin nakinteko. Vai helppo heinä? Tai sitten ei.
Ehkä turhankin lapsekkaasti odotin kirjan kertovan miten elämästä voi selvitä tuottamatta roskaa. Meillä kun on kodin lajittelupisteessä sekajäte, muovi, pahvi, lasi, paperi, metalli ja bio. Ja arvatenkin biojäteastia, pahvi ja muovi tyhjennetään joskus jopa kahdesti viikossa. Näistä kun vaan eroon pääsisi. Tai ainakin voisi vähentää. Taloyhtiöömme hankittiin reilu vuosi sitten muovinkeräysastia. Sen myötä sekajätettä syntyy meillä yksi pieni pussillinen parin viikon aikana. Aikaisemmin sitä kertyi pari pussia viikossa. Tämä on kyllä ilahduttavaa, sillä saammehan kierrätettävän muovin talteen sen sijaan, että se päätyisi sekajätteeseen.
Miten tavoitella nollahukkaa?
Kirja ei tarjoakaan ratkaisua koko maailman jäteongelmaan. Se edellä mainitsemani yksi laspiurkillinen on nimittäin vain sekajätettä. Sen sijaan kirja tarjoaa ajatuksia siitä, miten
- nimenomaan sekajätettä saisi vähennettyä,
- kierrätettävän materiaalin kierrätykseen ja
- kulutusta vähentämällä saisi jätteen kokonaismäärän vähentymään.
Kierrätyskään ei siis yksin ole ratkaisu. Kulutuksen vähentämisellä sen sijaan on suuremmat vaikutukset. Eikä avaimia onneen anneta sinulle suoraan tarjottimella, sormia napsauttamalla. Joudut itse tekemään valintasi olivat ne sitten suuria tai pieniä.
Kirja käsittelee kaikki kodin osa- alueet loogisessa järejstyksessä kappaleittan. Ja tarjoileekin jokaisen kappaleen lopuksi ehdotuksia muutoksista, joita voit tehdä aloittelijana sekä haastavampia muutoksia jos olet jo tottuneempi tai rohekampi nollahukkaaja. Esimerkiksi; Aloitteleva nollahukkari voisi siirtyä kestovaippoihin ja kokeneempi ommella ne itse kotoota löytyvistä tekstiileistä. Tai aloittelija voi perustaa biojäteastian, kokenut sisäkompostin.
Roskattomuudesta ei siis voi puhua, kun viitataan nollahukkaan. Nimittäin miten päin ikinä pohditkaan pesuaineen valmistamista itse suolasta ja etikasta, joudut kuitenkin miettimään suolapakkauksen ja etikkapullon hävittämistä. Suolapakkaus päätyy todennäköisesti pahvinkeräykseen ja etikkapullo lasinkeräykseen, mutta jätettä yhtä kaikki. Nollahukan periaate perustuukin materiaalien kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Ajatus on, että mikään materiaali ei päätyisi kaatopaikalle, vaan ne saisivat kierrätyksen kautta uuden elämän. Jos haluaa tavoitella elämää, jossa jätettä ei synny ollenkaan, eipä kaupan hyllystä paljoa ostettavaa löydy.
Eräs seikka kirjassa opuksessa särähti silmääni hiukan närkästyttävällä tavalla. Seikka ei sinällään liity jätteettömyyteen. Olin iloinen, että Otso oli ottanut puheeksi niinkin intiimit elämän osa- alueet kuin kuukautiset ja ehkäisy sekä niissä piilevät mahdollisuudet nollahukalle. Ihmettelin kuitenkin, miksi hän halusi kohdentaa seksuaalikasvatusta sekä syntyvyyden säännöstelyn tietoisuutta pelkästään tyttöihin ja naisiin? Eikö koko ihmiskunta, miehet mukaan lukien ole kollektiivisesti vastuussa siitä, miten holtittomasti tai kontrolloidusti täytämme jo ennestää tursuilevaa maapalloamme?
6 tärppiä, joita aion kokeilla
Sain kirjasta lähtemättömän inspiraation viedä tosielämään moniakin keinoja vähentää jätettä ja kemikaalikuormaa. Olemme kovin tottuneita jokapäiväisiin rutiinehimme. Niiden muuttaminen radikaalisti kertaheitolla saattaa aiheuttaa kriisin tai ainakin vastustusta kotona. Nappasin kuitenkin kuusi helpohkoa ideaa, joita voi ja aionkin kokeilla kohtalaisen pienellä vaivalla.
1. DIY Deodorantti, kosteusvoide ja kuorintavoide
Minua kiehtoo se, että päivittäiskosmetiikan tekemiseen tarvittavat ainekset löytyvät todennäköisesti kunkin kotoa. Olen jo aikapäiviä sitten luopunut alumiinia sisältävistä deodoranteista. Mutta luovun nyt kaikista muistakin epämääräisistä ainesosista, joita deodorantit ja ihovoiteet sisältävät. Jätteen määrän osalta muutos ei välttämättä suuri, sillä aiheutuuhan kosmetiikan valmistamisestakin purnukoita heitettäväksi. Mutta ehkä jätteettömyys perustuukin juuri siihen, ettei luontoa tai omaa kehoa kuormiteta kemikaaleilla.
Olen aikaisemminkin tehnyt kuorintavoidetta itse sokerista ja kookosöljystä. Nyt testissä on Sillanaukeen kirjan reseptillä tehty dödö. Ainesosina käytetään kookosöljyä, maissitärkkelystä, ruokasoodaa ja eteeristä öljyä. Paluuta entiseen ei ole, sillä muutaman viikon käytön perusteella kaikki hikiongelmat tuntuvat olevan ratkaistu. Kunhan saan käytettyä loppuun kotona lojuvat rasvapurkit (holimatta tuntemattomien kemikaalien määrästä, en ole hennonnut vielä luopuakaan niistä) aion kokeilla myös vartalovoiteen tekoa itse. Siihenkin riittää helpoimmillaan pelkkä kookosöljy. Sama pätee kasvojen puhdistustuotteisiin. Kaapissamme tällä hetkellä ”the kasvojenhoitohuotteet”. Ne näyttävät myrkyllisiltä, haisevat myrkyllisiltä ja tuntuvat iholla myrkyllisiltä. Akne on taatusti selätetty (tai sitten ei) ja meikit poistettu, mutta naama näyttää ravunpunaiselta ja kirvelee käytön jälkeen. Varottava joutumista silmiin, se on samantien silmähuuhtelu. Ei voi olla terveellistä. Vaihtoehtoisina tuotteina voi käyttää samaista kookosöljyä kuin dödössä, teepuuöljyä ja ruusuvettä.
2. Omien rasioiden ja pussien käyttö ostoksilla
Aion hankkia lasisia rasioita ja ostaa lihat irtotiskiltä omiin rasioihini. Tällöin eliminoin yhden suurimmista jätteen lähteistämme eli lihojen muovipakkaukset. Samalla vaihdan osan syömästämme lihasta kasvisruokaan. Syystä että kasvikset ovat edullisempia ja terveellisempiä eikä liha yksinekrtaisesti säily yhtä kauaa lasisessa rasiassa kuin vakuumimuovissa. Hedelmät ja kasvikset aion myös ostaa omaan kangaskassiin tai kestohedelmäpussiin. Entäpä pahvi? Maitotölkit, riisipakkaukset, puuropönikät…Muovin ohella suurimpia jätejakeita meillä on pahvi. Voisiko pahviroskan määrää jotenkin vähentää? Onhan pahvin valmistamisella kuitenkin melkoinen hiilijalanjälki huolimatta siitä, että se voidaan kierrättää.
3. Palasampoot ja – saippuat nestesaippuoiden tilalle
Olen siirtynyt osittain palasampoon käyttöön jo vuosi sitten. Kuitenkin viisihenkisen perheemme saippuahyllyssä on mittava ja sekalainen melska avattuja sampoo-, hoitoaine-, ja suihkusaippuapurnukoita, kuorintavoiteita, kasvopesuaineita, kylpyvaahtoja ja ties mitä. Ostamalla palasaippuaa paperikääreessä vältymme tältä muovipullojen tulvalta. Palasaippuan tekemiseen käytetään myös vähemmän vettä kuin nestesaippuan. Eli käytännössä palasaippuoita ostamalla emme maksa vedestä emmekä kuluta vettä sampoon ainesosana. Suihkussa lorottelemalla kylläkin. Yritetään siis muistaa sulkea suihku shampottelun ajaksi.
4. Siivouskemikaalien vähentäminen
Siivouskaapistamme löytyy yleispuhdistusaine, toinen yleispuhdistusaine, kolmas yleispuhdistusaine, kaksi pulloa kylpyhuoneen pesuainetta, parketin pesuaine, hankausneste, lasinpesuaine, keittiön puhdistusaine, tahranpoistoaine, tekstiilipesusampoo, tiskiaine…
Eli ihan järkyttävä määrä muovipulloja ja kemikaaleja. Kun siivoja on meillä käynyt tai olemme itse siivonneet, tuoksuu koti kieltämättä orvokeilta ja kieloilta. Vaan onhan se oikeastaan pelkkää nenänlumetta. Tosiasiassa on kyse kemikaalikoktailista.
Aion siis ottaa kotona puheeksi siivouskemikaalien radikaalin vähentämisen. Olen varma, että ajoittain meillä kävyä siivoojamme ei välttämättä ajatuksesta riemastu. Ehkä testaan luonnonmukaisia siivousaineita ensin salaa itse. yritän siten todistaa siivoojalle sekä skeptiselle puolisolleni, että muovipullojen kyljessä olevat vaarallista sille- tälle- ja tolle- varoitusmerkit eivät ole tervetulleita huusholliimme. Vaarallisia tökötit nimittäin ovat, sen jo tiedämme. Vaarallisia silmille, iholle, hengitettynä ja ympäristölle. Ei kai niitä varoitusmerkkejä muuten olisi.
5. Biojätepusseista luopuminen
Ollakseni kuitenkin koulutuksen saanut materiaalitekniikan osaaja, minua nolottaa etten tiennyt biojätepussien hiilijalanjäljen olevan suurempi kuin tavallisten muovikassien. Ja että biojätepussit erotellaan joka tapauksessa biojätteestä sillä eivät ne loppujen lopuksi maadu kuin vain hiukan tavallisia pusseja nopeammin. Olenkin jo luopunut biojätepussien ostamisesta. Käytän olemassa olevat loppuun muovijätteiden jätepusseina ja käytän biojätepussina jatkossa taiteltua sanomalehteä. Tai ehkä kyseinen jätejae ei tarvitse pussia lainkaan.
6. Kestorätit ja – vanulaput
Olipa pyyhe. Ja tenniskenttä. Ja sitten pyyhkeessä punainen savirantu, joka ei lähde, ei millään. Kierrätykseen siis. Olin niin ahkera, että ompelin pyyhkeen laikuttomasta osasta kestorättejä, – vanulappuja ja aivan mielettömän hienon pöllötyynyn tyttärelleni. Omeplin samalla kangaskaupan tilkkulaarista löytämistäni puuvillakankaista lautasliinoja. Ainaisen talouspaperin ja paperiservettien tilalle nimittäin. Niitähän mummolan kaappi oli pullollaan, pellavaisia lautasliinoja. Vaan eipä niitä nuorena ja tietämättömänä arvostanut.
Yhteenveto
Kuvittelimme olevamme kovinkin ekologisia, koska kierrätämme. Ja kyllähän periaatteessa olemmekin. Päätyväthän kierrätettävät materiaalit uusiokäyttöön. Mikäli siis suomalaiseen jätteenkäsittelyprosessiin on luottaminen. Vaan tarkastelemalla jokapäiväisiä kulutustottumuksiamme, sieltä löytyy valtavasti parannettavaa. Jo pienillä muutoksilla saamme paljon aikaiseksi.
Kokeilepa sinäkin tietoisesti muovijätteen ja kemikaalikuorman vähentämistä esimerkiksi jättämällä hedelmäpussit ja – rasiat sekä siivousainekokoelma ostamatta. Käytä myös hetki miettiäksesi tarvitsetko kaikkea sitä, mitä kotiisi kannat. Onko esimerkiksi muovipakkaukseen pakattu viimeisen muotilehden numero pakko hankkia vai voisiko sen lukea sähköisessä muodossa? Onko muovipakkaukseen pakattu kuorintavoide välttämättömyys vai voisitko tehdä voiteen itse kookosöljystä, sokerista ja aromaattisesta öljystä? Tavoitteena nollahukka on iso ja pienetkin muutokset saattavat tuntua vaikeilta. Olemmehan tottumusten ja tapojen orjia. Yksi pieni muutos kerrallaan voimme kuitenkin tavoitella planeetallemme ystävällisempää elämäntapaa.
Jos kiinnostuit tutkimaan muovittomia vaihtoehtoja päivittäistuotteillesi, kurkkaa yksi lempikaupoistani https://plasticfreepicks.fi/. Tämä ei ole mainos enkä hyödy vinkistä taloudellisesti. Tämän artikkelin ja koko zero waste- ajattelun innoittajana on Sillanaukeen kirjan lisäksi toiminut Zero Waste Finland ry:n järjestämä Zero Waste Syyskuu– tempaus.
