Hidasta elämää

Tee jotain päätöntä

similar cubes with rules inscription on windowsill in building

Me istumme laatikossa. Ja sovimme muotiin. Kaapista ei ole asiaa ulos. Ja uskallatkin raottaa ovea, todetaan, ettei tämä maailma välttämättä ole sinun paikka. Vaan mitäpä jos kerrankin tekisimme jotain täysin normi- normeihin sopimatonta? Pelkäämättä lainkaan sitä, että saamme hullun leiman tai meidän toimintaamme ihmetellään ja päivitellään. Enkä nyt tarkoita, että hankkiutuisimme somesyötteisiin ja lehtiotsikoihin rötöstelyllä tai sikailulla. Vaan tekisimme jotain sellaista pientä ja hassua, mitä ei tietenkään missään nimessä saisi tehdä.

1. Aloita jälkiruoasta tai syö aamiaiseksi pizzaa

Niin kuka sanoi, ettei ennen ruokaa saa syödä herkkuja? Jotta sitten jaksaa syödä kunnon ruokaa. No kaikkihan niin sanovat. Vaan repäistäänpä ja ryhdytään vallan hassuiksi. Syödään jälkiruoka ensin. Aloitetaan ateria letuilla ja mansikkahilloilla tai piparkakkutiramisulla. Tilaa ei välttämättä ole sitten enää pihville tai hernerokalle. Vaan entäpä sitten? Mahtoiko nyt joku menehtyä? Toistaalta, miksipä ei edellisillan aterialta ylijäänyttä pizzaa voisi kiskaista aamupalaksi? No ei kai tietenkään voi. Pekoni, nakit ja paistettu kananmuna on paljon ravitsevampaa ja terveellisempää. Vai onko?

appetizing bread breakfast close up
Photo by Pixabay on Pexels.com

Esimerkkinä kerrottakoon, että yhteiskunnan asettamista raameista hiukan sinne sun tänne tursuileva siskoni vei tyttärensä syntymäpäivän kunniaksi aamiashampurilaiselle Mäkkäriin seitsemän maissa. Koska se oli pikkutytön lahjatoive. Muistaako tyttö tämän vai jonkun normisynttärin jolloin kynttilöitä puhalleltiin täytekakun päältä mekot silitettyinä ja letit piukalla? Tai äitini, jonka luona lapseni saavat syödä jäätelöä milloin vain ja kuinka paljon vain. Eivät lapset mene pilalle siitä, että isovanhemmat lipsuvat vanhempien säännöistä yhden päivän ajan.

2. Heitä to do- lista menemään

Tee sitä, tee tätä, muista se ja tämä ja tuo ja suorita, suorita, suorita. Ja kukakohan nyt taas menehtyy, jos heität kuuluisan to do- listan menemään? Ei kukaan. Kokeile vaikka. Se voi tuntua siltä, että menetät elämäsi hallinnan kokonaan. Asiakkaasi suuttuvat, kun et suoriutunutkaan. Pomosi suuttuu, kun menit sellaisen ennenkuulumattoman tempun tekemään. Kroppasi suuttuu, kun et jumpannutkaan. Ja kaupassakin jätit käymättä. Kun se kauppalista on paperikorissa. Tai sitten se tuntuu aivan käsittämättömän vapauttavalta. Aika hurja olet, kun uskalsit! Eikä kukaan tosiaankaan menehtynyt!

Jos tuollainen temppu nyt kuitenkin syöksee elämäsi täysin raiteiltaan, kirjoita to not to do- lista. Sille voi listata vaikka seuraavanlaisia asioita:

  • Älä suostu tekemään mitään nakkeja.
  • Älä tee mitään vain miellyttääksesi jotakuta.
  • Älä jätä lounasta väliin.
  • Älä valita.
  • Älä mene mukaan kenenkään muun valitukseen.
  • Älä laiminlyö itseäsi.
  • Älä kirjoita to do- listaa.
  • Älä tee tänään mitään.

3. Telttaile pihalla

Tai olohuoneessa. En ole mikään retkeilijä. Luonnossa liikkumista kyllä rakastan. Mutten kamojen roudaamista, kylmää ja märkää ilmaa, kovaa telttapatjaa enkä hyttysiä. Joten kesähelteillä pystytyämme teltan terassille ja raahaamme sinne patjat, tyynyt ja peitot. Mukavaa ja pehmoista on. Ja kuumaa kahvia saa heti aamulla, tarvitsee vain kömpiä sisään. Päätimmepä paskan sään sattuessa toteuttaa telttaretken myös olohuoneessa. Kuka sanoi, että teltan pitää olla metsässä/korvessa/hevonkuusessa tai ylipäätään ulkona?

wigwam placed on wooden terrace with picturesque view
Photo by Tatiana Syrikova on Pexels.com

4. Pue kalsarit väärinpäin. Tai vedä jalkaan eriparisukat. Tai mene töihin Reinoissa.

Repäise kunnolla ja laita toiseen jalkaan Aino, toiseen Reino. Jos joku katsoo vinosti, katso takaisin. Eriparisukat tuntuvat olevan nuorison keskuudessa peräti muoti- ilmiö. Tämä on todennäköisesti saanut alkunsa siitä, että pesukone on syönyt kaikilta sukilta parit. Mutta jos teinityttöni maailma ei kaadu siihen, että yhdessä jalassa on soma sininen nilkkasukka ja toisessa punainen, voin kai minäkin mennä töihin yhdessä jalassa oranssinvärinen banaanisukka ja toisessa vihreä avocadosukka, jossa on reikä. Mainitsen taas hullahtavan siskoni, joka aamuhärdellin keskellä ei löytänyt toista nilkkuriaan. Siitä sitten lapset lahkeissa roikkuen sen verran oli rouva tulistunut, että nakkasi nilkkurin nurkkaan ja vetäisten toiseen jalkaan Ainon ja toiseen Reinon. Ja jakkupuvussaan eriparireiskoissaan hauskuutti kollegoitaan ja asiakkaitaan sen kipakan pakkaspäivän.

5. Luovu perinteistä, joista et pidä tai jotka ajavat sinut vararikkoon ja hermoromahduksen partaalle.

Miksi jouluna pitää syödä laatikoita? Isäni ei välittänyt laatikoista. Ja sitä kitinää, kun hänen aina piti syödä pahvilaatikoita, muuttolaatikoita ja apinantakamuksenmakuisia muita kummallisa jävla- laatikoita. Kitinä loppui, kun herra keksi ihan itse siihen ratkaisun. Lanttu- ja porkkanalaatikot lensivät komeassa kaaressa mäkeen ja Tapaninpäivänä pidettiin rapujuhlat. Siitä lähtien meillä on ollut jouluna rapujuhlat.

Miksi te tappelette joka joulu siitä, kumman kiukuttelevien sukulaisten luona kärsitte taas yhden juhlapyhän. Katsellessa, kun eno laulaa kännissä ja tädit tappelevat perintökupeista. Ja serkun kauhukakarat ilmoittavat, että tekemäsi lanttulaatikko maistuu apinantakamukselta. Ei haittaa, onneksi serkulla oli omat nakit mukana. Etkä sitäpaitsi itsekään pahemmin välitä siitä hemmetin lanttuloorasta. Entäpä se jokavuotinen juhannuspätsi kumminkaimankaverin työleirillä perämetsässä ilman juoksevaa vettä ja huonolla sähkönpaineella kiukkuisen kumminkaimankaverin anopin kanssa. Koska aina vaan on tehty niin. Miltä kuulostaisi glögiskumppa, vihreät kuulat ja huono romanttinen joulukomedia pieruverkkareissa kotisohvalla, kainalokoukussa lasten jo tuhistessa omissa sängyissään? Tai juhannus ilman rännien puhdistusta, huussin tyhjennystä tai polttopuiden pilkkomista kaatosateessa? Anoppi suuttuu, mutta entäs sitten.

Heittäydy vallan hulluksi välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Huomaat äkkiä ettet edes välitä siitä, mitä itse ajattelet. Ja taas on pääkoppa kevyempi, kun et anna kenenkään (ede itsesi) asettaa turhia paineita tai odotuksia. Otan myös mielelläni vastaan teidän ideoita. Sillä rakastan näiden pienten päättömyyksien tekemistä sekä niiden vaikutusten seuraamista nille, jotka niitä paineita ja odotuksia asettavat. Pikkuisen ilkeätä, eikö? Hihhih.

Vastaa