Käännän kaikki ongelmat voitoksi, käännän ne voitoksi. En tiedä miten, mutta käännän ne voitoksi. Näin laulelee Herra Ylppö laulussaan ”Se seurustelee”. Olen vallan samaa mieltä tämän viisaan verbaalivirtuoosin kanssa. Mitä mieltä sinä olet? Ovatko heikkoutesi heikkouksia vai voisitko kääntää ne vahvuuksiksesi? Listaan tässä muutamia piirteitä, jotka usein luokitellaan heikkouksiksi. Tuon niihin myös uutta näkökulmaa, jotka auttavat ymmärtämään näiden piirteiden merkityksen vahvuuksina. Kenties omasta kokemuksestani…Tämä artikkeli on jatkoa työnhakuun liittyvien massaan hukkumattomien vahvuuksien metsästämisestä kertovalle jutulle, jonka voit käydä lukemassa täällä.
1. Työskentelet mieluummin yksin kuin tiimissä
Tiimityöskentely on tämän päivän juttu. Tiimityöskentelytaitoja edellytetään, TYKY- päivien työpajat tehdään aina tiimeissä, toimistot sisustetaan siten, että mahdollisuudet rauhaan ovat vähäiset ja jopa ala- asteluokilla oletetaan jo lasten osaavan tuottaa tavaraa rautaisen tiimin huippujäseninä. En suinkaan lyttää ekstroverttejä, joille tämän tyyppinen työskentely on innostavaa, voimaannuttavaa ja tuottavaa. Mutta introvertit jäävät väistämättä tämän tiimimetelin jalkoihin.

Olen kuitenkin vakuuttunut, että yksinpuurtajista löytyy arvokkaita piirteitä ja lahjoja. Heissä on tarkkuutta, keskittymiskykyä, luovuutta, havainnointikykyä, empatiaa, itsetuntemusta, mielenrauhaa ja pitkäjänteisyyttä mitä yksintyöskentely sekä vaatii että opettaa.
2. Joustamattomuus
Joustavuus on ilman muuta piirre, jota arvostetaan työelämässä. Joustavuus sallii sen, että kiireen tullen painetaan vähän kovempaa kun taas suvantoaikoina sallitaan enemmän haahuilua. Pahimmillaan (ja joskus myös CV:n vahvuusluettelon rivien välistä luettuna) joustavuus kuitenkin tarkoittaa työnarkomaniaa ja sen edellyttämistä myös muilta. Ylijoustavassa ihmisessä esiintyy marttyyrityyppisiä piirteitä, kun muut eivät tulekaan makuupussi mukana työpaikalle. He saattavat myös parjata joustamattomia ihmisiä raadollisesti kahviautomaatilla, kyseenalaistaa heidän oikeuttaan vapaa- aikaan sekä esittää ilkeitä vihjailuja toisten oletettavasti löyhästä työmoraalista.
Parhaimmillaan joustamaton ihminen puolestaan pitää kiinni omista rajoistaan ja arvostaa myös muiden ihmisten rajoja, yksityisyyttä ja omaa aikaa. Tällainen henkilö osaa sanoa ei. Ihan vaikka antamatta syytä kieltäytymiselleen. On ihan sallittua kieltäytyä iltatöistä sen takia, että mieluummin rakentelee legoja kuopuksen kanssa tai nauttii lasillisen valkoviiniä sohvalla kullan kainalossa. Jos koet siis olevasi joustamaton ihminen, käännä se vahvuudeksesi. Osaat nimittäin jakaa ajankäyttösi järkevästi, olet organisointikykyinen ja suhtaudut kunnioittavasti ja arvostavasti kollegoidesi työpanokseen ja aikaan.
3. Laiskuus
Käyttäisin laiskottelusta ehkä mieluumminen käsitteitä haahuilu tai tavaanrannan maalailu. On päivän selvää ilman tieteellisiä tutkimuksiakaan, että ihmisen aivot eivät pysty tehokkaasti keskittymään intensiiviseen tekemiseen kovinkaan kauaa. Silloin tällöin iskeviä flown puuskia lukuun ottamatta väittäisin että tuo ”kovinkaan kauaa” on laskettavissa minuuteissa eikä tunneissa. Mitä sitten teemme silloin, kun emme aktiiviesti tee jotain tuottavaa ja kannattavaa? Me lymyilemme näyttöjemme takana surffamassa iltapäivälehtiä ja skrollaamassa somen syötettä toivoen, ettemme jää kiinni. Tai juoruamme kahviautomaatilla siitä, miten monta tupakkitaukoa Kale taas piti eilen. Tai iskostaudumme työkaverin pulpetille keskeyttämään hänen flow- tilan. Tai lärvikirjailun.
Vaan mitä, jos antaisimme itsellemme ihan hyvällä omalla tunnoa luvan haahuilla? Olen ihan varma, että aivot ovat joko palautumistilassa tai työstävät alitajuisesti jotain ratkaisua, kun haahuilemme. Yhdelle haahuilu voi olla kävelylenkki, toiselle värityskirjan värittely, kolmannelle vertaistukeen nojaava keskustelu kollegan kanssa, neljännelle jotain muuta. Mutta väitän, että nuo haahuilun hetket ovat etenkin asiantuntija- tai asiakaspalvelutyössä välttämättömiä, luovia, ratkaisuihin tähtääviä, voimaannuttavia tuokioita ja parhaillaan ne saavat meistä seuraavan intensiivisen työrypäyksen aikana parhaat puolemme esiin. Eikä niitä saa mitenkään väännettyä päivän lakisääteisten kahvituntien puitteisiin.

4. Suurpiirteisyys
Suurpiirteisiä ihmisiä pidetään monesti huolimattomina ja epätarkkoina. Heidän työmoraalia, pyrkimystä laatuun ja asennetta saatetaan myös epäillä. Suurpiirteiset ihmiset kuitenkin näkevät ja ymmärtävät isompia kokonaisuuksia, eivät takerru turhiin yksityiskohtiin eivätkä tee draamaa pikkujutuista. He ovat parhaimmillaan idearikkaita vetureita, jotka innostavat muuta työyhteisöä kokeilemaan uusia tuulia. Jos sinulla on siis taipumus hutiloida, jätä numeroiden pyörittely tarkemmille perfektionisteille. Keskity sinä suurten kokonaisuuksien pyörittelyyn ja humaniisiin piirteisiisi.
5. Periksiantaminen
Miksi takoa päätä seinään? Periksiantamattomuutta, kärsivällisyyttä ja sitkeyttä pidetään yleensä vahvuuksina. Mutta mielestäni kyky puhaltaa peli pokki ajoissa on erinomainen taito. Jos toteamme tehneemme huonoja päätöksiä tai virhearvioita, että tekemisemme on kannattamatonta, että lopputulos on liian suuren työmäärän takana, tai kapasiteettimme ja resurssimme eivät kerta kaikkiaan riitä, on mielestäni ihan ok ja peräti suotavaa laittaa homma seis. Tilanteen tuominen esille päättäville tahoille tai itse möhläilyn myöntäminen, päätöksen pyörtäminen ja uuteen tilanteeseen sopeutuminen ovat vaikeita ja noloja juttuja. Mutta ovien sulkeutuessa sinulla on mahdollisuus avata niitä uusia, joita kenties näköpiiriissäsi jo törröttää. Eli jos sinulla on taipumus luovuttaa, kun kakki osuu tuulettimeen, voitkin nähdä olevasi järkevä ja reisilientti. Olet kykeneväinen luomaan uusia toimintamalleja kun vanhat eivä toimi ja tie viekin kohti metsään.
Toisin sanoen, et olekaan tiimityöskentelyyn kykenemätön laiska ja huolimaton luovuttaja. Olet rauhallinen, muita kunnioituksella kohteleva, analyyttinen ja järkevä ideapankki.