Joka paikassa toitotetaan sitä, miten sinun pitäisi voida saavuttaa paras versio itsestä ja sitten toimia tälle ”parhaalle itsellesi” asetettujen vaatimusten ja paineiden mukaisesti. Tietyllä tapaa tämä on kyllä tietenkin ideaalitilanne. Urheilija yltää parhaisiin suorituksiinsa toimiessaan parhaan versionsa puitteissa. Samoin työn raskaan raataja, johtaja tai vanhempi. Tai vaikka meditaation guru. Vai miten hän muka voisi pystyä sulkemaan koko maailman meditointinsa ulkopuolelle ellei hän toimi prahaana versionaan, suorastaan supermeditointikoneena? Voiko äiti olla täydellinen superäiti, jos pieruverkkareissa on läikkiä kylmästä kahvista, tukka on kampaamatta ja yksinäisyys sekä unettomuus estävät äidin parasta versiota loistamasta?
Uskonko minä parhaaseen versioon itsestä? No en kyllä oikeastaan. Miksi?
Vain yksi itse
Siksi, koska huolimatta siitä, mikä versio itsestä milloinkin hoipertelee elämän valtateillä, perusitse on kuitenkin vain se itse. Se yksi ainoa itse. Itse, jonka perusarvot, lähtökohdat, edellytykset ja päämäärät ovat ne yhdet ja samat. Tietysti elämäntilanteen ja oman pääkopan minkäkinhetkisten marginaalien sisällä pientä vaihtelua silloin tällöin ilmenee ja tavoitteet saattavat tietenkin muuttua. Silti totta, että yhtenä päivänä on kauhea flow, toisena totaalistoppi. Pari kuukautta menee kaamoksessa rämpiessä ja eräänä kauniina päivänä aurinko vie veetutuksen mennessään.
Voimme tietyillä kikkaskonsteilla tietenkin vaikuttaa toimintaamme, asenteisiimme, motivaatioon ja suorituskykyyn, mutta perusitse on aina sama.
Ulkopuoliset paineet
Ongelma muodostuu, kun ympäristö ja siinä vaikuttavat ihmiset eivät hyväksy edellä kuvailemaani perusitseä. Meiltä odotetaan täydellistä suoritumista, failurointi ei ole sallittua ja tämän täydellisen parhaan version pitäisi olla käytettävissä koko ajan. Ollaksesi tämä paras versio itsestäsi, sinun pitää elimoinoida kaikki negatiivinen elämästäsi. Ja minkälaiset paineet saatkaan aikaiseksi itsellesi tästä taistelusta? Se, että pitää koko ajan olla positiivinen ja onnellinen ja loistaa kaikessa mitä tekee, tekee elämästä erittäin stressaavaa. Ja kun olet onnistunut eliminoimaan kaiken paksan elämästäsi ja pääsi sisältä, sinun pitää vielä onnistua brändäämään tämä ”uskottava” ja ylimaallinen superversiosi ulkomaailmalle helposti markkinoitavaksi powerhouseksi. Ei ihme, että moni tuntee itsensä vallan riittämättömäksi vaikka oikeasti olisi vallan hyvä ihan omana itsenään.
Lue lisää onnellisuuspaineista:
https://primeradama.fi/onnellisuus-trendikas-pakkomielle/
https://primeradama.fi/viis-veisaamisen-ryhdistava-ja-vapauttava-vaikutus/
Panosta vai anna olla?
Uskon kuitenkin, että panostamalla siihen, missä tämä ydinitse loistaa, voimme vahvistaa voimavarojamme, hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme ja loistaa siinä, missä olemme hyviä. Antamalla heikkouksiemme olla, vaimennamme niiden vaikutusta elämänlaatuumme ja suorityskykyymme. Enkä nyt tarkoita sitä, että jättäisimme harjoittelematta, koska olemme laiskoja tai antaisimme itsemme käyttäytyä huonosti, koska olemme kakkipäitä. Tai jättäisimme asenteitamme viilaamatta, koska ne nyt ovat mitä ovat. Uskon, ettei kuitenkaan ole perusteltua keskittää liikaa energiaa jonkin elämänlaatuamme ja läheistemme hyvinvointia haittaamattoman pikku heikkoutemme eliminoimiseen pahimmillaan kalliiden ja jopa haitallisten oppaiden, elämäntapaterapeuttien, I love myself- retriittien ja teeseitsevalmennusten avulla.
En myöskään mitenkään usko kaiken negatiivisen eliminoimiseen elämästämme tekijänä, joka saisi meistä parempia verisioita itsestämme. Elämä pommittaa meitä kierrepalloilla jatkuvalla syötöllä ja niiden torjumisen hatara yrittäminen on raskaampaa kuin niiden hyväksyminen osaksi todellisuutta. Myös negatiivisen energian voi ammentaa voimavaraksi. Onnettomuus, suru, veemäiset tyypit, oma kykenemättömyys päivittäin suoriutua täysillä tehoilla ja ketutus ovat asioita, joiden kanssa on helpompi opetella elämään turvassa, kuin yrittää karsia niitä. Ne eivät karsiudu, ne vain piiloutuvat torjuttuina ja sammutettuina alitajuntaan. Kannattaa siis hyväksyä ne ja räpiköidä paskalammella iloisesti laulellen ja soudellen.
Lue lisää aihealueen kaksijakoisuudesta täydellisen minän paineiden ja toisaalta itsensä hyväksymisen buumin ristitulessa Satu Kasken blogista sekä Piia Pajusen blogista.
Vaan josko kuitenkin?
Saatat kuitenkin haluat saada itsestäsi esiin sen niin sanotun paremman version. En edelleenkään usko versioihin, mutta uskon siihen, että voit vahvistaa vahvuuksiasi ja samalla eliminoida heikkouksiesi energiaa syövää vaikutusta. Mutta miten?
- Lopeta itsesi vertaileminen muihin.
- Lopeta itsesi ruokkiminen vihapuheella itseäsi kohtaan.
- Tiedosta vahvuutesi ja valjasta ne käyttöösi.
- Tiedosta heikkoutesi ja työstä niistä niitä olennaisia.
- Unohda ne muut heikkoudet.
- Anna itsesi mokata. Maailma ei siihen kaadu ja pahin moka saattaa osoittautua elämäsi mahdollisuudeksi.
- Älä tee asioita, joita et halua tehdä. Tai asioita, joihin tiedät, ettei sinulla ole edellytyksiä.
- Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tukevat edellä mainitsemiani asioita. Ei pelkästään positiivisilla ja inspiroivilla superihmisillä. Heillä on loppuunpolttava ja paineita- asettava vaikutus.
- Anna itsesi olla välillä myös huono versio. Parhaan version tavoittelu jatkuvasti on varma tapa polttaa itsesi loppuun.
Jos uskot parhaaseen versioon itsestä ja haluat valjastaa tämän upean, ulkopuolisten, yhteiskunnan ja omien vaatimustesi mukaisen, suorastaan valloittavan ja kadehdittavan ihanan superitsesi käyttöösi, tee näin:
- Treenaa tavoitteellisesti joka päivä
- Joogaa, meditoi ja vaella metsässä joka päivä.
- Tee ahkerasti töitä.
- Älä ikinä luovuta.
- Ympäröi itsesi inspiroivilla ja ahkerilla ihmisillä, jotka raatavat tavoitteidensa eteen kellon ympäri antamatta periksi.
- Älä koskaan ajattele negatiivisesti.
- Älä kohtaa elämässäsi mitään negatiivista.
- Älä koskaan luovuta. Lyö vaikka päätä seinään ja moukaroi itsesi läpi harmaan kiven. Mutta älä luovuta.
- Älä epäonnistu.
- Jos epäonnistutkin, älä hyväksy sitä.
- Älä koskaan sano kenellekään mitään rumaa. Ainakaan tarkoittamatta sitä.
- Esitä mahdollisimman hillittyä ja kohteliasta koko ajan. Myös kakkipäitä kohtaan.
- Älä ainakaan näytä tunteitasi. Vain jos ne ovat positiivisa, voit hiukan väläytellä niitä.
- Nuku joka yö vähintään kahdeksan tuntia.
- Syö vain terveellistä ruokaa.
- Jätä siis sokeri, valkoinen jauho, hiiva, rasva ja lisäaineet. Kokonaan. Totaali- no- go- everagain.
- Älä käytä alkoholia ollenkaan.
- Mittaa tätä kaikkea älykellolla, jotta voit olla varma suoriutumisestasi.
- Raportoi tästä kaikesta sosiaalimediassa.
- Siivoa kotisi päivittäin laatimasi siivousohjeen ja tarkistuslistan mukaan.
- Brändää itsesi työmarkkinoilla ja etene urasuunnitelmasi mukaan järjestelmällisesti suuripalkkaiseen johtajanpestiin asti.
- Lue paljon onnellisuuskirjallisuutta ja selfhelp- oppaita. Osallistu myös kursseille. Noudata niiden ohjeita.
- Pidä itsesi ajan tasalla ja kouluttaudu koko ajan.
- Aloita myös uusia harrastuksia. Kokeile uusia urheilulajeja. On hyvä ottaa tavoitteeksi uusi laji vuoden jokaiselle viikolle.
- Raportoi myös tästä kaikesta jatkuvasti tarkkaan asetelluilla ja harkituilla somekuvilla.
- Opeta tämä kaikki myös lapsillesi.
- Jos tämä polttaa sinut loppuun, ajattele positiivisesti, älä anna stressin sotkea yöuniasi, treenaa vähän useammin, syö vähän terveellisemmin ja palkkaa itsellesi I love my body- guru.
Lopuksi vielä erittäin osuva lausahdus psykologian professori Svend Brinkmannilta (suomennos: Liisa Uusitalo- Arola):
”Jos ajattelet myönteisesti joka päivä, teet lujasti töitä, pyrit olemaan paras versio itsestäsi, ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä, etkä ikinä anna periksi, niin ei ole mitään rajoja sille miten perusteellisesti voit palaa loppuun.”
