Hidasta elämää

Pikkupaheet osana mielenterveellistä elämäntapaa

food love sugar luxury

Poikani oli pyöräilemässä kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä. Kaupan kohdalla rollaattoria edessään työntävä ikäihminen oli huutanut poikani perään, että ”Muista syödä vihanneksesi, s&#tana!”. Rouva oli varsin oikeassa vaikka kieltämättä poikani imitaatio tilanteesta sai minut huutonauramaan. Kannustan ilman muuta terveellisiin elämäntapoihin. Enkä lähde kertaamaan mitä ne ovat, sillä niitä toitotetaan joka tuutista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että terveellisistä elämäntavoista suorastaan syntisellä tavalla poikkeaminen silloin tällöin ovat avaimet mielenterveellisen elämän saloihin. Lue lisää, mitä tarkoitan omaksumalla pikkupaheet osana mielenterveellistä elämäntapaa.

Television tuijottelu sohvaperunana

Liikuntaa suoritetaan niin kuin koko elämää suoritetaan. Koska liikunta on terveellistä ja sitä pitää harrastaa, siihen kohdistetaan samanlainen pakko, suorituskeskeisyys, tavoitteellisuus, kilpavarustelu ja paineet kuin mihin tahansa muuhunkin elämänalueeseen. Tiedän ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan voi maata sohvalla. Koska sohvalla lojuminen edustaa laiskuutta, kurittomuutta ja paheellisuutta. Väitän kuitenkin, että esimerkiksi television katsomisessa ei ole pelkästään huonoja puolia. Television katselu rentouttaa, vie ajatukset pois arjesta, tutustuttaa fantasian maailmaan ja sen hahmoihin, vilkastuttaa mielikuvitusta, kirvoittaa puheenaiheita ja edistää läheisyyttä parisuhteessa tai perheenjäsenten välillä (olettaen tietenkin, että pariskunta tai mutsi- poikakombo katselee samaa telkkaria, samaan aikaan ja vierekkäin saman viltin alla).

Rakastan elokuvia, laadukkaita sarjoja, hömppäsarjoja ja sisustusohjelmia. Eikä siinä ole mitään väärää jos välillä lojuu sohvalla niitä katselemassa. Sarjamaraton sateisena sunnuntaina on suorastaan nannaa.

person in black and white striped socks lying on bed
Photo by Taryn Elliott on Pexels.com

Kuohuviini

Meillä ei ole karkkipäivää. Eikä meidän ryypiskelymme ajoitu eikä suorastaan kulminoidu perjantai- ja lauantai- iltoihin. Jos haluan kuohuviiniä, otan kuohuviiniä. Siitä onko kuohuviini terveellisä vai ei käytiin varsin kipakka keskustelu kerran työporukan kanssa tehdyllä ”torstain ja sunnuntain välinen yö”- matkalla hotellin aamiaisella. Suorittajat olivat jo käyneet aamulenkillä ja olivat valmiina pyöräilemään kaupungin ympäri ja sitten menemään melomaan ja uimaan ja kevyelle keittolounaalle. Me syntiset nautimme ei niin kevyttä keittoaamiaista kuohuviinin muodossa vielä edelliseltä yöltä hiprakassa. Suorittajat meitä paheksuivat naamat norsunpöheiköllä stressinkarpalot otsilta kimpoillen. Totesin, että ”Kuohuviini aamiaisella on erittäin olennainen osa mielenterveellistä elämäntapaa eikä juoksuflowni katoa mihinkään vaikka olenkin lauantaiaamuna humalassa enkä juoksemassa”. Keskustelu päättyi kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä että kukin taaplaa tyylillään. Ja siitä ettei kuohuviini ole terveellistä mutta sen nauttiminen silloin tällöin saatta olla mielenterveellistä joillekin.

En tietenkään kannusta ketään yltiöpäiseen juopotteluun sen enempää kuin säännölliseen aamiaistissutteluunkaan. Alkoholi ei tuo onnea eikä sen kuulukaan olla olennainen osa arjen onnellisuutta. Päin vastoin, itse rakastan flirttailua hyvinkin vähäalkoholisen elämän kanssa. Tuon kuitenkin esille sen, että omasta mielestäni kuohuviini hotelliaamiaisella on erittäin tyydyttävä ja arkeen hiukan yleellisyyttä tuova asia oli sitten kyseessä loiventava aamustartti työporukan kanssa tai romantillinen aamustartti kaupunkilomalla puolison kanssa. Lue lisää omasta suhtautumisestan arkitissutteluun ja alkoholin rooliin elämän onnellisuus- (tai onnettomuus-) tekijänä täältä.

Herkuttelu vaikka roskaruoalla

Kolesterolia pukkaa. Ja kuinka monta kaloria onkaan hampurilaisessa? Tai vaikka siinä jumalaisen hyvänmakuisessa kinuskijäätelössä? Aivan liikaa. Mutta verisuonet eivät paukahda yhdestä purilaisesta. Ainakaan jos sitä ei syö turhan usein. Pidämme joskus silloin tällöin muutaman kerran vuodessa salahampparipäiviä. Käytännössä tämä tarkoitta sitä, että lähdemme poikani kanssa kahdestaan hampurilaiselle etätyöpäivänä hänen tultua koulusta emmekä kerro kenellekään. Tai poikkeamme siellä kahdestaan puolisoni kanssa leffaillan päätteeksi. Emmekä tietenkään kerro kenellekään. Tai menemme koko perhe sunnuntai- iltana kun emme jaksa kokkailla. Myös perjantaisin, jotka ovat kuopukseni ja minun virallisia laiskapäiviä saatamme soveltaa salahampparimetodia esimerkiksi kahviloihin tai kaupan karkkihyllyihin.

close up photo of a cheese burger
Photo by Rajesh TP on Pexels.com

Olemme erityisen tykästyneitä erilaisiin street food- pakuihin, joita pyörii lähikauppojemme pihoilla silloin tällöin. Suosittelen myös lämpimästi esimerkiksi Burger Lovers Festival– tapahtumaa, jossa Suomen parhaat hampurilaisravintolat ja food truckit esittelevät herkkujaan edullisiin maisteluhintoihin.

Toisaalta. Jos lapseni ehdottaa karkkiostoksia, en kieltäydy. Ja itse ehdotan niitä myös. Pidämme karkkipäiviä silloin kun meitä huvittaa niitä pitää. Tämä on johtanut siihen etteivät karkki tai nämä salahampparit ole perheessämme mikään houkutteleva pahe, jota on pakko saada. Karkin syöminen silloin kun huvittaa on ihan ok. Ja kun se ei ole houkutteleva pahe, ei se huvituskaan iske kuin keskimäärin kerran- pari kuussa. Ja silloin se on varsin tyydyttävää ja hauskaa hyvänmielentoimintaa. Rakastamme myös esimerkiksi jouluna vedettäviä suklaaövereitä. Yhdet suklaaöverit voi aivan hyvällä omallatunnolla vetää vuodessa. Ja meidän perheessä rakastetaan konvehtirasioita.

Treeniohjelmasta poikkeaminen. Tai treenin skippaaminen.

Monet henkilökohtaiset rainerit ovat sitä mieltä, ettei tuloksia tule ellei treeniohjelmaa noudateta orjallisesti. Eikä tuloksia tule ellei niiden eteen raadeta ja kärsitä. Verta, hikeä ja kyyneleitä! Tämä kenties pitää paikkaansa jos kyseessä on täydellistä elämäntaparemonttia hakeva ihminen tai tyyppi, jolle kurista lipsuminen tarkoittaa totaalilipsumista. Dieetti menee pilalle jos vedät pizzan. Juoksuvauhti ei kehity, jos vaihdat lauantain pitkän lenkin skumppaan. Eikä haba kasva, jos skippaat päivän hauiskäännöt (jotka ovat mielestäni yhtä turhia kuin istumaannousut).

Kuulun kuitenkin niihin onnekkaisiin, joilla tuloksia tulee nimenomaan armolla, liikunnasta nauttimisella ja ajoittaisella lipsuttelulla. Voin aivan hyvällä omalla tunnolla muuttaa treeniohjelmaani sen hetkistä energiatasoa vastaavaksi tai vaikka skipata koko treenin jos siltä tuntuu. Voin hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla kaksi päivää pieruverkkareissa, kreisibailata Kööpenhaminassa koko viikonlopun roudaamatta lenkkareita mukanani joka baariin tai vaihtaa päivän sprinttitreenin lökökävelyyn juttuseuraa tarvitsevan ystävän kanssa. Treenaamiseni fokus ja flow eivät kärsi pienistä. Jos mielenterveyteni vaatii minua tekemään jotain muuta kuin päivän treenin, olkoon sitten niin.

Krebaaminen

Tekisikö mielesi tanssia pöydillä ja laulaa kaduilla aamuun asti, istua tuntikaupalla lumisateessa paljussa sekä huutaa koko maailmalle sen ihanuutta? Ymmärrän kyllä. Tekee minunkin nimittäin mieli. Seuraava päivä menee pilalle ja lupaat takuulla ettet tee sitä enää ikinä. Mutta silloin tällöin tällainen kreisibailaaminen on erittäin tervetullutta vaihtelua elämään. En edes kutsuisi sitä eskapismiksi jos kyseessä on esimerkiksi ystäväporukan viaton (tai puoliviaton) totaalihulluttelu. Se on vaan niin piristävää, hauskaa, elämäniloa tursuilevaa ja syntisen siistiä. Suosittelen ymmärtäväisen puolison hankkimista. Jos sinun pitää raportoida tekemisistäsi ja olinpaikoistasi saati seuralaisistasi puolisollesi ja jos seuraavana aamulla on takuulla tiedossa koirankusetusta ja vaipanvaihtoa, olet pulassa. Onneksi omalla kohdallani tällaisiin satunnaisiin krebakohtauksiin sisältyy seuraavan päivän lastenhoitopalvelut, pizzat ja ”Kiva kun kaaduit aamulla omaan sänkyyn”- kukkaset puolisoltani. Seuraava päiväkään ei siis mennyt pilalle vaan hulahti huomaamatta luksuskrapulan puolelle.

disco mirror balls in bright light
Photo by Harry Cooke on Pexels.com

Tämä kaikki kuulostaa suorastaan syntiseltä. Painotan kuitenkin sitä, että jos elää 90 % elämästään terveellisesti, on todennäköisesti varaa heittäytyä 10 %: n verran aivan täysin hunningolle. Hairahtelua voi kutsua Cheat Dayksi, herkutteluksi, laiskotteluksi tai ihan miksikä vaan mutta itse ainakin nautin siitä estoitta ja ilman omantunnon tuskia. Mieleni kiittää ja on taas valmis palaamaan porkkanoita puputtamaan ja lenkkitossujen solmuja aukomaan.

En ole PT, terapeutti, ravitsemustieteiden asiantuntija enkä mitään muutakaan kuin oman elämäni asiantuntija. Kannustan terveellisiin elämäntapoihin ja yllä mainitsemani synnit olen todennut vain oman elämäni kannalta mielenterveellisiksi. En siis voi pyytteettömästi suositella sinulle omia hyviksi havaitsemiani paheita. Tiedostan huonojen elintapojen riskit ja toivon että pohdit niitä omalta osaltasi ennen kuin lähdet ruokailemaan syntisten pöytään.

Vastaa