Onko yksinkertaitsaminen uhka vai mahdollisuus? Mahdollisuus, tietenkin. Mutta antakaapa minun selittää miksi. Monella saattaa olla käsitys, että elämän yksinkertaistaminen tarkoittaisi luopumista, uhraamista ja tylsyyttä. Tietyllä tapaa kyllä, mutta uskallan väittää, etten itse ainakaan ole joutunut luopumaan mistään, mistä en syvimmällä sisimmässäni ole aina halunnutkin päästä eroon. Tilalle on syntynyt uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, joista en ole ennen tajunnut unelmoidakaan. Yksinkertaistaminen on johtanut siihen, että vähemmän on todellakin enemmän ja loppuunpolttavan runsauden tilalle onkin tullut aivan toisenlaista runsautta. Lue miten:
Kulutusbileistä poistuminen
Ja ryminällä. En tarvitse uutta autoa, en muotivaatteita enkä tarjoile enää ystävilleni trinksuja. Mikään näistä ei vaikuta statukseeni muuta kuin ehkä kulutusbileissä yhä patsastelevien silmissä ja sehän ei liikuta minua lainkaan. Jos ystäväni ennen luottivat lompakkooni baarissa, he nyt ymmärtävät, ettei enää heru. Jos eivät, dumppaan heidät kuluttamattomuusbileistäni. Jäljelle jäävät oikeat, aidot ja merkitykselliset asiat ja tyypit. Runsaissa määrin.
Raha- ajattelun uudistus
En siis tarjoile niitä trinksuja. En myöskään tarjoile omissa kuluttamattomuusbileissäni sisäfilepihvejä ja pienpanimo- oluita muotihelmat lepattaen. Noudatan viikkobudjettia, jonka raameihin kaikkien viikonloppuhullutustenkin tulee mahtua. Jos rahhoo on viikkobudjetista jäljellä vielä perjantaina kuin roskoo, voin hankkia pienpanimo- oluita ja gourmetruokia. Mutta kukaan ystäväni ei ole vielä valittanut valmistamastani edullisesta kasvisateriasta ja mehumocktaileista. Budjettiajattelulla rahaa on riittävästi arjen menoihin ja pieneen luksukseenkin silloin tällöin. Mutta sitä jää myös pahan päivän varalle ja säästöön. Olen siis vapaa talousstressistä ja vapaa tekemään ennen törsäilyyn käytetyillä rahoilla jotain elämyksellistä ja merkityksellistä.
Luovuus kukoistaa
No siksi tietysti, koska ylimääräistä aikaa jää niistä päivittäisistä kulutusbileitä aika paljon. Itse käytän tämän ajan luoviin harrastuksiini. Lisäki luovuus tarkoittaa titetenkin myös sitä, että kun en törsäile asioihin ja ratkaisuihin, joudun kehittämään niitä itse. Tämä on johtanut takkahuonepiknikeihin, metsäseikkailuihin, teemitäkaapistasattuulöytymään- aterioihin, itse tehtyihin tai elämyslahjoihin sekä muihin luoviin ratkaisuihin esimerkiksi lasten kanssa sen sijaan, että ostaisin vaikka kylpyläviikonlopun ulkoistaakseni tekemisen ja laittamisen kalliilla rahalla jollekin muulle taholle.
Elä kuin ei kukaan muu
Jotta voit elää loppuelämäsi kuin ei kukaan muu. Voin selittää: Se Kaikki Muut- niminen tyyppi törsää tulonsa turhuuksiin ja ottaa vielä ison lainan uusinta T- merkkistä autoa varten kuvitellen olevansa erityinen statustyyppi. Hän ei tajua sitä, että itse morjestan nykyään jokaista T- autoa koska todennäköisyys sille, että sitä ajaa joku tavallinen tullukka tuttuni, on aika suuri. Se siitä erityisestä statuksesta…Eläköityessään nämä statustullukat miettivät, että mitäs nyt kun 800 € kuussa pitäisi saada riittämään saavutetun (näennäisen) statuksen ylläpitämiseen. Kukaan Muu- tyypperöinen arvostaa rotiskorojurotteloautonsa jäljellä olevaa elinkaarta (jolla on pienempi hiilijalanjälki kuin esimerkiksi uudella sähkö-T:llä, kun huomiodaan sähkö-T:n valmistus- ja kierrätyshiilet) ja vitut viisaa siitä, että lasten koulun parkkiksella katsotaan ”köyhää” vinosti sieltä maasturin norsunluuistuimelta. Puidaan välillä nyrkkiäkin kun ohi ei maasturilla mahdu. Niinkuin se olisi rottelokuskin ongelma mitenkään. Samalla säästöön jäävä rahaa jää Kukaan Muun luksukkeeksi kasvamaan korkoa korolle taaten eläkepäivät kuin ei kellään muulla. Heh heh ja se parhaiten nauraa, jolla on ”paskin” auto.
Luontoäiti kiittää
Ihan vaan siksi, että usein yksinkertaiset valinnat ovat ekologisia. Kestävyys, kierrätys, olemassa olevan arvostaminen ja korjaaminen ja jakamistalous ovat yksinkertaisen elämän peruspilareita. Lisäksi, aikaa ja energiaa jää kulutusbileiden skippaamisen myötä esimerkiksi sille, että voi käydä keskellä yötä henkevää keskustelua lähimetsässä asuvan pöllön kanssa.
Sanomattakin on selvää
Että turhien turhukkeiden ostelemisesta, käyttämisestä, esittelemisestä, varastoimisesta, huoltamisesta, korjaamisesta ja paijailusta jää aikaa hoidella ja paijailla vaikka puolison sixpäkkiä, lasten silkkisiä kiharoita tai ystävien olkapääntarvetta. En väitä, etteivätkö kulutusjuhlijat välittäisi perheenjäsenistään ja rakkaistaan. Mutta väitän, että yksinkertaistajilla on enemmän aikaa osoittaa tuota välittämistään.
