Mitä sana minimalismi tuo mieleesi? Eikö niin, että silmissäsi vilisee kuvat askeettisesta, valkoisesta ja eleettömästä sisustuksesta, mustasta vaatetuksesta, jota pidetään päivästä toiseen, kodin olemattomasta varustetasosta sekä kolkosta, tyhjästä ei mistään. Monesti minimalisimi käsitetään juuri näin. Mutta mielestäni olennaista on, että jokainen minimalistisesta elämäntyylistä kiinnostunut luo itselleen sopivan minimalismin tason määrittelemällä itse, mitä minimalismi itselle merkitsee. Vielä tärkeämpää on se, ettei tuputa tätä omalle itselle sopivaa minimalismin tasoa samassa taloudessa asuville, vaan sopii heidän kanssa kaikille yhteisen kompromissin matkalla minimalismiin.
Minä esimerkiksi pidän kyllä sisustusblogien valkoisista, askeettisista kodeista, mutten omalla kohdallani koe tyyliä omakseni. Ymmärrän myös, että taulut, tyynyt, koriste- esineet ja väriläiskät tekevät kodista ei niin mimalistisen vaan suorastaan sotkuisen näköisen, mutta omaan kotiini ne kuuluvat. Haluaisin toki, että portaikkomme alla olisi tyhjää, ilmavaa tilaa mutta aktiivisena perheenä on hyväksyttävä se, että siellä lojuu lätkäkassi, pyöräilyvarusteita ja sellon kotelo.
Mitä minimalisimi ei ole?
Introssa esittämäni asiat mielletään siis usein minimalismin perusajatuksiksi. Mielestäni ne eivät sitä kuitenkaan välttämättä ole ja alla perustelen miksi. Tervetuloa, olemme matkalla minimalismiin!
Pyykkirumba
Uskon kapselivaatekaappiin. Eli siihen, että vaatekaapissa on hillitty ja hyvin vähäinen määrä vaatekappaleita, jotka kaikki sopivat toistensa kanssa yhteen. Ajatuksena oman kapselini kohdalla on se, että vaikka repisin kaapista silmät ummessa ala- ja yläosan, ne sopivat yhteen. Määrä vaatteita on myös sen verran rajoitettu, ettei päättämisen tuskaa koskaan pääse syntymään. Näen kaikki vaatteeni yhdellä silmäyksellä eivätkä vaatekaappini hyllyt tursuile myttröitä joiden takana on myttyrällä lisää myttyröitä. En panikoi jos minulla onkin useampana päivänä samat vaatteet enkä pese puolipitoisia vaatteita. Tätä samaa sovellan lasteni kaappien kohdalla. He eivät tarvitse kolmeakymmentä t- paitaa ja kymmentä hupparia.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että liian pieni määrä vaatteita johtaa loputtomaan, päivittäiseen ja epäekologiseen pyykkirumbaan siinä missä myös valtava vaatemäärä. Jos nimittäin omistat vain yhden t- paidan, joudut pesemään sitä koko ajan. Jos omistat kaksikymmentä, peset niitä myös koko ajan. Vaan kokeilepa kolmea. Yksi päällä, yksi pyykissä ja yksi kaapissa. Myös urheiluvaatteiden kohdalla mielestäni ”enemmän on vähemmän”. Urheilen lähes päivittäin, joten välillä tuntuu, että kahdet liivit, kolmet juoksutrikoot ja neljä paitaa ovat jopa liian vähän. Liian pienellä vaatemäärällä joudun mahdollisesti pesemään vajaita koneita tai yksittäisiä vaatekappaleita.
Teen myös vaatehankintani järkipohjalta. En osta vaatteita, jotka pitää pestä muista erillään tai käsin tai joita pitää silitellä, venytellä, vanutella, nyppiä, helliä tai muuten vaan varoa. Minimalismi ei siis ole pyykkirumbaa. Se on sellaisen sopivan vaatemäärän haarukoimista, että esimerkiksi meidän viisihenkisessä perheessämme pestään pari koneellista tummaa, yksi vaalea ja yksi punainen viikottain. Ei kahta koneellista päivittäin.
Ruokarumba
Monet minimalistit pitävät kuiva- ainekaappia tyhjänä ja jääkaappia myös. Pakastinta he tuskin omistavatkaan. Tämä toimii kenties minimalistisessa kodissa mutta minimalistisessa arjessa ajatus on mielestäni järjetön. Vaivaton, huoleton ja ”liinattu” arki on minun minimalismini kulmakiviä. Tämä tarkoitta ruokarumban kohdalla sitä, että kaapistamme löytyy aina tarvikkeet edes jonkinlaisen aterian riipimiseksi kokoon. Perusaineita, kuten riisiä, papuja, linssejä, erilaisia hiutaleita, kasviksia ja hedelmiä on aina käden ulottuvilla. Lisäksi jääkaappi on usein kohtalaisen täynnä, sillä suunnittelemme ruokaostokset keskitetysti. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvetta ravata ruokakaupassa päivittäin ei ole. Eli tässä määrin arkemme on minimalistista. Ruokakaappimme ei. Lue lisää ajatuksistani syömisen ihanasta helppudesta arjessani, jonka pyörittäminen perustuu minimalistiselle ajattelulle.
Valkoinen väri
Minimalistinen koti on usein sisustettu rönsyilemättä turhia väri- ilotteluiden, koristeellisten huonekalujen, eriparimateriaalien tai esinepaljouden viidakossa. Minimalistinen koti on usein varsin valkoinen ja ontto näkymä. Toki kyseessä on makuasia, mutta minulle minimalismi ei ole valkoista väriä eikä minimalismi varsinaisesti näy sisustuksessamme. Jos kurkkaat kaappeihimme, näet, että ainakin osittain siellä on väljää ja ilmavaa. Mutta kaappien ulkopuolella sisustuksemme on maksimalismia hipova. Käyttäisin siitä ehkä nimitystä ”rustic boho”. Meillä näkyy värejä, eksotiikkaa, erilaisia materiaaleja, meille rakkaita esineitä, käsitöitä, tauluja, tyttäreni savitaideteoksia, viherkasveja, soittimia ja roikkuvatpa korunikin makuuhuoneen seinällä naulakossa. Puhumattakaan siitä johtoviidakosta, jonka jokainen minimalisti tietenkin ensimmäisenä piilottaa. Toki se on ruma, mutta sen piilottaminen ja piilossa pitäminen olisivat loputon taistelu, jota kävisin yksin.
Koti voi siis olla persoonallinen ja värikäs, suorastaan tursuileva, vaikka siellä asustelevat olisivatkin minimalisteja.
Kaksoiskappaleet
Luetpa minkä tahansa tavarankarsimisoppaan, ensimmäinen neuvo on hankkiutua eroon kaikista kaksoiskappaleista. Toki tämä on varmaan ihan näppärää yhden ihmisen taloudessa, jossa ei ole astianpesukonetta ja jossa ei koskaan tehdä millään mitään…Mutta ei ole mitään ärsyttävämpää kuin se, että leikkuulauta on tiskikoneessa juuri silloin kun ajattelit laittaa ruokaa. Tai että ne ainoat sporttiliivit haisevat järkyttävälle maattuaan hikisinä pyykkikorissa eilisestä asti juuri silloin, kun lenkkijalkaa vipattaa. Tai että ompelukoneen kaksoisneula räsähtää rikki juuri silloin, kun uusi takkisi on valmistumassa eikä varaneulaa ole.
Meillä on myös kuusi kitaraa ja basso ihan vaan huvin vuoksi.
Numero
Minimalismi ei siis ole numero. Ainakaan meillä. Monessa tuutissa toitotetaan, että ei kaksoiskappaleita, vain 33 vaatekappaletta, koitapa selvitä vain sadalla tavaralla tai hankkiudu eroon yhdestä tavarasta joka päivä tai pelaa vaikka minimalismipeliä, jonka lopputulemana olet hankkiutunut eroon niin ja näin monesta turhakkeesta. Nämä ovat ihan hauskoja juttuja ja kokeilemisen arvoisia eksperimenttejä, mutta mielestäni ei ole mitään oikeaa määrää tavaraa, mikä oikeuttaisi sinut kutsumaan itseäsi minimalistiksi. Oikeastaan minimalismi ei mielestäni liity pelkästään tavaraan alkuunkaan. Tavaranpaljous tai – vähyys ovat vain osa minimalismia.
Tuputtaminen
Olet siis minimalisti. Perheesi muut jäsenet eivät ole. Viimeinen virhe, minkä voit tehdä, on pakottaa ideologiaasi kanssaeläjillesi väkisin, käännyttää heidät pakolla ja kajota heidän henkilökohtaiseen tilaan ja tavaroihin. Parempi tapa on esitellä ajatuksesi, perustella ne, näyttää esimerkkiä ja tehdä perheesi kanssa kompromissi siitä, miten pystytte elämään samassa taloudessa toistenne ajatusmaailmaa, yksityisyyttä ja hyvinvointia kunnioittaen.
Mitä minimalismi sitten on?
Arvo
Minimalismi arvona näkyy kaikessa ja jokaisella elämänalueella. Minimalismi arvona tarkoittaa sitä, että hankkiutuu elämässä eroon asioista, jotka vievät aikaa ja resursseja tärkeiltä asioilta. Minimalismi on mielestäni koko elämän laittamista ”lean- ajattelutapaan”, jossa siis kaikki tehdään mahdollisimman tehokkaasti kuitenkaan vetämättä itseä uupumuksen ojaan, vaivatta, sujuvasti, ekologisesti ja taloudelliseti lopputuloksen ollessa hyvä kaikille osapuolille.
Minimalismi antaa luvan kyseenalaistaa normeja ja odotuksia ja elää elämää sen mukaan, mikä itselle on tärkeää. Minimalismin olennainen ydin on mielestäni koko ajattelun laajentaminen oman tavararöykkiön ulkopuolelle. Tällöin minimalismista on apua myös oman talouden parantamisessa, ajankäytön hallinnassa, oikeiden ystävien löytämisessä, lasten kasvatuksessa, parisuhteessa, terveellisten elämäntapojen omaksumisessa ja maailman hyvinvoinnin parantamisessa ekologisten valintojen myötä. Monesti minimalismi mielletään myös pelkästään rikkaiden harrastukseksi, mutta silloinkin ajatellaan vain niitä ”rikkaita”, jotka soveltavat omaa minimalismiaan materialistisissa asioissa. Eikä siinäkään mitään väärää ole. Ja toki ”köyhällä ei ole varaa minimalismiin” pitää sanontana sinänsä paikkansa, että jotkut joutuvat elämään elämäänsä varsin minimalistisesti vastoin omaa tahtoaan. Koen kuitenkin, että moni voi hyötyä minimalismista keinoin, joilla ei ole mitään tekemistä materian tai rahan kanssa.
Tapa elää
Minimalismi ei ole uskonto eikä normisto- opas. Se on tapa elää. Minulle minimalismi tapana elää tarkoittaa näitä asioita:
- Karsin kalenteristani kaiken turhan, jotta minulla on aikaa tärkeille asioille.
- Käytän rahaa vähemmän kuin sitä tienaan, jotta voin sijoitta, maksaa asuntolainaani ja ”törsätä” sitten niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä.
- Teen hankintoja harkitusti ja itse asiassa hyvin vähän.
- Pyrin parhaani mukaan huomioimaan tekemisissäni ja valinnoissani ekologisuuden.
- Vietän aikaani sellaisten henkilöiden kanssa, jotka edustavat minulle aitoja ihmissuhteita.
- En ota vastaan jokaista nakkia, jota minulle yritetään tyrkyttää.
- En hae mielihyvää materiasta.
- Pidän kotini järestyksessä ja mahdollisimman vähärojuisena niissä puitteissa, missä se aktiivisen, viisihenkisen perheen kanssa on mahdollista ilman, että menettää järkensä.
- Pyrin järjestämään arkeni ja ajankäyttöni niin, että minun, perheeni ja läheisteni elämä on mahdollisimman sujuvaa.
- Teen työtä, jossa yllä olevien pointtien toteuttaminen on mahdollista.
Kuten huomata saattaa, kyse ei siis ole pelkästään rojuttomasta sisustuksesta eikä kaapeista, joissa ei ole pienintäkään luurankoa.
Henkilökohtainen tapa elää
Kukin minimalismiin hurahtanut määritelköön siis itse, mitä minimalismi juuri itselle tarkoittaa. Yllä oleva minun oma listani ei siis ole mikään absoluuttinen minimalismin sääntölista. Se ei edes ole perheeni muiden jäsenten sääntölista. Sen pohjalta kyllä käydään kotona keskusteluja siitä, miten saamme kodistamme ja elämästämme kompromissien kautta kaikille turvallisen, rauhallisen ja onnellisen paikan olla. Esimerkkinä voin mainita sen, että meillä on kotona tietyt yhteiset alueet, jotka pyritään yhdessä pitämään siisteinä ja viihtyisinä. Mutta omissa huoneissa saa olla oma sotku kullan kallis ilman, että siitä pitää käydä koko ajan marmattamassa. Tai se, että olemme puolisoni kanssa sopineet, että hänen kitarakeräilynsä ei tursuile nykyisen kitaratelineen ulkopuolelle. Kun teline on täynnä, ei uusia hankita.
Minimalismi ei myöskään oikeuta moralisoimaan sellaisten ihmisten tapoja, jotka eivät ole minimalisteja. Olennainen osa minimalismia on mielestäni nimittäin myös empaattinen kyky ainakin yrittää ymmärtää toisten valintoja ja antaa heidän tehdä niitä, vaikkei itse tekisikään juuri niitä valintoja. Totta kai maailmanlaajuisella tasolla voimme kyseenalaistaa monia esimerkiksi ilmaston lämpenemistä aiheutuvia valintoja. Mutta uskon myös siihen, että pienikin viilaus parempaan suuntaan on parempi kuin ei mitään. Esimerkkinä mainitsen sen, että tietyllä aikavälillä tavoitteeni on luopua ainakin toisesta yksityisautostamme. Mutta kunnes nuorimmaiseni ei enää ole riippuvainen minun kuskipalveluista enkä enää joudu murehtimaan siitä, että käyttäisin useamman tunnin päivästä (aika perheeltäni pois) julkisilla tai pyörällä kulkemiseen, perustelen autoilua järkevänä, vaikkei se olekaan ekologinen valinta. Ja tästä saamme aasinsillan siihen, ettemme aina tiedä mitkä motivaattorit ohjaavat muiden päätöksentekoa. Älkäämme siis moralisoiko.
Elämänlaatua parantava tapa elää
Edellä esittämäni lista minulle tärkeistä minimalismin aspekteista on edesauttanut minua saavuttamaan tilanteen, jossa elämänlaatuni on huomattavasti parantunut aikaisempaan, rahan tienaamisen, statuksen metsästyksen ja arvon mittaamiseen uusimpien gadgettejen määrällä perustuneeseen elämäntapaani verrattuna. Käytännössä tämä tarkoittaa muun massa, että
- Minulla on enemmän rahaa, sillä sitä ei kulu ”turhuuksiin”.
- Minulla on varaa tehdä osa- aikaista työtä, koska katso edellinen kohta ja koska arvotan vapaa- ajallani tekemiäni asioita yhtä paljon kuin työtä.
- En joudu stressaamaan turhista, sillä ei ole mitään turhaa, mistä stressata.
- Minulla ei ole mökkiä, venettä, mönkkäriä, ruohonleikkuria, golfbägiä tai mitään muutakaan mitä pitäisi koko ajan olla huoltamassa, korjaamassa tai uusimassa.
- Minulla ei ole järkyttävää tavaramäärää, jota pitää huoltaa, korjata, uusia eikä etenkään varastoida.
- Minulla on aikaa rakkailleni, harrastaa ja haahuilla. Suorastaan mittaan omaa arvoani vapaa- ajan määrän myötä. En työssä käyttämäni ajan, kauhan kiireen, korvaamattomuuden, aseman, alaisten määrän tai tilipussin kautta.
Tämäpä saattaa olla hiukan ristiriitaista, mutta näitä omia listojani tässä lukiessani havaitsen, että minimalismi luo mahdollisuudet elää maksimaalista elämää. Pieni onkin siis jotain aivan valtavan suurta.
Miltä sinun minimalismisi näyttää? Oletko siellä jo vai oletko vasta matkalla minimalismiin? Vai oletko kentie tilanteessa, jossa haaveilet siitä muttet vielä ole uskaltanut ottaa ensiaskelta?
