Hidasta elämää

Miesten ja naisten normaaleista

black and white car vehicle vintage

Helena Ahti- Hallberg sanoi mielestäni osuvasti tässä taannoin, ettei hänen ihmisarvonsa kärsi jos hän silittää miehensä paidat siinä missä mies vaihtaa auton renkaat. Ja niin rouva sanoi ääneen sen mitä me monet ajattelemme muttemme uskalla ilmaista yhdenvertaisuus- ja tasavertaisuuskysymysten ollessa niin pinnalla. Samaa aihetta mietiskeli kolumnissaan Antti Holma, jonka kahden miehen taloudessa ei oikein voikaan luokitella miesten ja naisten töitä. On vain töitä, olivat ne sitten verhojen päärmäämistä tai sitä renkaiden vaihtoa. Kannatan ehdottomasti tasa- arvoa oli sitten kyse miesten ja naisten töistä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai ihon väristä. Mutta onko tavallinen, ”normaali” tai odotusten mukainen nykyään jopa väheksyttäävää tai halveksuttavaa? Onko ”normaali” epänormaalia?

a boy in standing beside the car
Photo by cottonbro on Pexels.com

Olenko alistuja, jos mieluummin imuroin kuin huollan autoa?

En pidä kaikista niin sanotuista perinteisistä miesten töistä. Osaan ilmata bemarin moottorin ja osaan koota hajulukon. Mutta jos minun pitää valita jompikumpi näistä tai joku perinteinen akkojen homma, voin väittää imuroivani mieluummin. Mieheni osaa silittää paitansa ihan itse ja hän osaa myös pelastaa kuopuksemme pinkit pitsihörhelöt omien lätkäkamojensa seasta pyykkikonetta ladatessa. Mutta jos kysytään häneltä, hän vie mieluummin auton katsastukseen kuin nyppii kesäistutuksista kuihtuneet kukat. Onko tässä mitään väärää? Ei. Mutta monen mielestä asetelma on aika stereotyyppinen. Välitänkö muiden mielipiteistä? En.

Sunnuntaiaamuna kuuluu vällyjen välistä mieheni möreä ääni ”Vaimo, missä on mun kahvi?” Olenko alistunut naisen asemaan kun kiltisti köijään hänelle kahvin sänkyyn? En. Hän tekee saman minulle maanantaiaamuna vaikken asiasta hänelle punkan pohjalta kimitäkään. Mainittakoon kuitenkin, että tuo ”sataa kiloo, kaks metrii”, joka meillä isännöi, osaa isoilla kourillaan letittää kuopuksellemme mitä pienimmät letit niin hienovaraisesti, ettei tyttö inahdakaan.

Entäpä se ikuinen grillaaminen? Stereotypia on, että mies lupaa laittaa tänään ruoan tuodessaan kotiin t-luupihvit heitettäväksi grilliin. Ja tietenkin siinä käy niin, että nainen laittaa perunat ja salaatit, kattaa pöydän, raahaa grillausrojut terassille, tuo kaljat siipalleen, muistuttelee ikkunasta ettei ukko polta pihvejä, vie pihalle toisen oluen, tarjoilee, siivoaa, tiskaa ja peittelee illalla grillin. Ja sitten mies ihmettelee miksi rouva on niin kiukkuinen vaikka sai vapaailllan ruoanlaitosta. Saattaapahan se olla niinkin, mutta jos meillä tilanne on tämä, ei lähtökohta olekaan se, että saan vapaailllan ruoanlaitosta. Vien mielelläni pihalle sixpäckin mieheni ja hänen ystävänsä tuhottavaksi ja siivoan grillin hänen sulatellessaan pihvejä sohvalla. Huomenna hän laittaa illallisen ja pyytää minua korkeintaan pitämään keittiössä seuraa kaataen minulle samalla lasiin punaista viiniä.

woman in blue and white polka dot skirt
Photo by Radomir Tarasov on Pexels.com

Syrjitäänkö entisiä normaaleja?

Ikävä kyllä olen joutunut törmäämään tilanteeseen, jossa nuorta heteromiestä syrjitään siitä syystä, että hän on hetero ja mies. Metoo- liikkeen ja seksuaalisen suuntautumisen sekä sukupuolineutrauliuden ollessa päivän puheenaiheita ja jopa muoti- ilmiöitä, jos voi lähes rumasti sanoa, tuntuu olevan ihan ok lähtökohtaisesti olettaa, että heteromies on paha. Tämä entinen normaali, joka ei kuitenkaan ole tehnyt mitään pahaa, onkin yhtäkkiä syrjinnän kohteena. Olen myös huomannut, että tätä entistä ”normaalia” edustavat joutuvat todistamaan itseään sekä myöskin usein vaikenemaan nykynuorison seurassa. Seksuaalisesta suuntautumisestaan jo perillä olevat nuoret eivät monesti saa tuoda esille mielipiteitään eivätkä edes mainita sanaa ”seksuaalinen suuntautuminen” ilman, että heidän oikeuksiaan edes keskustella asiasta kyseenalaistetaan. Kasva siinä nyt sitten hyvän itsetunnon omaavaksi ihan keneksi vaan.

Olisiko epänormaali epänormaalia ja normaali normaalia jos eivät kaikki sekä normaalit että myös ne normista poikkeavat tekisi normaalista ja epänormaalista niin suurta asiaa? Jos unohdettaisiin se, että edes on olemassa alkuperäinen normaali. Olisiko ohan ok olla normien ja odotusten mukainen tavallinen tullukka, joka tekee sukupuolelleen normisoituja kotihommia ja elää onnellisessa heteroparisuhteessa, jos se nyt vaan olisi ihan ok? Jos siis naisten hommien tekeminen ei latistaisi naisen ihmisarvoa eikä miesten hommien tekeminen tekisi miehestä jotenkin erityisten seksikästä. Poltetaanko minut roviolla, jos edes uskallan esittää asiaa näin…?

Loppujen lopuksi on vain töitä. On vain ihmisiä ja heidän määritelmiään itsestään. Meidän pitää vain oppia olemaan asettelematta töitä sen enempää kuin ihmisiäkään mihinkään lokeroihin. Kukin räpeltää tyylillään ja niin on hyvä.

Vastaa