Joulu on minimalistin painajaisaikaa. Se käsittämätön määrä rojua, jota joulupukiksi pukeutunut naapurin setä kantaa sisään. Se käsittämätön määrä rahaa, joka kaikkeen tähän tarpeettomaan rojuun on laitettu. Se käsittämätön määrä koristeita, joka kaivetaan jostain varaston perukoilta sotkemaan asuntoa. Se käsittämätön määrä joulukortteja kirjoitettavana. Ne havunneulaset, joita kaivellaan sukkienpohjista vielä juhannuksena. Ja se ”Jouluterveiset meidän perheeltä”- kirje, jossa kehuskellaan lasten mitaleilla ja omilla palkankorotuksilla. Ja se stressi, mikä lankeaa harteille viimeistään aattona niitä hemmetin apinantakamuksen makuisia laatikoita vääntäessä. Kummin kaiman kaverin lapsen kitistessä siinä vieressä, että laatikot maistuvat apinantakamukselta. Ja kummin kaiman tilittäessä olematonta seksielämäänsä skumppapullo toisessa ja glögimuki toisessa kädessään. Miten selviät joulukaaoksesta?
Kerron sinulle omat vinkkini.
Koristeet
Joulun tunnelmaa saa kotiin varsin helposti ilman naapureiden kanssa käytävää kilpavarustelua välkkyvissä ulkovaloissa tai suurimman kuusen muodossa. Meillä joulu tuodaan kotiin LED- valosarjoilla esimerkiksi lyhdyissä tai maljakoissa, kukilla ja kynttilöillä. Ne ovat kohtalaisen edullista roinaa, jolle ei tarvitse vuokrata varastoa säilytystä varten. Kuusi on ihana, mutta se neulasten määrä on järkyttävä. Lisäksi, meidän kuusenjalka päätti eräänä jouluna hajota niin, että vedet valuivat parketille. Kuusi lensi joulupäivänä ikkunasta ulos. Oli muuten aikamoinen keihäänheitto puolisoltani. Jos meillä kuusi on, on perinteeksi jäänyt, että se heitetään sukkulana ulos yläkerran ikkunasta joulun päätteeksi. Ja sitten niitä kuusenraatoja näkee vielä hiihtolomalla lojumassa roskakatoksissa. Kuusiparat. Ne kenties nuupahtaneina ja neulaset pudottaneina roskiksen edessä lojuvina ripeuina edustavat menneen joulun juhlijoita ja tunnelmia jollain tasolla. Vähän niinkuin Matti &Maija- kyltit, jotka vielä kauan häiden jälkeen riipuvat tienvarsissa vettyneinä ja repaleisina kuvastaen liiton tilaa kun hienohienohäät on juhlittu ja arjen krapula alkaa.
Joka tapauksessa, kuusen voi korvata myös muilla tavoin. Maljakkoon voi kerätä luonnosta oksia, vaikka niitä kuusen oksia ja kietoa niihin valosarjan. Lisäksi Pinterest on pullollaan erilaisia ideoita kuusiviritelmiksi. ”Kuusen” voi esimerkiksi askarrella seinälle oksista, paperista tai postikorteista.
Ostokset
Älä tee niitä.
On ihan viimeinen virhe mennä ostoskeskukseen marraskuun alun ja loppiaisen alerumbien välillä. Pysyttele sieltä kaukana. Sieltä saa vain koronan ja pahan mielen, kun kaikki muut kuusi miljoonaa suomalaista jouluragettajaa ovat siellä samaan aikaan vinguttelemassa luottokorttejaan tarpeettomaan muovirojuun. Älä mene edes ruokakauppaan. Tilaa jouluruoat kotiin kuljetetttuna aaton aattona. Toimii. Sama pätee lahjoihin. Jos ylipäätään pitää hankkia jotain, tilaa. Olen onnistunut välttämään kauppakeskuksia jo vuosikaudet joulun aikaan. En kaipaa niitä. Ollenkaan.
Vinkki: Hanki jävlakalafilee jo joulukuun alkupäivinä, graavaa se ja työnnä pakastimeen. Ota se sieltä sulamaan pari päivää ennen h- hetkeä. Kas kummaa, vältyit tappelemasta viimeisestä kalapalasta naapurin mamman kanssa kirosäkeet, suomut ja ruodot kaupan käytävillä lennellen aatonaattona.
Lahjarumba
Lahjoja hankitaan vaan hankkimisen vuoksi ja lelukatalogit on jo marraskuussa ruksittu täyteen niitä muovirojujuttuja, jotka halutaan ja lähtökohtaisesti sitten myös jouluna saadaan. Voi sitä pettymysten sumaa, jos ei. Ja sitähän me emme lapsillemme voi aiheuttaa. Pettymystä nimittäin. Sukulaiset, kummit ja kummien kaimatkin ronttaavat roinaa sisään, niin että minimalistin pääkoppa suorastaan räjähtää. Ja jos se roina olisi edes jotain hyödyllistä tai kulutustavaraa tai jos sitä edes olisi kohtuullinen määrä. Mutta ei. Siinä sitten välipäivinä sullotaan sitä roinaa jo valmiiksi unohdettua roinaa tursuileviin kaappeihin.
Hankin lapsilleni vain sellaisia lahjoja, joita he tarvitsevat tai toivovat. Ja tästä keskustellaan avoimesti. Isommat lapseni jo ymmärtävä tämän ja kertovat suoraan, mitä he toivovat. Kyseessä voi olla esimerkiksi lentopallo kotiharjoittelua varten, airpodit tai leffalippuja. Kuopus on vielä vähän näreissään siitä, ettei koko lelukuvastoa ostettukaan. Mutta hänen kummit ja sukulaiset pitävät kyllä roinakiintiöstä huolen. Minä voin ommella hänelle uuden vaatekierroksen pienien tilalle. Toki hänen itse valitsemastaan kankaasta, jolloin lahja ei ole ihan yhtä tylsä. Jos vallan aivoni pierahtavat, saatan hankkia lelukuvastolistalta sen sijalla yksi olevan jutteroisen.
Aikuisten kesken lahjoja ei juurikaan tarvita. Joskus olen ommellut kierroksen pipoja veljeni perheelle tai neulonut äidilleni villasukat. Mutta käsitöiden kanssa, niin ihania kuin ne ovatkaan, kannattaa olla hiukan varovainen. Tai ainakin kysyä lahjan saajalta, josko tarvetta olisi uusille villasukille vaiko eikö. Joka tapauksessa, uskon kuitenkin meidän perheen aikuisten kesken läsnäolon, sohvaperunana lojumisen ja tonttusupsutusten olevan tärkeimmät lahjat.
Ruoka
Miten joulun ruoista saadaankaan aikaan niin tukevat jouluraget? Laatikoita ja kaiken maailman jävla- kaloja pitää vääntää kiukuksi asti kysymättä keneltäkään, että pidetäänkö niistä edes. Äiti laittaa kystä kyllä saatana ja samalla uppoaa kylmää glögiä suoraan pullosta suurimpaan ketutukseen. Äkkiä tukka rullalle, punaa huuliin ja teennäinen virne naamalle, jotta kaikki kylään kutsutut kolmekymmentä serkun puolison pikkuveljeä voivat myös teeskennellä, että mors grisar är vi allihuuppa ja morjenstaperskutarallaa. Ja olla varsin vaikuttuneita sorttien suuresta määrästä, itse tehdyistä suklaaunelmista ja etenkin siihen kaikkeen käytetystä rahasta.
Olen ratkaissut tämän ongelman mielestäni varsin oivalla tavalla. Ne joulut, jolloin isommat lapset ovat meillä eivätkä exälässä, kukin saa valita yhden sortin joulupöytään. Usein siellä on graavilohta, tartarpihviä, kinkku ja vihreitä kuulia. Kukaan ei valita. Kun lapset ovat exälässä, teemme äidilleni kolmen ruokalaijin aterian, johon ei kuulu perinteisiä apinantakamuksen makuisia raivolaatikoita lainkaan. Esimerkinomaisesti, eräänä jouluna illalliseen kuului itse tehty maksapatee ja viikunahillo ruisnäkkileivän kanssa, kampasimpukoita paprika- punajuuripedillä, peuran sisäfilee hasselbackan perunoilla, smetanasipulilla ja puolukkahillolla sekä tyrnirahka. Vaivaa ei pitänyt nähdä liikaa, koska väkeä ei ollut kuin käkeä, eikä rahaakaan kulunut paljoa. Äitiä hemmoteltiin ja me saimme puolisoni kanssa kokkailla rauhassa jotain uutta ja kivaa. Myös pikkukuopus nautti saamastaan huomiosta keittiössä.
Käytän jouluna mielelläni aikaa uusien ruokien ja jouludrinksujen valmistamiseen, leipomiseen, konvehtirasioiden tuhoamiseen ja herkutteluun. Mutta teen sen, koska nautin siitä. En koska minun pitää ruokkia lauma ikäviä sukulaisten sukulaisia tai tehdäkseni vaikutuksen kehenkään.
Perinteet
Monet pitävät kiinni joulun perinteistä, koska niistä luopuminen saattaisi jopa loukata aiempia sukupolvia. Omassa lapsuudessani oli pajon ihania perinteitä. Muistan muun muassa pipari- ja pullatalkoot isoäitini kanssa, äitini lipeäkalan keittämisrumban, koko suvun saman pöydän ääressä, ylitsetursuilevat joulukoristeet ja adventtipuurot. Olen ikävä kyllä luopunut monista näistä perinteistä. En halua kestitä koko sukua jouluna. Isoäitini vuoden kohokohtia oli leipoa pullaa lastenlasten kanssa, mutta itse en edes osaa leipoa kunnollisia pullia. Kukaan muu perheessämme kuin minä tuskin söisi lipeäkalaa.
Olemme kyllä luoneet uusia, omia perinteitä. Käymme aattona päivällä joulusaunassa (emme kalmiston parkkiruuhkassa), käymme Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertissa, pidämme tapaninpäivänä rapujuhlat ja tapaamme välipäivinä ystäviä. Lempiperinteitämme on lohileivät ja glögi isän haudalla koko perheen voimin joulupäivänä, jolloin pysäköintirage on jo rauhoittunut. Siinä saa kyllä katseita osakseen, hullut piknikilä hautuumaalla… Mutta, pointti on, että äitini ei tarvitse enää raataa keittiössä, vaan me hemmottelemme häntä ruoalla ja juomalla. Nämä perinteet sopivat meille. Emme ota niistä stressiä emmekä kuluta rahojamme tai resurssejamme sellaiseen, joka ei ole meidän juttu. En odotakaan lasteni omaksuvan näitä perinteitä omiin perheisiinsä aikanaan. He saavat itse luoda omat perinteensä.
Kestitseminen
Lupasitko järjestää lapsesi koulun joulumyyjäiset, organisoida taloyhtiön glögikutsut, kotiseutuseuran piparitalkoot, iltapäiväkerhon joulukorttitalkoot, itsenäisyyspäivän vastaanotot, Lucia- kulkueen, duunin pikkujoulut, lahjavalvojaiset, joulupuurot, adventtilaulelot ja vielä loppiaisen kinkunjämien tuhoajaiset. Ja kaiken lisäksi ne kolmenkymmenen hengen jouluaaton illallisjuhlat ja tapaninpäivän hautakiertueen. Miksi?
Rakastan ystäviäni ja heidän kestitsemistään. Mutta teen sitä, koska haluan tehdä sitä ja nautin siitä. Käykää vuoroin vieraissa. Järjestäkää nyyttärit. Mutta kieltäydy ylimääräististä nakeista ja keskity olennaisuuksiin. Yksi ihanimpia joulun kestitysmuistojani juontuu aikaan, jolloin lapseni olivat pieniä. Poikani on syntynyt joulun alla. Kutsuimme hänen kaverit meille aina pihalle peuhaamaan, syömään makkaroita ja juomaan kaakaota sillä välin, kun vanhemmat kävivät tekemässä niitä pakkopullaostoksiaan tai kaappien siivoamisia. Jotku vanhemmat olivat jo silloin ymmärtäneet joulun merkityksen ja jäivät pihaamme juomaan sitä kaakaota. Nykyään poikani on jo iso, mutta edelleen hänen synttäreitä juhlitaan oikeana päivänä. Usein Ikeassa hodarinsyöntikisojen merkeissä.
Joulun aikana on siis ihanaa käyttää aikaa aitoihin kohtaamisiin aitojen ystävien kanssa. Mutta se on syytä tehdä omat voimavarat huomioiden.
Muistaminen
Jos joku ystäväni ei usko minun rakastavani häntä ilman, että lähetän joulukortin tai annan lahjan, niin olkoon sitten niin. En lähetä joulukortteja enkä kirjoita pitkiä kirjeitä perheemme kuluneesta vuodesta. Saamme näitä kirjeitä paljon ja niiden Ah kaikki on niin ihanaa- korulauseiden takaa paistaa uupumus, väsymys ja teennäinen pakkopulla, jolla lähipiiri yritetään vakuuttaa siitä, että rahaa, valtaa, voittoja ja vauhtia riittää.
Jos jostain syystä oikein riemastun, saatan leipaista naapurille taatelikakun tai valmistaa sisarentyttärelleni kotikosmetiikkaa. Myös itse tehdyt hillot ovat saavuttaneet suosion ystäväpiirissäni. Tänä jouluna saatan kokeilla reseptilahjaa. Eli annan lahjaksi reseptin johonkin ihanaan vegaanisapuskaan ja siihen tarvittavat ainekset. Lapsiperheissä varmasti tervetullutta vaihtelua suklaarasioille, viinipulloille ja krääsälle. Siskoltani sain kerran lasipurkkiin pakatut suklaakeksiainekset. Purkin kylkeen oli kiedottu resepti. Lisää vain voi ja muna. Oli hittilahja. Kannattaa myös kokeilla vaikka itse tehtyä giniä tai kuusenkerkkäsnapsia. Vaiva on pieni ja lopputulos tyrmäävä. Kirjaimellisesti.
Luovu siis näistä
- Ostoskelu
- Hössöttely
- Siivoilu
- Kissanristiäisissä edustaminen
- Kissanristiäisten järjestäminen
- Juopottelu
- Ylitsevuotava koristelu
- Stressaavat pakkopullaperinteet
- Turhat lahjat
- Ruoat, joista kukaan ei pidä
- Turhat odotukset
- Täydellisyyden tavoittelu
Pidä nämä
- Omat, hyviksi havaitut perinteet
- Ystävät
- Perhe
- Hyvä ruoka
- Aineettomat lahjat
- Aito läsnäolo
- Sohva ja suklaa
- Tonttujutut oman kullan kanssa. Jos ei ole omaa kultaa, niin vaikka jonkun muun yksinäisen random joulutontun kanssa.
