Hidasta elämää

Armo voisi käydä oikeudesta työpaikkoja jaettaessa

a couple holding each other s hands

Työelämä vilisee superyksilöitä, ihmeihmisiä ja suoranaisia yli- ihmisiä. Sieltä löytyy saappaanheiton maailmanmestareita, lapsimissejä, kympin oppilaita, kuuden ällän ylioppilaita, kielineroja, lapsineroja, koulunympärihiihdon kultamitalisteja ja hymypatsaalla patsastelijoita. Tai näin ainakin cv: ssä retostellaan. Enkä väitä, etteikö näistä ominaisuuksista olisi työelämässä hyötyä. Mutta väitän, että suuri osa näistä neropateista on myös alkoholistien lapsia, koulukiusattuja, päihdetaustaisia tai entisiä näpistelijöitä. Väitän myös, että kovan elämäntaustan ja – kokemuksen omaavilla voi olla työelämässäkin paljon sellaista annettavaa, mitä pumpulissa maaten ja hopealusikka suussa kasvaneilla mallikansalaisilla ei välttämättä ole. Näen ehkä yhteiskunnassa jo entisestä paheksunnan ja häpeämisen kulttuurista poikkeavaa armollisuutta, hyväksyntää ja mahdollisuuksien antamista langenneille sieluille. Mutta mitä annettavaa näillä ”hylkiöillä” sitten voisi olla?

Päihdetaustainen

Nuoruus kului kummallisissa porukoissa ja vielä kummallisemmissa aineissa. Se ei välttämättä tee ihmisestä pahaa, että omaa riippuvuusgeenin ja ehkä purkaa nuoruuden angstiaan johonkin muuhun kuin nyrkkeilysäkkiin. Uskon, että päihteiden käytöstä voi kuntoutua ja kääntää tämän elämän nurjapuolen voimavaraksi. En ole alan asiantuntija, mutta ihmistutkani sanoo, että päihdetaustainen ihminen todennäköisesti tunnistaa riippuvuuksia, ymmärtää niitä ja myös tunnistaa tilanteita, joissa riippuvuus tai jokin muu henkisesti epäterve ohjaa ihmisen käytöstä. Hän erottaa manipuloijat ja hyväksikäyttäjät aidoista ihmisistä. Hän ei todennäköisesti enää alistu manipuloinnille eikä lähde mukaan yhteisöihin, projekteihin, hankkeisiin, yhteistyökuvioihin eikä muihin hössötyksiin, joiden toimintaperiaatteet ovat epäilyttäviä tai jopa toksisia. Heidän visionsa voi olla suorastaan poikkeuksellisen kirkas huuruisista ajoista selvittyä.

close up photography of person holding crystal ball
Photo by FOX on Pexels.com

Koulukiusattu

Koulukiusaaminen on kaikin puolin tuomittavaa ja tiedän, etteivät kaikki sen uhreiksi joutuneet selviä siitä välttämättä koskaan. Uskon kuitenkin, että oikea- aikaisella ja oikein kohdistetulla avulla myös kiusatut voivat vääntää katkeruutensa perkeleeksi ja ammentaa siitä voimaa sekä itselle, että yhteisölle, jonka osana vaikuttaa. Perseilyn kohteeksi joutunut ihminen osaa todennäköisesti lukea ja tulkita sosiaalisia tilanteita hyvinkin herkällä korvalla ja intuitiolla ja tunnistaa myös työpaikalla oikeita kiusaamistilanteita. Hän saattaa osata puuttua niihin esimerkiksi esimiehenä oikealla tavalla ja nähdä tilanteissa eri osapuolten versiot. Erittäin empaattinen koulukiusattu saattaa jopa ymmärtää huonosti käyttäytyvän henkilön motiiveja ja lähtökohtia ja tätä kautta toisaalta tunnistaa kyseisen henkilön vahvuudet.

Uupumuksesta toipunut

Uupumus tuntuu olevan tämän hetkisen työssäkäyvän valtaväestön muotitauti. Itsekin olen uupumuskuntoutuja ja tunnistan itsessäni sellaisia voimavaroja, joita ei uupuneessa minussa olisi ja joita nykyään voin antaa yhteisöni käyttöön. Uupumuksen kokenut ihminen todennäköisesti tunnistaa omat rajansa ja reagoi nopeasti niiden tullessa vastaan. Hän tunnistaa nämä rajat myös muissa ihmisissä ja osaa reagoida myös silloin. Hän osaa valita taistelunsa eikä käytä aikaa turhuuksiin. Hän on tehokas ja organisoitu ja arvostaa vapaa- ajan ja levon merkitystä. Hän myös arvostaa näitä piirteitä muissa, esimerkiksi alaisissaan. Hän ei vaadi mahdottomuuksia, ei ylistä raatamista eikä piiskaa työntekijöitään. Hän on aidosti kiinnostunut ja välittää kanssaeläjiensä henkilökohtaisesta elämästä ja läheisistä. Heillä riittää virtaa niin, että säkenöi.

woman with white hair and black eyes
Photo by Sergey (Merlin L.) Katyshkin on Pexels.com

Lama- ajan lapsi

90- luvun teinit ovat oppineet pitämään huolen itsestään jo lapsenkengissä. He ovat tulleet toimeen taloudellisesti, osanneet laittaa ruokaa ja opetelleet muita arjen taitoja jo nuorina. He ovat itsenäisiä jopa yksinäisyyteen ja itsepäisyyteen asti. Se ei ole hyvä asia, koska tämä kykeneväisyys johtuu heidän vanhempien senhetkisestä resurssienpuutteesta tarjota lapsilleen sitä perusturvaa, minkä he tarvitsevat. Työelämässä he kuitenkin ottavat otteen omasta tekemisestään ja puuttuvat tarvittaessa myös muiden mahdolliseen tekemättömyyteen. He hallitsevat taloudellisen suunnittelun ja budjeteissa pysymisen. He ovat itseohjautuvia ja pitävät paketin kasassa, vaikka se valuisi kuinka äyräiden yli. He ovat myös hyviä pitämään salaisuuksia, he vihaavat juoruskelua ja he näkevät hyvää kaikissa.

Menetyksiä kokenut

Eronneet, karanneet, jätetyt, petetyt, orvot. He tietävät, että mistä tahansa selviää. Vaikka millainen paskalasti läväytettäisiin syliin. He painavat vaikka läpi harmaan kiven. He ymmärtävät, ettei ongelma ole ongelma, ellei joku ole välittömässä kuolemanvaarassa. Heillä on kykyä laittaa asiat perspektiiviin. Toki tämä tuottaa haasteita, jos jonkun muun mielestä kahviautomaatin kahvi on liian laihaa. Mutta suuremmassa mittakaavassa ongelman suuruuden laittaminen oikeaan mittakaavaan on vahvuus. He myös kykenevät maalaamaan vastoinkäymisille hopeareunukset ja kääntämään ne voitoksi. Tai ainakin opetuksen paikoiksi.

Kuten siis varmaan päätellä saattaa, kovan elämänkoulun käyneet voivat tuoda työyhteisöön monipuolisuutta, näkemystä, viisautta, pehmeitä arvoja ja kokemusta. En ole työpsykologian asiantuntija enkä tällä hetkellä edes esimies. Mutta tulipahan mieleen pohtia tätäkin puolta nyt, kun olen ilokseni päässyt todistamaan sitä, ettei yhteiskunta ole enää niin ehdoton puhtauden ja viattomuuden vaalija. Myös langenneille enkeleille ja muille heittiöille alkaa olla paikkoja puhtoisten pöydässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Captcha loading...