Hidasta elämää Kirjakerho

Tärkeintä tänään- Maaretta Tukiaisen filosofia elämän hidastamiseksi. Downshiftaus on in!

Elämän hidastaminen ja downshiftaaminen eivät ole vain muoti- ilmiöitä. Tärkeintä tänään antaa kymmenen vinkkiä hidastaa elämää ja erilaisia näkökulmia aikakäsitykselle.

Ovatko minimalismi, asioiden yksinkertaistaminen, downshiftaaminen, ja elämän hidastaminen herättäneet sinut etsimään uutta suunta elämälle puurtamisen ja loputtoman kiireen sijaan? Minun kohdallani ovat. Ja olenkin ahminut näihin ilmiöihin liittyen melkoisen monta opusta. Monissa niissä kantavana ajatuksena on mahdollisuus täyttää elämä merkityksellisillä asioilla luopumalla turhasta. Useissa kirjoissa keskitytään tavaran karsimiseen, aikatualujen laatimiseen ja kaappien järjestämiseen.

Maaretta Tukiaisen kirja Tärkeintä tänäänNäin saat väehmmällä enemmän valottaa ilmiötä kuitenkin paljon filosofisemmasta näkökulmasta, mikä oli kirjaa lukiessani erittäin ilahduttavaa huomata. Kirja esitteli minimalismin taustaa historiallisesta, filosofisesta ja jopa taiteellisesta näkökulmasta. Nämä syväluotaavat kappaleet kirjassa saivat pohtimaan myös omalta osalta niitä ihan oikeita syitä hiljaisuuden kaipuuseen. Downshiftaaminen ja elämän hidastaminen eivät ehkä olekaan vain muoti- ilmiöitä, vaan oikeita tarpeita.

Tukiainen esittelee insproivalla ja jopa lohdullisella tavalla ajan käsitettä. Onko aika lineaarinen jana, kahteen suuntaan osoittava nuoli vai kenties kehä? Etenkin kehämainen ajan käsittely tuo lohtua pienelle ihmiselle, joka pohtii mistä on tullut ja minne päätyy. Se on myös herättävä ajatus nyky- yhteiskunnalle, jolle päätön ja päämäärätön kasvu pelkän kasvun takia ja valta- aseman menettämisen pelossa on itseisarvo.

Kolmen pisteen menetelmä

Tukiainen jakaa yksittäisen ihmisen olemisen ja ajantajun kolmeen eri katsantakulmaan; Koko elämään, viikkoon ja päivään. Hän kehottaa tarkastelemaan omaa ajankäyttöä näistä kolmesta näkökulmasta, jotta pääsisimme tilanteesta, jossa aika vain hukkuu johonkin vailla merkityksen tunnetta. Tunne ajan valumisesta käsistämme on varmasti tuttu monelle uuvuttavan työn ja loputtoman kiireen pyörteissä painivalle. Suhteuttamalla päivittäisen ajankäyttömme kohteet koko elämän kuvaan, ymmärrämme miksi teemme tiettyjä asioita. Ja miksi joitain asioita ei ehkä kannattaisi tehdä.

Ajatus kolmen pisteen menetelmässä on siis seuraava:

  • Koko elämän tasolla määrittelet, mikä sinulle on tärkeää ja mikä ei. Millä on sinulle oikeasti merkitystä.
  • Viikkotasolla jäsentelet velvollisuutesi ja tavoitteesi palvelemaan suurempaa kuvaa eli koko elämää. Teet valintasi viikkotasolla pitäen silmällä koko elämän tasolla määrittelemiäsi arvoja.
  • Päivä on tärkein ajan yksikkö. Päättämällä mikä on juuri tämän päivän kohdalla se tärkein juttu, saat päiväsi jäsenneltyä loogisesti toimivaksi kokonaisuudeksi.

10 tapaa hidastaa elämää

Kirjassa esitetään esimerkkien tavoin 10 eri tapaa, jolla yksinkertaistaa elämää. Jätän kirjan esimerkkeineen luettavaksesi ihan itse. Valotan alla omia tapojani, joilla olen soveltanut Maaretan esittämiä keinoja tahdin hidastamiseen ja onnen oivaltamiseen oikeastaan tajuamattanikin jo kauan.

1. Pienentäminen

Laitan asiat perspektiiviin. Jos minua askarruttavalla asialla ei ole suuremmassa mittakaavassa merkitystä, yritän laittaa sen oman kokoiseensa laatikkoon. Esimerkiksi, jos jokin epäkohta työelämässä häiritsee minua, mutten koe asialla olevan merkitystä vaikka viiden vuoden aika- akselilla, en välttämättä edes puutu asiaan.

2. Vähentäminen

Muutimme mieheni kanssa yhteen vuonna 2012. Kahden aikuisen elämät tungettiin muuttolaatikoihin ja niistä yhteiseen kotiin. Laatikoita oli valehtelematta 180. Ja siihen päälle kaikki nyssykät ja pussukat ja vaatesäkit ja taulut, kasvit, elektroniikka, pyörät, lasten lelut…

Muutimme nykyiseen kotiimme vuonna 2017. Karsimme Marie Kondon opein tavaraamme peräti 12 autokuormallista. Tavaramme mahtuivat muuttaessa 70 muuttolaatikkoon. Vaatteineen, lakanoineen, kaikkineen. Nyssyköitä, pussukoita ja muita määrittelemättömiä säläsotkuja ei ollut.

Samanlaisen konmarituksen olen tehnyt myös muille elämän osa- alueille. Olen karsinut kalenterista liiat menot, opetellut sanomaan ei ja luopunut jopa työpaikasta. Salijäsenyyskin sai mennä, sillä koin sen ottavan enemmän kuin antavan. Lue lisää priorisoinnista täältä: https://primeradama.fi/5-vinkkia-essentialistille/

3. Keskittäminen

Aikamme on pirstoitunutta ja meidät keskeytetään usein. Sen sijaan, että keskitymme siihen mitä teemme, suoritamme elämäämme hajauttamalla voimamme samaan aikaan moneen pikku sälään.

Olen onnistunut karsimaan turhaa silppua elämästäni keskittyäkseni olennaiseen. Minimoin tulevan sähköpostin tulvan. En edes pidä sähköpostiohjelmaa puhelimessani. Olen opettanut lapseni tekemään välipalansa ja täyttämään astiansa tiskikoneeseen ihan itse. Kieltäydyin kohteliaasti ja selittelemättä viemästä naapurin perhettä lentokentälle lauantai- aamuna kello 6. Se olisi ehkä ollutkin minulle tärkeää, sillä rakastan naapurin perhettä. Mutta tärkeämpää sillä hetkellä oli korjata univelkaa nukkumalla ja sitten juoda aamukahvit kahdestaan puolisoni kanssa.

Luovana ihmisenä tursuilen ideoita. Toteutan niistä kuitenkin vain ne, jotka ovat oikeasti järkeviä. Keskitän ajankäyttöni olennaiseen, tuottavaan ja tärkeään. Omalla kohdallani downshiftaaminen ja elämän hidastaminen luovat tilaa tärkeyksille.

4. Ryhmittely

Roolit. Suuri megatrendi on ollut työ- perhe- ja muiden roolien yhdistäminen yhdeksi elämäksi ja niiden sulauttaminen toisiinsa mahdollisimman sukkelasti. Kyllä, olet vain yksi sinä. Sama sinä töissä, kotona, taloyhtiön hallituksessa, harrastusporukassa. Mutta niputtamalla elämän osa- alueet omiksi kokonaisuuksi olen ainakin itse saanut selkeyttä tekemiseeni. Olen perheeni kanssa. Olen yksin. Olen töissä. Lepään. Pyrinkö enää yhdistämään näitä kaikkia jos niiden niputtaminen eri kokonaisuuksiksi on sittenkin helpompaa? Minun insinööriaivoilleni on vaan helpompaa olla työroolissa ja sitten kotiroolissa. Tällöin saan myös tunteeni eristettyä esimerkiksi vaikeista tilanteista töissä. En ota asioita henkilökohtaisesti.

5. Järjestäminen

Tukiaisen mukaan yksi ihmismielessä helpoiten jäsenneltäviä aikayksiköitä ja myös kesimmäinen hänen kolmen pisteen menetelmästä on viikko. Miltä sinun viikkosi näyttää? Palaveri, toinen palaveri, lasten treenit ja vielä todella huonoon aikaan, kaverisynttärit, rapujuhlat, koko viikon ruoat, niiden hankkiminen ja valmistaminen, hallituksen kokous, vanhempainilta, mutsin auton renkaiden vaihto, treeniryhmä…Tuttu kaaos, eikö?

Vaikka en laatisi aikatauluja enkä To Do- listoja selviäisin tuosta kaikesta todennäköisesti melko puhtain paperein tai ainakin vähäisin vahingoin. Olen kuitenkin turvautunut kuljetusrinkeihin, keskitettyyn kaupassa käyntiin koko viikon listan kanssa ja jopa päiväkohtaisten Muista tänään- listojen muodossa.

Olen ihmetellyt pakonomaista tarvettani pitää kotiamme ja jopa vaatekaappiani siistinä. Jostain syystä ihmismieli toimii niin, että ulkoinen epäjärjestys aiheuttaa myös pään sisäistä kaaosta. Kuulostaa korvaasi varmasti todella oudolta, mutta päätökseni pedata sänkymme joka aamu on luonut turvallista järjestyneisyyden tunnetta alkaviin aamuihini. Jos siis nätisti taitellut paidat kaapissa ja samaan suuntaan laatikossa sojottavat lusikat auttavat minua jäsentämään päivieni kulkua, taittelen ja järjestelen mielelläni. Mielessäsi herää varmasti ristiriita edellä mainitsemani turhuuksien karisimisen kanssa. Miksi käyttää aikaa kaapin siivoamiseen elle aio oleskella kaapissa? En kuitenkaan pidä järjestystä turhana. Pidän sitä olennaisena juuri siksi, että näkymätön kaaos aiheuttaisi minulle näkyvää käytännön kaaosta.

6. Vastakohtien etsiminen

Asettamalla asioita vastakkain olen oppinut arvostamaan niitä, päättelemään mitä asiat eivät ainakaan ole ja saanut täydennystä näkemyksilleni. Esimerkiksi terve tietoisuus rajallisuudesta saa minut arvostamaan sitä, ettei rakkaus kestä ikuisesti. Rakastan täysillä joka hetki, sillä mikään ei ole itsestään selvää eikä ikuista. Lisäksi suru on rakkauden hinta. Tämä seikka saattaa rakkauden arvoon arvaamattomaan. Olenhan valmis maksamaan tuon korkean hinnan.

7. Osien nivominen yhteen

Olen huomannut, että jokaisella tapahtumalla elämässäni oli tarkoitus. Jopa niillä pahoilla. Olisinko yhdessä nykyisen puolisoni kanssa ellen olisi sössinyt ensimmäistä liittoani? Olisiko liittoni näin toimiva ellen olisi oppinut menneistä virheistäni? Olisiko puolisoni kanssani ellei hänen edellinen kumppani olisi kuollut? Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin sekä moneen muuhun on EI. Itse asiassa en edes olisi saanut kolmatta lastani ellei kaikki paha minun ja puolisoni elämissä olisi tapahtunut. Tämän ymmärtäminen tekee surullisten tapahtumien hyväksymisestä paljon helpompaa.

Kaikki on yhtä suurta jatkumoa, jossa tapahtumalla on syy ja seuraus.

8. Luo yhteyksiä

Kohdallesi on varmasti osunut ihmisiä, joiden kanssa kemiat ovat osuneet yhteen välittömästi. Minun kohdalle näitä ihmisiä on osunut ja olen luonut näistä kohtaamisista pysyviä ihmissuhteita. Onko parempi olla iso liuta kavereita vai muutama luotettava ihmissuhde? Etenkin introverttinä taipumukseni on vaalia muutamia minulle elintärkeitä yhteyksiä. Mutta myönnetään, että tarpeeksi tutussa ja turvallisessa, hiukan isommassakin kaverilaumassa osaan tuntea oloni mukavaksi ja jopa heittäytyä pöydälle tanssimaan. Meillä on kotona tapana kestitä aika paljon tuttaviamme. Se on meille tärkeää sillä nautimme molemmat ihmisten seurasta ja mielenkiintoisista keskusteluista, joita erilaisten ihmisten kanssa saa aikaiseksi. Pidän myös ihmisistä, jotka ovat erilaisia kuin minä. He haastavat näkemyksiäni sopivasti ja opettavat uutta.

Ihminen on lopulta aina yksin. Mutta ihmisten ympäröimänä oleminen ja yhteyden tunteminen toisen yksinäisen kanssa tekee elämästä rikasta.

9. Etäännytä

Partakarvat lavuaarissa. Näenkö punaista? Vai katsoisinko asiaa lintuperspektiivistä? Mieluummin lintuperspektiivistä. Sillä tarkastellessani asiaa läheltä näen ne pirun partakarvat ja ehkä sen mokoman, joka ne sinne jätti. Kauempaa näen komean miehen, turvallisen peruskallion, taianomaiset kädet, parhaan ystäväni. Partakarvat lavuaarissa ovat konkreettinen todiste siitä, että hän on minun elämässäni, minun kanssani. Samoin kuin hänelle konkretiaa tuo kahvikuppi, jonka jätin aamulla pöydälle.

10. Luovu

Luopuminen, etenkin ihmisistä, on tuskallista. Mutta ”If you love somebody, set them free.” Tämä pätee kohdallani ensimmäiseen puolisooni sekä edelliseen työpaikkaani. En voinut valtavista tunteista huolimatta pakottaa ensimmäistä puolisoani jäämään enkä itseäni roikkumaan kuormittavaan työhön. Luopuminen johti elinikäisiin ystävyyksiin, anteeksiantoihin, mielenrauhaan ja uusiin onniin riipivästä tuskasta huolimatta.

Lisää mielenkiintoista luettava Maaretalta: http://www.maaretta.com/kirjailija/

Vastaa