Katselin tyrmistyneenä mutta puolihuvittuneena julkkiskokki Gordon Ramsayn uutta sarjaa Next level chef. Siinä pelin henki on, että joukkuieita on kolme ja ne laittavat parhaiden kotikokkien taitojensa mukaan ruokaa keittöissä, jotka sijaitsevat kolmessa kerroksessa. Ylimmän kerroksen keittiö on varusteltu hienoimmilla ja varmasti kalleimmilla vimputtimilla ja härveleillä. Tekniikka on modernia ja kaapistot ovat täyspuuta. Keskimmäisen kerroksen keittiö on rosterinen ja sieltä löytyy kaikki ruoanvalmistukseen tarvittava välineistö. Kellarikerroksen keittiö on perus, ehkä vähän rouhea. Meidän mittapuulla. Sieltä löytyy samanlainen uuni, kuin kenen tahansa tavallisen tullukan keittiöstä. Sieltä löytyy pannua ja lastaa.
Pienen twistin ruoanlaittoon tuo se, että ylimmän kerroksen arvalla saanut joukkue saa myös valita raaka- aineensa ensin. Tällöin tietenkin kellarin joukkue saa valita viimeisenä. Lähtkökohtainen viba tietenkin on sekä tuomareiden, kilpailijoiden että katsojien pääkopissa se, että ylimmän keittiön joukkue laittaa tietenkin parasta ruokaa. Onhan heillä kalleimmat vehkeet, jalopuiset keittiökaappien etusarjat ja hienostuneimmat raaka- aineet. Kellarikeittiössä ei voi pärjätä.
Raaka- aineet
Toki, jos ylimmässä keittiössä voi valita, ottaako Tri- Tip Steakin vai Porterhouse Steakin, on kamala katastrofi kellarin keittiöläiselle joutua valitsemaan jäljelle jäävistä vaihtoehdoista. Ja jos yläkertaan jo hulahtivat yrtit, joista koskaan mitään ole kuullutkaan tai vaikka mustekalan muste tai etanan kakka ja umami, on kertakaikkiaan kamalaa joutua kellarissa tyytymään kookosmaitoon. Ja hitsi kun se elävä hummeri meni, joutuu kokkaamaan kuollella taskuravulla. Ja mitä jos unohdit ottaa proteiinin tai tärkkelyksen?!?!? Kasvisruokaa, voi ei. Joudut tekemään kasvisruokaa. Muistathan sinä aina sisällyttää ateriaan proteiinin (eli lihan, kasveissahan ei ole proteiinia, hehheh, vuosituhannen huonoin vitsi) ja tärkkelyksen? Ja jos se tärkkelys unohtui ostaa, valmistathan sen itse? Tiedätkö edes mitä se on ja miltä hyllyltä kaupassa sitä saa?
Härpättimet
Kilpailijoiden silmissä siintää himo, kun he näkevät penthouse- keittiön kuusitasoiset kaasutappajat ja muut tekniset vempaimet, joiden käyttötarkoitusta en itse ainakaan tunne, mutta joiden merkit nyt tiedän varmasti. Ja kukahan ei haluaisi tuota keittiötä itselleen? Kaikkine roippeineen ja rojuineen, appelsiininkuorintakynineen, kananmunanrei-ityskoneineen, ankanperskarvansuteineen ja samppanjakuplanpoistonjälkeisenkuplienuudelleenkehittämisvatkaimineen. Kyllä tuon kertakuumennuksella pilalle menevän teflonpannun on oltava parempi kuin kellarikeittiön valurautainen, vähän vääntynyt vanha paska.
Ja voi sitä pettymysten suurta sumaa, kun arpaonni vie kotikokkaajan kellarin pohjille. Vanha pannu. Vain yksi veitsi. Sekin hiukan tylppä (sen voi toki onneksi teroittaa sitä rosterista pöydäntasoa vasten). Tomaatit tölkissä eikä tomaatinkalttausautomaatissa.
Ruotsalainen rosteritaso vai jalopuinen etusarja
Voiko tosiaan olla niin, että keittiön hinta ja materiaalit vaikuttavat ruoan valmistuksen lopputulemaan puolen miljoonan dollarin edestä? Miten en usko sitä? Jännittää nähdä, onko ohjelman formaatti käsikirjoitettu niin, että ylimmän kerroksen kilpailija voittaa. Vai voisiko ohjelma olla niin edistynyt ja nykyaikainen, että se toteaisi sen, minkä kaikki me perusjärjellä varustetut tavalliset tullukat jo tiedämme. Eli sen, että pavuissa on proteiinia, peruspannulla saa ihan hyvää safkaa ja että papujen, peruspannun ja veitsen lisäksi et tarvitse muuta kuin veitsenterottimen. Näillä lähtee ihan hyvää safkaa. Ei ehkä Michelin- pöperöä. Mutta miten paljon Michelin- pöperössä maksamme kaiken maailman huippuhienoista härpättimistä ja kultaisista pannunkahvoista?
Ilokseni huomaan kuitenkin, että ainakin ensimmäisten jaksojen perusteella parhaan annoksen voi valmistaa ilman lihaa ja että kellarin keittiössä voi valmistaa helmiä. Kotikokeille: Peruspunajuuret ja one-pot-wonderit kunniaan!
