Hidasta elämää

Lounasravintolassa kuultua

clear light bulb

Organisaatiomuutos, myynnin tuplaus, arvot, missiot, visiot. Näitä yritysjargonin sanoja viljellään ahkerasti palaverista toiseen ja niiden pohjalta yritetään tehdä liiketoiminnasta kannattavaa ja tehostettua, viimeiseen tappiin viilattua. Nämä termit tupsahtelivat kakkelsbergintärkeiden tärkeilijöiden huulilta myös lounaskeskustelussa, jota viereisestä pöydästä kuuntelin sivukorvalla. En aivan päässyt käsitykseen siitä, minkälaisesta liiketoiminnasta oli kyse tai mihin keskustelussa kuulemillani hassutteluilla pyrittiin, mutta kaiken kaikkiaan keskustelu oli oikein viihdyttävä. Vaikka voisihan lounaspöydässä puhua muustakin kuin nyky- yhteiskunnan asettamista tehostamisen epätoivoisista tarpeista tai rahan virtaamisen esteettömästä takaamisesta. Esimerkiksi työnekijöitä motivoivista tekijöistä, keinoista saada yksilö loistamaan tai vaikka siitä, miten hyvältä se lounas juuri sillä hetkellä maistuu. Alla muutama kommentti, jotka olisivat saaneet minut ulvomaan naurusta ellen olisi ollut yksin, suu ruokaa täynnä ja kokenut olevani hullu repsahdellessani koomisille kanssaeläjilleni. Olkaa hyvät: Officejargonin pikainen puolituntinen.

1. Tiedättekö, mitä sain aamulla?

Pikkuiset tuhmeliinit sisällämme punastelevat, kun mielikuvituksemme alkavat kehittelemään visioita siitä, mitä kyseisen kysymyksen asettelija on aamiaiseksi saanut. Tai kun muistelemme, mitä itse tuli aamusella puuhasteltua tai saatua. Pehmeät mutta samalla pikkutuhmat arvot omaavalle ei tule mieleenkään, mistä oikeasti oli kyse.

cup of coffee on tray on bed decorated with lilac
Photo by Ioana Motoc on Pexels.com

Kyse oli sähköpostista, jota oltiin aamulla availtu koo- yrpä ottassa ja siellä oli ollut organisaatiomuutokseen liittyviä uutisia, joihin pohjautuen voitaisiin nyt saada pakit täyteen työkaluja ja helevetin hyvät rahat. Kyllä nyt myynnit tuplataan kun kotikenttäetukin on, vaikka samoilla markkinoilla pyöritään. Tai sitten vaan ostetaan kaikki kilpailijat pois jaloista pyörimästä.

2. Kahvit ja munkit päälle, niin ketuikshan se menee

Tai vee- ituiks. En sitä ihan otsikkotasolle viitsinyt kirjoittaa silmille hyppimähän. Mutta v- sanaa kyllä käytettiin. Näin hierottiin yrityskauppoja, joista joku oli sivukorvalla onnistunut bongaamaan juorun kahviautomaatilla. Aika kova luotto.

3. Ei se näkö vaan se koko

Eikä se laatu vaan määrä. Paljon kaikkea mulle heti nyt. Ainakin rahaa. Hinnalla millä hyvänsä. Itse uskon, että numerot tulevat perässä, kun puitteet luodaan sellaisiksi, että kukin saa loistaa siinä missä on jo valmiiksi hyvä. Intorvertille ekspertille on turha näytellä tuottavuuslukuja tai kannattavuuskäppyröitä. Ne eivät motivoi lainkaan. Ne ahdistavat ja saavat ihmisen tuntemaan olevansa arvokas vain jos tuo mahdolisimman paljon rahaa taloon. Toki yrityksen talousosaston ihmiset saavat toteuttaa itseään numeroiden parissa ja johdolla on vastuu liiketoiminnan kannattavuudesta. Mutta johdon tehtävä on myös luoda varsinaisen työn tekijöille mahdollisuus totetuttaa itseään ja ammattitaitoaan sekä luottaa työnantajan vankkumattomaan tukeen.

Kyseisen keskustelun koolla ja näöllä viitattiin projektiin, jonka päättymisellä oli takaraja hyvinkin pian. Totesi siinä tehokkaiden tohottajien lauma, ettei lopputuloksen näöllä niin ole väliä, kunhan homma saadaan maaliin mahdollisimman pienin vahingoin ja suurin laskutuksin. Pakko myöntää, että uskon itsekin ”riittävän hyvään”. Mutta laadusta ei koskaan pitäisi tinkiä asiakkaan kustannuksella ja kenties asiakasta vielä irvaillen. Ehkä siksi moni luopuukin asiakasprojekteista. Haluamme palvella asiakasta, ottaa heidät siipiemme alle ja tehdä heille parasta lopputulosta. Mutta projetkin luonne, sen ympärillä pyörivä raha ja se, ettei asiakas välttämättä aina ole oikeassa, ei palvele enää pehmeitä arvojamme. Joudumme tekemään kompromisseja arvojemme mukaiseen elämään.

4. Turha panostaa täytekakkuun

Turhaa se on, jos voi hörppiä väritöntä smoothiemössöä lusikalla kulhosta. Tällä lausahduksella saatettiin viitata pariinkin yritysmaailmassa retuperällä olevaan asiaan. Joko täytekakku nähdään edelleenkin parempana vaihtoehtona kuin smoothie tai sitten asiakkaille ei haluta tarjota parasta, jos se on työn takana. Miksi mennä siitä, mistä aita on matalin jos voi mennä siitä, mistä se on kaatunut?

cakes on table
Photo by Silvia Trigo on Pexels.com

Itse uskon edelleenkin riittävän hyvään. Mutta mielestäni on aika huomata, että smoothiekulhossa on herkku vihreämpää. On aika panostaa smoothieen ja unohtaa täytekakku.

5. Juostaan pakoon susikoira pakaroissa roikkuen

Yksi pöytäseurueen henklöistä oli selkeästi pikkupomo ja muut työntekijöitä. Tämä pikkupomo piti yllä tätä mierda del toroa muiden pääosin kuunnellessa ja nyökkäilessä. He näyttivät välillä siltä kuin olisivat olleet ehkä jopa eri mieltä, mutta parasta vain olla hiljaa. Susikoira- lausahduksella tämä pikkupomo oman tulkintani mukaan halusi tuoda esille puhuvansa omien esimiehiensä suulla eikä itsekään oikein uskonut juttuihinsa. Tämä susikoiraläppä loi hänelle pienen takaportin paeta ja toi hänet lähemmäksi työntekijöitä. Eli jos emme onnistukaan tälle vuodelle asetetussa talouskasvun tuplaamisessa, niin sitten painellaan pöpelikköön yhdessä, susikoirat pakaroissa roikkuen.

curious purebred dog resting on green grass near house
Photo by The_MrDan on Pexels.com

Eli uskovatko ihmiset itsekään näihin juttuihinsa? Eivät välttämättä. Mutta emme myöskään uskalla tai osaa tuoda esille mitään muitakaan ratkaisuja.

Että sillä tavalla. Mistäs teidän työpaikalla puhutaan lounastunnilla? Eilen meidän lounaspöydässä puhuttiin täydellisestä tavasta valmistaa itse ranskanperunoita, neuletyön kavennuskohtien kupruista, siitä miten kaksi teini- ikäistä saattavat analysoida samaa asiaa aivan eri näkökulmista, erään asiakkaan lempeästä ammattimaisuudesta sekä siitä miten huoltopuolelle tulevien pakettien toimittajan voi arvata siitä, miten paketti on teipattu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Captcha loading...