Mitä kuuluu sinun uuden vuoden lupauksillesi näin vuoden jo taittuessa syksyn puolelle? Minä en ole käynyt salilla. En ole käynyt siellä vuosikausiin. Enkä ole kyllä luvannutkaan siellä käydä. Bikinkunnossa kyllä olen, sillä siihen tarvitaan periaatteen tasolla vain bikinit. Joka tapauksessa, vuoden vaihde on aikaa, jolloin moni vannoo terveiden elämäntapojen, maratonien, karkkilakkojen, tipattomien, bikinkunnon ja kaikenlaisten muiden uusien, terveellisten elämäntapojen nimeen. Toinen asia onkin sitten se, että pysytäänkö näissä lupauksissa. Tuskinpa, sillä kuntosalien tunku lopahtaa jo samoihin aikoihin kuin se tipaton. Eli tammikuun päättyessä.
En siis itse tehnyt mitään lupauksia, mutta minut haastettiin itsenäisyyspäivän 2020 kunniaksi juoksemaan 1000 km vuodessa sekä tekemään 200 lihaskuntoliikettä. Ihan. Joka. Päivä.
Juoksu
Juoksu on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta vasta tämän haasteen myötä siitä on oikeasti tullut todella olennainen osa arkeni rutiineja. Sille on järjestettävä aikaa ja se on tehtävä, jotta haaste toteutuu. Jos tämä olisi pakkopullaa, ehkä luovuttaisin. Mutta nautin juoksemisesta. Jos minulla ei olisi tätä haastetta, olisiko juoksemiseni näin järjestelmällistä? Ei. Siksi koenkin, että jatkossakin tällainen haaste on hyvä motivaattori liikkeessä pysymiselle. Miksi tarvitsemme ulkoisen motivaattorin tehdäksemme jotain, josta joka tapauksessa nautimme. En tiedä. Ehkä koska ihminen on perusluonteeltaan laiska.
Saadakseni kasaan 1000 km vuodessa, täytyy minun juosta noin 19 km viikossa. Tällä hetkellä viikottainen keskiarvoni on 22 km. Kilometrejä on jäljellä 155 ja olen juossut tavoitteestani 84 %. Eli tavoitteeseen ollaan matkalla jopa hiukan etupainoitteisesti. Jatkossa aion kuitenkin laatia haasteeni niin, että siinä on enemmän tilaa muullekin urheilulle. Haluan esimerkiksi pyöräillä ja kävellä enemmän. Mutta moni pyörälenkki on jäänyt tekemättä, koska viikon juoksukilometrit ovat vielä olleet vajaat. Toisaalta, kesän pyräilyhimo johti välillä siihen, että juoksukilometrien lisäksi kertyi vielä kymmeniä ja kymmeniä pyöräilykilometrejä. Se oli ihanaa, mutta aikaavievää ja fyysisesti raskasta. Aion siis sisällyttää haasteeseen joko tietyn määrän pyöräilyä, mahdollisuuden korvata juoksulenkkejä pyöräilyllä ja toisin päin tai molemmat. Lisäksi haluan tehdä tilaa kävelylle sillä esimerkiksi flunssasta toipuessa tai polven reistaillessa kävely on mitä mainioin liikuntamuoto.
Jumppa
Monena päivänä on tullut tehtyä enemmän kuin 200 liikettä. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka ihan taatusti kaikilla on päivittäin laittaa 15 minuuttia hyvinvointiin, niin välillä on vain päiviä, jolloin elämä tapahtuu. Esimerkiksi lakkiaiset toisella paikkakunnalla, migreeni, vaellus vuorille, jonka jälkeen skumppapäivällinen…Haasteen alussa päätin, etten saa kompensoida väliin jääneitä päiviä tekemällä muina päivinä enemmän. Sen sijaan olin päättänyt, että 5.12.2021 teen 100 liikettä jokaista väliin jäänyttä päivää kohti. Tämä osoittautui toivottomaksi strategiaksi, sillä jumpattomia päiviä oli ehtinyt jo kasaantua parisen kymmentä. Annoin armon käydä oikeudesta ja päätin tehdä silloin tällöin 600- 1000 liikkeen rästipäiviä ja niiden jälkeen ruksia piiskalistasta päiviä pois. Jatkossa, jos vastaavanlaiseen haasteen otan vastaan tai itselleni asetan, tavoittelen ehkä ennemminkin 1400 liikettä viikoittain kuin 200/ päivä. Tällöin päiviä voi jättää väliin ja korvata myöhemmin. Tai jumputella menemään etukäteen jos tietää, että viikonloppu on tukkeessa.
Tässä koko rumbassa mahtavinta on se, että liikkumisesta on tullut luontainen osa jokapäiväistä arkea. Olen aina ollut aktiivinen, mutta siinä missä ihmiset vähättelevät juomansa alkoholin määrää, he myös liioittelevat juoksemiaan kilometrejä. Ihan tiedostamattaankin. Tällaisen raportoidun haasteen avulla asettaa itselleen pienen paineen jatkaa motivoituneena mutta saa myös mustaa valkoisella siitä, että jotain tapahtuu. Sopii minulle! Sopisiko sinullekin?
