Hidasta elämää Urheiluhipin elämää

Coach Crush- Minkälainen on hyvä juniorivalmentaja?

man and woman sitting on floor

Minulla on Coach Crush. Ja sen kohteena on poikani jääkiekkovalmentaja. Älkää käsittäkö väärin, pliis. Valmentajan vaimo on vähintäänkin yhtä ihana ihminen, jonka huumori ja itsetunto ja avioliitto varmasti riittävät kestämään tämän paljastukseni. Terveiset hänelle: Olet ystävä! Ehkä minulla siksi onkin tämä crush, koska valmentaja on hyvin samantyyppinen kuin puolisoni; kivenkova luu, mutta aidosti muista välittävä, pehmeät arvot omaava rouhea jalokivi. Itse siis kysymykseeni vastaten, juuri sellainen minkälainen on hyvä juniorivalmentaja. Alla tarkennuksia:

1. Hän huomaa yksilöllisyyden

Valitettavan usein ihmisiä ja jopa pieniä lapsia yritetään laittaa laatikkoon. Sellaiseen sopivaan pieneen laatikkoon, jossa käyttäydytään tietyn mallin mukaan ja opitaan yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Jos laatikon reunojen ylitse erehtyy rönsyilemään, saa osakseen puhutteluja, kritiikkiä, syrjintää sekä epäilyksiä sopivuudesta yhteiskuntaan. Pahimmillaan puhutaan tietenkin seksuaalivähemmistöistä, eri kulttuuritaustaisista tai jonkun diagnoosin omaavista henkilöistä. Mutta kyse voi olla ihan siitäkin, että ei sopeudu päiväkodin päiväunitilanteeseen tai tarvitsee keskimääräistä kauemmin aikuisen tukea ja syliä kun kiukkupeikko hyökkää.

Olen saanut suuren kunnian seurata läheltä joukkoa nuoria, jotka käyvät koulua pienryhmäopetuksessa. Koska he eivät mahdu laatikkoon. Nämä ihmiset ovat täysin erheettä ne, jotka tekevät yhteiskunnasta suolaisen ja makean. He ovat luovia, hauskoja, tunteikkaita, herkkiä, analyyttisia ja rohkeita ihmisiä. Toki myös vauhdikkaita, impulsiivisia ja välillä vihaisia. He tuntevat sekä hyvien että pahojen tunteiden kirjon koko sydämellään eivätkä huku massaan tukahduttaen sisintään.

men jumping in box with flashlights
Photo by Wherbson Rodrigues on Pexels.com

Urheilun parissa kyllä hypätään laatikon ulkopuolelle. Mutta laatikkokarkureista metsästetään valioyksilöitä, sokeria. Niitä murto- osaa harrastavista nuorista, jotka päätyvät lähelle huippua tai huipulle. Kuitenkin laatikkomassasta tai sieltä suolan puolelta löytyvät ne tyypit, jotka tarvitsevat valmentajien ja vanhempien turvallista tuuppimista kaikista eniten.

Hyvä valmentaja tajuaa tämän. Hän valmentaa valiojoukkoa heidän tarvitsemallaan tavalla, mutta räätälöi valmennuksen ottamaan huomioon tasavertaisesti myös ne, joista ei tule olympiatähtiä. Hän jaksaa myös käydä yksilöllisiä keskusteluja kunkin urheilijan kanssa siitä, missä hänen vahvuutensa ovat ja miten tsempataan niillä alueilla, missä tsempattavaa on.

2. Hän uskaltaa puuttua huonoon käytökseen

Siis vanhempien huonoon käytökseen. Päivänselvää on, että urheilijoille tulee seuraamuksia kiroilusta, kiusaamisesta, piikittelystä, väkivallasta ja ahdistelusta. Mutta vanhemmat saavat usein harrastaa kyseisiä junioriliikunnan oheistoimintoja täysin vapaasti ja valloillaan.

Hyvä valmentaja tajuaa sen, että vanhempien huono käytös ei vahingoita loppupeleissä muita kuin lapsia. Valmentaja uskaltaa sanoa vanhemmille, kun mitta tulee täyteen ja uskaltaa ojentaa ihmisiä, jotka ylittävät hyvän käytöksen rajat. Tässä puhutaan siis valmennusmetodien kyseenalaisesta kyseenalaistamisesta, oman lapsen etujen häikäilemättömästä ajamisesta, henkilökohtaisista solvauksista, uhkailuista, fyysisestä kajoamisesta, mykkäkouluista, selän takana puukottamisesta, boikotoinnista sekä jopa täysin naurettavista uhkailuista virkavallalla tai oikeuskäsittelyillä.

Hyvä valmentaja pitää tämänlaisten vanhempien lapset erityisen visusti siipiensä alla pitäen huolen lapsen mahdollisuuksista loistaa huolimatta siitä, että vanhemmat tietoisesti tai tiedostamattaan nolaavat lastaan.

3. Hän haastaa ja hellii samaan aikaan

Lasta motivoi parhaiten hellä tuuppiminen kohti tavoitetta, jonka lapsi itse ymmärtää ja on jopa itse asettanut. Lasta ei voi pakottaa, ei lahjoa, kiristää eikä uhkailla. Häntä voi kuitenkin pikkuovelalla tavalla haastaa hänen itsensäkin tajuamatta saavuttamaan tavoitteensa tai jopa ylittämään ne. Fiksu valmentaja tajuaa minkälaisessa ympäristössä lapsi tai nuori pääsee loistamaan ja samalla haastamaan omat rajansa.

the big support lettering text on black background
Photo by Anna Tarazevich on Pexels.com

Esimerkinomaisesti voisin mainita tyttäreni, jonka uimavalmentaja laittoi hänet aina harjoitusryhmään, jossa reppana oli altavastaavan asemassa. Nuorin ja pienin. Tyttäreni ei lannistunut tilanteesta jos ylipäätään fokukseltaan edes hiffasi sitä, vaan huomaamattaan kiri kiinni muut ryhmäläiset alta aika yksikön. Jos hänet olisi sijoittanut ryhmään, jossa on paras, ei kehitystä olisi tapahtunut eikä hän olisi kokenut motivaatiota parantaa suorituksiaan. Kaikille tämä ei missään tapauksessa sopisi. Mutta siinäpä olikin valmentajalla ollut pelisilmää. Hän tajusi, että tyttäreni kohdalla tämä temppu toimi.

underwater photography of swimmer
Photo by Heart Rules on Pexels.com

Myös poikani jääkiekkovalmentaja käyttää samanlaista yksilöllistä havainnointia pelaajiaan peluuttaessaan. Oman lapseni kohdalla tämä näkyy esimerkiksi niin, että hän saa välillä käydä ”pätemässä” oman potentiaalinsa alittavassa joukkueessa, jonka kokoonpanossa hän on peliä kasassa pitävä tornado. Sieltä hänen on hyvä sitten palata omalle paikalleen voimaantuneena vahvuuksistaan mutta samalla tietoisena siitä, mihin kuuluu panostaa.

4. Hän luo itselleen toimivan verkoston

Juniorivalmennuksella ei pääse rikastumaan. Toisin kuin monet vanhemmat kuvittelevat, kausimaksut eivät mene valmentajan palkkoihin. Valmentaja tekee työtä vapaa- ajallaan, vapaaehtoiesti ja korkeintaan nimellisellä korvauksella. Perusjunnulätkävalmentaja viettää siis päivät työpaikallaan, illat jäähallilla ja viikonloppuna hän seisoo kaukalon reunalla luotsaamassa joukkuettaan vaihtelevasti häviöön tai voittoon peräti kolmen pelin verran päivässä. Kaikki eri paikkakunnilla.

Tämä on valtava uhraus, jota kukaan ei tekisi ilman intohimoa sekä lajia, että sitä harrastavia nuoria kohtaan. Lisäksi siihen tarvitaan ymmärtävä puoliso, pätevät apuvalmentajat sekä omatoiminen joukkueen huolto. Puhumattakaan sellaisista fiksuista vanhemmista, jotka ymmärtävät miksi tätä kaikkea tehdään. Jotta lapsillamme olisi turvallinen ja luotettava ympäristö opetella elämää, sosiaalisia taitoja ja armollisuutta sekä kokea onnistumisia ja sietää pettymyksiä ja vielä lisäksi omaksua loppuelämäksi aktiivinen tapa olla. Myös niillä, jotka päätyvät höntsälätkäjoukkueen kapteeneiksi eivätkä maailmantähdiksi.

Lue myös Cannon Hockey Finland Oy:lle kirjoittamani vieräskynäartikkeli vanhempien roolista urheilevan nuoren tukena täältä.

Vastaa