Hidasta elämää Oman maan mansikat

Erosta eteenpäin

bench nature love people

Erosin kahden ensimmäisen lapseni isästä lasten ollessa 1- ja 2- vuotiaat. Ero oli yksi elämäni kahdesta suuresta katastrofista. Toinen niistä oli isäni kuolema, joka kolahti puoli vuotta ennen lopullista eroa. Eli elämä oli aika repaleista silloin. Joka tapauksessa, olimme päättäneet entisen puolisoni kanssa tehdä lastemme ja toistemme elämistä parhaat mahdolliset ottaen huomioon olosuhteet. Entisen puolisoni filosofia oli, että jos minä olen onnellinen, hänen lapsensa ovat onnellisia. Ja yhdessä olimme sitä mieltä, että eroperheenkin voi saada toimimaan tavalla, joka on kaikille hyvä.

Tätä lähtökohtaa eivät ikävä kyllä kaikki tukeneet eivätkä ymmärtäneet. Esimerkiksi päiväkodissa, huonojen päivien osuessa jomman kumman lapsemme kohdalle, vedottiin aina ”eroperheeseen”. Siinä sitten itku kurkussa päiväkodin parkkipaikalla exälle tilannetta aina sopersin. Mutta hän sai minut joka kerta vakuuttuneeksi siitä, että olemme hyvät vanhemmat ja lapsemme voivat erosta huolimatta hyvin. Myös jotkut heilaehdokkaat olivat omassa epävarmuudessaan sitä mieltä, ettei exän kanssa voi olla läheisissä väleissä ellei niiden kanssa ole edelleen jotain sutinaa tai jos niistä ei ole päässyt yli. Onneksi omat ”tämä suhde ei tule toimimaan”- tuntosarvet sojottivat suht ojossa valmiina tajuamaan ne tilanteet. Näistä hullutteluista huolimatta päätimme siis saada uusiokuviot toimimaan ja mielestäni olemme onnistuneet kohtalaisen hyvin. Nyt kerron sinulle, mitkä oivallukset ovat omalta osaltani johtaneet siihen, että pääsin erosta eteenpäin sekä siihen, että nelivanhempisen teinirumban ja sisarpuolihässäkän pyöritys sujuu pääosin päänsäryittä.

Tiedosta omat virheesi

It takes two to tango. Mistä tahansa syystä parisuhde päättyykään, eroon johtaneita syitä on aina molemmissa. Pettäminen, väkivalta ja riippuvuudet ovat asioita erikseen, enkä niitä tässä lähdekään ruotimaan. Mutta jos kyseessä on ero, johon nämä kolme asiaa eivät ole päässeet vaikuttamaan, on syytä tiedostaa molempien mokat ja jopa keskustella niistä. Jos siis suhde on sen verran toimiva vielä päätyttyäänkin. Eri asia on myös, jos toinen päättää lähteä suhteesta avaamatta tilannetta lainkaan. Myös tällöin on syytä toisen sättimisen sijaan katsoa myös peiliin ja myöntää olleensa mulkero. Ei kai se toinen muuten olisi lähtenyt. It´s not you, it´s me, sanovat monet. Mutta harvemmin kuitenkin on oikeasti ihan vaan niin.

Jotta pääsee uuteen alkuun ja oppii prosessista jotain, kannattaa aina vilkaista peiliin rohkeasti. Itse tein sen. Se vaati rohkeutta ja ylpeyden nielemistä Se johti noloihin oivalluksiin sekä toivottomiin toteamuksiin omasta typeryydestä. Mutta avasi silmät sille, että toista ei voi syyttää kaikesta.

man and woman dancing on stage
Photo by Аркадий Головань on Pexels.com

Anna itsellesi anteeksi

Olit siis mulkero. Sille ei enää voi mitään, sillä mennyttä ei voi muutta. Opettele kuitenkin olemaan itsellesi armollinen ja antamaan itsellesi omat virheesi anteeksi. Toimit kuitenkin silloisen parhaan tietämyksesi ja taitosi mukaan ymmärtämättä sitä, että olit loukannut toista. Et voi jäädä piehtaroimaan itsesyytöksissä ja – säälissä. Se on jopa raukkamaista. Jos olet oikein rohkea, kerro entiselle puolisollesi oivalluksesi ja pyydä anteeksi.

Älä ole mulkero uudestaan. Opi virheistäsi. Vain tiedostamalla virheesi ja antamalla ne itsellesi anteeksi, vältyt toistamasta niitä tulevissa ihmissuhteissasi.

Hyväksy entisen puolisosi virheet ja anna ne anteeksi

Entinen puolisosi ei siis todellakaan ollut täydellinen. Tiedostatko sinä hänen virheensä? Tiedostaako hän ne itse? Omani tiedosti ja myös kertoi ne minulle. Alkuun keskustelu sai aikaan jopa vihan tunteita: ”Kuinka saatat?”, ”Et voi olla tosissasi!”. Mutta nopeasti tajusin, että vaati todella paljon pokkaa myös häneltä myöntää virheensä minulle. Riippumatta siitä, mitkä syyt eroon tai hänen virheensä olivat, mielestäni oli erittäin rohkeaa, aikuismaista ja miehekästä myöntää ne minulle.

Itse asiassa ilta, jolloin keskustelu molempien mokista ja eron syistä käytiin on katkeransuloisuudessaan varsin tärkeä muisto. Laitoimme lapset nukkumaan, avasimme viinipullon, jaoimme cd- levymme ja puhuimme läpi kaiken lähtökohtana ”ei ole mitään menetettävää enää”. Oli vain sanoja, totuuksia, muistoja ja sitä molemminpuoleista välittämistä, joka kuitenkin jossain vielä oli olemassa.

Voi olla, ettette pysty käymään vastaavanlaista keskustelua. Tai että entinen puolisosi ei pysty tiedostamaan omia virheitään eikä myöntämään niitä. Sinä saatat kuitenkin tietää ne. Ole itsellesi rehellinen kun listaat niitä. Ja anna ne hänelle anteeksi. Yksi kerrallaan. Siitäkin huolimatta, ettei hän pyydä.

Älä odota entiseltä puolisoltasi mitään

Tiedän entisiä pariskuntia, jotka tappelevat elatuksista, laskuttavat toisiltaan kanapaketteja ja riitelevät minuuteista ilman lapsia tai niiden kanssa. Oma lähtökohtani erolle oli, etten oleta, odota, pyydä enkä vaadi exältäni mitään. Se oli minulle ainoa tapa päästä jaloille, perustaa uusi elämä yksin ja tulla toimeen itsenäisesti. Olin päättänyt, että pärjään enkä tarvitse keneltäkään mitään. Tämä ei tarkoita sitä, että exäni olisi mulkero, joka ei osallistunut mihinkään mitenkään. Päin vastoin. Mutta tällä periaatteella ”kaikki mitä tuli oli kivaa extraa” ja kaikki mistä selvisin itse ja yksin oli suuri ylpeyden aihe. Lisäksi tällä periaatteella vältyin katkeroitumiselta. Jos et odota mitään, et myöskään pety. Lisäksi, asettamatta odotuksia, otat ohjat omasta elämästäsi eikä sinulle jää mitään tarvetta pitää toista vastuussa mistään. Ei etenkään sinun onnestasi.

mother and daughter in the garden

If you love somebody, let them go.

Olen lähestulkoon varma, että yrittämisellä, maanittelulla, jossittelulla, roikkumisella ja lepertelyllä olisi liittomme voinut vielä jatkuakin, vaikka ihan vaan niin sanotusti lasten takia. Kuitenkin kuultuani silloisen puolisoni ajatukset yhteisestä elämästämme, en voinut vaatia häntä jäämään. Totesin välittäväni hänestä niin paljon, etten voinut kahlita häntä pakosta. Annoin hänen lähteä ja hän antoi minun lähteä. ”Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu”. Sitä paitsi, vaikka eromme syyt olivat ”tyhmät” verrattuna pettämisiin, päihdeongelmiin ja mukiloimisiin, totesimme, että erotessamme hyvän sään sallisessa, meillä oli hyvät edellytykset pysyä väleissä. Kuvioihin ei vielä ollut astunut pahoja riitoja, katkeruutta, kolmansia osapuolia eikä halveksuntaa. Aina ei siis ehkä ole paras ratkaisu taistella viimeiseen asti. Vaan antaa periksi hyvän sään aikana.

Tutustu lohtubiiseihini rakkauden päättyessä: https://primeradama.fi/voimabiisit-eri-elamantilanteisiin-ero/

wood love art heart
Photo by RODNAE Productions on Pexels.com

Älä katkeroidu

Ikävien asioiden sattuessa kohdallesi, sinulla on aina mahdollisuus valita. Voit valita katkeruuden pitkän ja vihaisen polun, joka myrkyttää mielesi. Nimenomaan sinun mielesi. Sillä katkeruudella vahingoitat eniten juuri itseäsi. Tai voit valita tien, jossa hyväksyt tapahtuneen, opit siitä ja jatkat elämääsi viisaampana. Väitän, että jälkimmäinen vaihtoehto on helpompi tie. Omasta kokemuksestani. En kehoita pakoittamaan itseään puskemaan eteenpäin niin kuin ei mitään. Mutta kun shokki on ohi ja kaikki surun vaiheet käsitelty riittävällä tasolla, voit mielestäni hyvällä omalla tunnolla tuntea onnen tunteita taas. Lue lisää suruprosessista: https://primeradama.fi/suru-on-rakkauden-aarimmainen-muoto-suruprosessin-vaiheet/

Neljän vanhemman perhe

Ennemmin tai myöhemmin kuvioihin astuvat uudet kumppanit, äitipuolet, isäpuolet, sisarpuolet ja bonussisarukset. Alkuun se on hakemista, ehkä epäonnistuneita yrityksiä, uusia eroja ja sekametelisoppaa. Mutta voin väittää, että sen saa toimimaan. Kukin tietenkin omalla tyylillään. Mutta avoimella mielellä, maalaisjärjellä, toistensa kunnoittamisella, lapsen parhaan näkemisellä, kaikkien lasten tasavertaisella kohtelulla ja jopa ylitsetursuilevalla kommunikoinnilla se onnistuu. Lue myös, miten tapasin exäni nyxän.

Meidän uusioperhekuviohässäkässä on isä, äiti, isäpuoli, äitipuoli, kaksi teiniä, sekä pienemmät siskopuoli ja bonussisko. Ja tässä lista niistä arjen pikkujutskista, joilla saamme homman pelittämään:

  • Kaikki neljä aikuista ovat tasavertaisia kasvattajia kaikille neljälle lapselle huolimatta biologisesta vanhemmuudesta.
  • Meillä on vanhempien watsapp- ryhmä lähes päivittäisessä käytössä.
  • Ydinarvot ovat molemmissa kodeissa kohtalaisen samankaltaiset. Muut arvot saa kukin määritellä itse.
  • Kummassakin kodissa on pääpirteittäin saman kasvatusperiaatteet mutta päälinjausten sisäpuolella kumpikin koti soveltaa omia tapojansa.
  • Isommissa asioissa, kuten poikaystävän luona yöpyminen, suurinpiirtein kotiintuloajat, ulkomaille matkustaminen tms. keskustellaan ja yhteiset säännöt sovitaan yhdessä molempien kotien kesken.
  • ”Pikkurahoista” ei kiistellä. Olemme jakaneet lasten kustannukset suurinpiirtein puoliksi kotien välillä, mutta uudet piikkarit, bussiliput, kisalisenssit ja muut sälät maksaa se, joka nyt juuri kohdalle sattuu.
  • Olemme onnistuneet luoman välit, joissa kutsumme toisiamme ystäviksi. Käymme toistemme luona grillaamassa silloin tällöin, lapsemme ovat ”hoidossa” toisillamme, olemme matkustaneet yhdessä ja järjestämme perhejuhlia sovussa.
  • Voimme avoimesti keskustella lasten kanssa kohtaamistamme pulmatilanteista syyllistämättä ketään tai pitämättä ketään avuttomana. Etenkin minun biologisten lasteni tultua teini- ikään käymme äitipuolen kanssa keskustelua käytöstavoista, teiniangstista, rahankäytöstä ja röyhkeilyistä ilman, että äitipuoli syyllistää minua huonosta kasvastuksesta tai minä häntä avuttomuudesta.
  • Hyväksymme sen, että molemmat kodit ovat kuitenkin erilaisia.
  • Hyväksymme, että olemme kaikki erilaisia ja annamme tilaa kullekin persoonalle.
  • Olemme kärsivällisiä. Tiedostamme, että tämän kuvion toimiminen vaatii aikaa ja kasvamista. Olemme kuitenkin vakuuttuneita ja luotamme siihen, että pystymme tähän.
  • Jos joku menee päin hevonhitonhumppaa selviämme siitäkin.
  • Olemme siis tässä sotkussa sulassa sovussa yhdessä.
food pizza hands friends
Photo by Daria Shevtsova on Pexels.com

Ymmärrän, ettei omankaltaiseni ”helppo”ero ole aina mahdollinen sillä jokainen ero on erilainen, omanlaisensa. Tällaiseen eroon vaaditaan se, ettei lopullista luottamuksen menetystä tai mitään väkivaltaista ole tapahtunut ja että molemmat osapuolet haluavat toimivan suhteen myös jatkossa. Tällaista kuviota ei välttämättä edes tarvita, ellei sekasotkussa ole mukana lapsilaumaa. En ole avioliittoneuvoja enkä terapeutti, joten en jakele neuvoja, faktatietoa enkä tutkittuja menetelmiä. Kerron omia kokemuksiani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Captcha loading...