Siis veganismi ja soberismi. Ja niin taas mieleni pahoitin. Mutta välillä saa tarpoa melko yksin kapinaliput heiluen tässä lihanistien ja olutsammioissa aivojaan pehmittävien ”sivistyneiden juojien” suossa, jossa jopa 13-vuotias tietää jo ehdollistuneesti, että olut päivässä pitää lääkärin loitolla vaikka ”pitää lääkärin loitolla” voisi korvata faktisilla sanoilla ”vie aikaiseen hautaan”. Kerron tässä viimeaikaisten kokemusteni perusteella muutaman tilanteen, joissa olen kokenut feikkifriikkiin kohdistuvaa syrjintää.
Vegaanin ruokalista
Olimme taannoin texasilaisessa ravintolassa oikein isolla porukalla. Kasvisannoksia löytyi ilokseni listalta peräti kolme kappaletta (seitsemänsivuisella ruokalistalla, tosin). Tämä osio oli nimetty ”For vegans, in other words bad hunters”. ”Huonot metsästäjät” tietävät, ettei veganismi ole riippuvaista eläintentappotaidoista lainkaan. Se perustuu siihen, ettei eläimiä haluta tappaa. Ja jos puhutaan fyysisistä taidoista, kunnosta tai nopeudesta, tiedämme kaikki, että sohvaperunat vegaanit ovat terveempiä kuin maratoneja juoksevat lihansyöjät (Michael Greger; How Not To Die). Eli halutessaan olisivat ”huonot metsästäjät” kenties parempia metsästäjiä kuin lihaaniystävänsä. Miksi lihansyöjiin usein viitataan ruokalistoilla esimerkiksi termillä ”Meat Lovers”? Tällä Bad hunters- logiikalla lihalistan otsikko voisi olla ennemmin vaikka ”Future heart failures”. Toinen toistamme diskriminoiden. Tai sitten otsikot voisivat olla ihan vaan Meat Dishes ja Vegan Dishes. Onneksi suuremmassa osassa jo näinkin. Joka tapauksessa, sain seurueesammekin osaksi vähättelevää ”Älä nyt oo tommonen”- ja ”Onhan toi nyt aika hyvä vitsi kuitenkin”- ja ”Texasilaiset nyt ovat lihansyöjäkansaa”- kommentointia.
Soberistin juomalista
Samaisen ravintolan juomalistalla oli kuin olikin yksi alkoholiton juoma. Se oli alkoholiton olut ja sen nimi oli ”Fake Beer”. Purskahdin seurueeni kummastukseksi nauruun. Mitä feikkiä on selvänä olemisessa? Eikö ennemmin juuri päihtyneet ole feikkejä siinä missä ainakin minä tunnen olevani autenttisin ja aidoin itseni (muiden mielestä tylsä tosikko but I don´t care) selvänä. Etenkin mukamashauskojen juopuneiden seurassa. Miksei tämä juoma voi listalla vain olla nimellä ”non- alcoholic beer”, ”beer 0,0%” tai vaikka ”Zeer” (zero beer), joksi itse yhtä lempijuomistani nykyään tituleeraan. Vaan taas sain osakseni ”Älä nyt oo tommonen”- ja ”Eihän alkoholiton olut olekaan oikeata olutta”- kommentointia. Miksei tällä logiikalla sitten yhtä hyvin mocktailbaarin ovella voisi lukea, että vain feikkijengi on tervetullutta.
Tuopit heilumaan
Kippistä vaan ja terveydeksi. Kunhan niissä on alkoholipitoista juomaa. Minut on yllättäen ja yhtäkkiä suljettu näiden viinarituaalien ulkopuolelle. Huikatessani seurueessani, että minäkin olen täällä, sain osakseni ”Älä nyt ole tommonen”- ja ”Kai sitä vain alkoholipitoisilla juomilla kippistellään”- kommentointia. Tilanne oli kiusallinen ja muuttui suorastaan raivostuttavaksi, kun minulle vielä heitettiin, että ”Taidat olla kuule tänään pahalla päällä”. Ensi kerralla kun eteeni tuodaan vettä, pyörittelen sitä lasissani, nuuhkaisen, imaisen äänekkäästi snörvläten kitusiini, pyörittelen poskissani purskutellen, sylkäisen ulos ja totean, että ”Hyi korkkivika”. Tuttavallisesti ystävällisesti toivoisin, että alkoholistit huomioisivat soberistit kuitenkin näissä hiukan hassuissa, mutta loppupeleissä myös yhteisöllisyyteen pohjautuvissa rituaaleissaan, joissa jokseenkin ristiriitaisesti toisilleen ja milloin keisareille tai kuninkaille terveyttä toivotellaan.
Saisiko olla lisää juotavaa?
Kysyttiin vierustovereiltani eräällä näistä lukuisista baari- nimisistä alkoholin alttareista ensimmäisten sen seitsemää sorttia sisältäneiden kännipommien jälkeen. Ensimmäisellä kierroksella olin tiedustellut, josko saisin kuohuviinipohjaisen drinkin alkoholittomana. ”Ei, meillä ei ole alkoholitonta kuohuviiniä”, sain vastaukseksi. ”Eikö tosiaan?”, sain kysyttyä kummastuksissani, sillä usealla alkoholialttarilla ollaan kuitenkin herätty jo nykypäivään ja tarjolla on soberistien iloksi myös alkoholittomia juomia. ”Ei, sellaista ei kukaan koskaan pyydä”. Sain kuitenkin drinkkini alkoholittomana mutta voitte kuvitella, että kananmunanvalkuainen piparminuttusiirapilla ei maistu kovinkaan hyvältä. Baarimikko sentään kysyi, että istuuko edes kananmuna minun ideologioihini, enkä vaan enää kehdannut sanoa hankalan asiakkaan maineen pelossa, että ei. Vaikka olin kyllä selkeästi jo valmiiksi leimautunut ei toivotuksi henkilöksi. Toisella kierroksella minulta ei kysytty, ottaisinko jotain lisää. Lasiini kaadettiin vettä katsomatta silmiin.
Raikas ja kesäinen jääpala
Ja tolloja höynäytettiin taas. Eräällä Suomenmaan posheimmasta alkoholin alttareista eteemme kannettiin juomat, minulle alkoholiton tyrniesanssinmakuinen kahden pillinimaisun pituinen yhdentoista euron floppi, ja taivasteltiin sitä, miten kesäinen ja raikas ja oijoijoi- ihana trinksu tuli. Taas sain osakseni katseita, kun mainitsin, että minun tuopissani oli tuopinkokoinen esanssin makuinen jääpala, joka oli vielä kallis. Muilla oli sentään alkoholi- nimistä ”elämäneliksiiriä” omissaan ja varmasti oli se jääpala siten siis seitsemäntoista euron arvoinen. Ilonpilaajan kommentti jätettiin sikseen ja ”Mun on ainakin tosi raikas ja mun drinkissä on tämmöstä ihanaa jääslushia”- keskustelu jatkui awkward silencen päätteeksi. Ja te, ihanat kanssailtaaistujani, jotka tämän varmasti luette, rakastan teitä ja sitä että te rakastatte minua, vaikka panen teitä tässä halvalla.
Varmaan huomaatte närkästyneen ja lievästi lihaanikaljaröllöttelijöitä suosivaan yhteiskuntaan kohdistuvan sanansäilän ja sarksamin tässä mielensäpahoittajan näppisripulissa. Mutta muut vegaanit ja soberistit kenties samaistuvat tähän lievään diskriminointiin, jota tämä mustavalkoinen ihmisten luokittelu aiheuttaa, vaikkakaan se ei ainakaan monesti kuulemani kommentin mukaan ole tarkoitettu pahalla (Eli kommentin antaja tietää mokanneensa, mutta puolustaa ja oikeuttaa käytöstään). En minäkään kuitenkaan ihan oikean oikeasti dissaa lihansyöijä enkä moralisoi alkoholinjuojia. Suurin osa rakastamistani ihmisistä kuitenkin kuulu siihen laatikkoon. Tämä ignoranssi meitä ”feikkifriikkejä” kohtaan sekä se laatikointi kuitenkin ketuttaa enemmän kuin kaikki.
Lue lisää:
https://primeradama.fi/sober-curious/
https://primeradama.fi/viinipaivakirja/
https://primeradama.fi/epaonnistuneita-ja-onnistuneita-viinakokeiluja/
https://primeradama.fi/vegaaniksi/
