Luin Annie Gracen kirjoittaman kirjan This Naked Mind (Suomeksi Selvin päin, löydä riippumattomuuden onni), joka on tutkittuihin faktoihin ja tilastoihin perustuva, alkujaan omaelämäkerrallinen ämpärillinen lämmintä ja vapauttavan puhdasta vettä alkoholisuhteensa kanssa painivan niskaan. Sain vinkin kirjasta 50-vuotiaalta somevaikuttaja Alicia Ericksonilta, joka on lasten muutettua pois kotoota laittanut elämänsä uuteen uskoon liikunnan, ruokavalion sekä alkoholisuhteen puolesta. Emmekä nyt puhu siitä ”vapaudesta”, joka meillä yhtäkkiä on lojuva sohvalla pieruverkkareissa litkimässä viiniä juuri niin usein ja niin paljon kuin huvittaa. Seuraan tätä somevaikuttaajaa juuri siksi. Itselläni on edessä tuo kummallinen, tyhjä, mutta samalla niin huumaava tilanne, jossa velvoitteeni ja vastuuni kasvattajana pikkuhiljaa vähenevät ja aikaa sekä rahaa vapautuu minäitselle. Tulevista kuumista aalloista viis, aion käyttää nuo vuodet liikkumiseen ja siihen, että olen vapaa myös viinasta. Lue alta muutama pointti, jonka bongasin kirjasta.
Voit lopettaa juomisen vaikkei sinulla ole ongelmaa
Vaan onko silti? En kokenut itseäni ongelmajuojaksi. Alkoholi ei vaikuttanut työkykyyni, perhesuhteisiini, käytökseeni eikä talouteeni. Sain kuitenkin usein jopa lasillisesta välittömän päänsäryn. Ja jos en saanutkaan, se puoli tuntia, jolloin maailma tuntuu niin paljon pirskahtelevaisemmalta paikalta vaihtui nopeasti väsymykseen, jaksamattomuuten ja nuhjuun oloon. Miksi en lopettanut viininlitkimistä, vaikka tiesin aina käyvän näin? Vaikka jopa vain yhden pienen lasin jälkeen illan elokuva katseltiin lupsuvien silmäluomien läpi tai seuraavan aamun juoksulenkki saattoi vaihtua kummalliseen maleksintaan? Koska pelkäsin päänsärkyä vähemmän kuin himosin tuota puolituntista, eli toisin sanoen alkoholin vaikutusta. Eli minulla oli alkoholiongelma.
Hassua kuitenkin on se, että monesti juomisen lopettaneilla oletetaan olleen vakavia ongelmia alkoholin kanssa ja että he lopettivat, koska olivat alkoholisteja. Näin ei ole. Voit lopettaa ihan vaan lopettamisen ja siitä seuraavan vapauden riemusta. Se, että valitsemme terveyden ja vapauden eivät ole sama asia kuin vakava addiktio. Vaikkakin ruoanlaittoviinin lipittelyn sivistyneeksi viiniharrastukseksi varjoilevalla ylemmän keskiluokan työssäkäyvällä henkilöllä saattaa kuin saattaakin olla riippuvuus. Eikä harrastus. Viivan vetäminen on hankalaa, mutta tunnet itsesi parhaiten, kun vaan uskallat katsoa tosiasioita silmiin.
Alkoholin juominen rentoutuksen tai hauskanpidon vuoksi on myytti
Katoavatko ongelmat juomalla? Ei. Ne moninkertaistuvat. Mutta kuten edellä mainitsin, tuon lyhyen nousuhumalan aikana olemme ehdollistuneet kuvittelemaan niin, joten jatkamme nousuhumalaa uudella trinksulla. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen alamäki alkaa ja ellemme ruoki sitä, fyysiset kehon puhdistumisen oireet eli krapulaoireet, alkavat. Ja ne alkuperäiset ongelmat ovat jäljellä.
Onko meillä hauskaa humalassa? No varmasti on, vähän aikaa. Sitten meistä tulee urpoja. Mutta onko meillä hauskaa se viinin takia vai siksi, että olemme esimerkiksi oikeassa seurassa tai tunnelmassa, jossa ”hauska” on looginen olettamus ja seuraamus ihan ilmankin viiniä? Olen huomannut alkupelkojeni jälkeen, että vaikka muut pitävät minua tylsänä tosikkona selvänä, on minulla itselläni hauskaa selvin päin. En toisaalta myöskään pelkää enää saavani hullun mainetta jos tanssin pöydällä selvänä. Olen autenttinen itseni. Lisäksi, nautin ihmisistä joiden kanssa olen. En varsinaisesti juomisesta. Valitettavasti meidät on taaskin ehdollistettu kuvittelemaan, että ilo ilman viinaa jos iloa ylipäätään on, on teeskentelyä. Vai miten monesta lehdestä olet lukenut olevasi sitä parempi juhlien emäntä, mitä nopeammin köijäät kuohuvat vieraiden käteen? Tai miten moni päivällinen on alkanut kiusallisella hiljaisuudessa, kunnes täyttyvät viinilasit ovat saaneet kielenkannat aukemaan ”No niin, no sieltähän se lähti”- kommentein. Vaan takaan, että kyllä se lähtee ilmankin, josa vaan uskaltaa päästää lähtemään.
Onnellismi on saanut meidät uskomaan, että meidän pitää olla hyvällä fiiliksellä koko ajan. Kai se oikeasti onnistuu vaan, jos on 24/7 kännissä. Mutta elämä kaataa kakkia niskaan tuon tuostakin. Sen lastin lapioiminen ei onnistu pullonkorkilla. Sen lastin olemassa olon hyväksymällä ja kärpäsiä yksi kerrallaan läpsiessä, kakkakasasta saa siedettävän ja kohta se on vaan yksi pikkuplätä aidon onnen pilven päällä.
Mitä vastaat, kun juomattomuuttasi kummastellaan?
Mietin tätä paljon, sillä paasaaminen terveyshaitoista tai muiden juomisten ylenkatsominen ei ainakaan parantanut asemaani ystävien seurassa. Se sai heidät vieroksumaan minua sekä puolustamaan omaa juomistaan vedoten juuri esimerkiksi hauskuuteen, rentoutumismeen, yhteisöllisyyteen tms. Usein minulla on ollut hyvä syy selitellä sitä, etten juuri tänään juo. Seuraavana aamuna on voinut olla poikani lätkäpeli tai minun on pitänyt hakea lapseni vielä juhlien jälkeen kotiin kaverin luota. Mutta onpa tilanteita, joissa pitää selitellä ihan vaan sitä, että en halua juoda, vaikkei huomenna olisikaan mitään sovittua ohjelmaa. Minulla on tapana sanoa, että ”I want to show up for myself”. Suomeksi ”Haluan olla juomatta ihan vaan itseäni varten. Se tuntuu nyt hyvältä ja oikealta”. Ja yhä tunnen joskus ”Tekisipä mieleni”- tunteita. Silloin pysähdyn rohkeasti tuntemaan tunnetta reagoimatta sen ohjaamaan suuntaan. Se on todella vapauttavaa ja voimaannuttavaa. En väitä, ettenkö koskaan enää tulee juomaan yhtään mitään. Mutta tiedostan sen, että sellaisessa tilanteessa on uhrattava aika paljon muuta. Joudun suunnittelemaan itselleni krapulan seruaavaksi päiväksi ja silloin kännin pitää kyllä olla krapulan ”wörtti”.
Suurimpia oivalluksia kirjan luettuani onkin se, että toisten tuomitsemisen ja syyllistämisen sijaan on parempi kohdata ihmiset myötätunnolla ja toivolla. Silloin ehkä useampi löytää selväpäisyyden vapauden ja jos ei, eivät ainakaan ystävyyssuhteet ole pilalla.
Yhteisönä ja yhteiskuntana annamme alkoholille liikaa valtaa
Yhteiskunta tuntuu suojelevan alkoholia. Kai siihen liittyy talous, sillä raha raha raha. En vaan jotenkin ymmärrä sitä, että on ihan ok mainostaa uutuusviinejä kesäisen raikkaina ja jopa terveellistä elämäntapaasi tukevina, mutta satamassa takavarikoitu tuore heroiinilasti ei olekaan helmeilevä, pirskahteleva ja kukkarollekin kevyt. Silti alkoholiin kuolee tilastojen mukaan huomattavasti enemmän väkeä kuin muihin päihteisiin. Skumppamutsien kirjakerhot, päivittäiset ruoanlaittotrinksut ja grilli- iltojen olutmaistelut on verhoiltu sivistyneeksi juomiseksi vaikka kyse voi olla samasta riippuvuudesta, jonka kohdalla rappiojuoppoja syytetään heikosta menestyksestä tai huonoista persoonallisuuden piirteistä. Tosiasia on myös, että alkoholi on alkoholia, oli se sitten sampanjaa tai lasinpesunestettä. Ja että suurin osa aikuisväestöstä juo. Ja se tuntuu olevan yhteiskunnallisella tasolla terveydenhoitokuluista ja alkoholikuolemista huolimatta homma, mihin ei tarvitse mitenkään puuttua. Tai miettikääpä tilannetta, jossa tavistullukat kokkailevat siinä kultasilleen illallista jutellen samalla viimeisimmästä piikistä ja siitä, miten se oli niin ansaittu ja että rentoutti ja sihahtipa sopivasti tiukkoihin hartioihin ja olipa pirtsakka ja hedelmäinen, hyvä hinta- laatusuhde.
Alkoholiriippuvuus ei ole persoonallisuudesta tai geeneistä kiinni
Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava aine. Vaikkei sinulla olisikaan alkkisgeeniä tai vaikka itsetuntosi olisikin huippuluokkaa. Jäät silti koukkuun. Kaikki voivat jäädä koukkuun. Ja jokainen koukku on alkanut siitä yhdestä juomasta. Eikä persoonallisuuspiirteiden tai geenien syyttäminen johda muuhun kuin itsetunto- ongelmiin, itsesyytöksiin, muiden syyttämisiin ja juomisen jatkamiseen. Alkoholi on päihde siinä missä heroiini. Onneksi nykyään ainakin joissain koulujen huumevalistusmateriaaleissa alkoholi luetaan näihin päihdeaineisiin, eikä sitä eritellä miksikään muuksi.
Et siis ole mitenkään huono ihminen, jos sinulla on päihdeongelma. Sinulla on päihdeongelma. Olet silti ihan yhtä hyvä kuin muutkin juuri sellaisena kuin olet. Sinut sai ongelmiin alkoholi. Ei luonteesi, huono tahdonvoimasi, heikkoutesi tai äitisi suvun alkkisgeenit.
Miten neuvoisin nuorempaa itseäni, joka on Valtsussa hakemassa kymppisäkkiä pussikaljalle?
Sanoisin:
- Ansaitset kaiken. Et tarvitse sitä varten viinaa.
- Olet kaiken arvoinen. Et tarvitse sitä varten viinaa.
- Pystyt tekemään vaikeita asioita. Et tarvitse sitä varten viinaa.
- Sinulla on pokkaa olla ilman viinaa.
- Olet täydellinen joka tapauksessa. Et tarvitse viinaa.
- Sinun ei tarvitse tehdä kehenkään vaikutusta. Ei ainakaan juomalla viinaa.
- Ole uskollinen itsellesi. Viinalla se ei onnistu.
Lue lisää:
https://primeradama.fi/sober-curious/
https://primeradama.fi/epaonnistuneita-ja-onnistuneita-viinakokeiluja/
