Ollessasi uupunut, saattaa tuntua siltä, että pääsi sisällä on keskeytymätön liikenne. Ajatukset poukkoilevat pitkin ja poikin ilman päämäärää. Kuin muurahaiset pesässään. Heräät yöllä märehtimään mitä ihmeellisimpiä ja merkityksettömimpiä juttuja, jotka sillä hetkellä tuntuvat kaatuvan niskaasi ja tainnuttavan alleen. Aamulla jutut ovat saaneet arvoisensa mittasuhteen, mutta jyrä on silti ajanut jo ylitsesi. Olet uupunut, muttet välttämättä ole tajunnut sitä vielä itse. Miten saat autot parkkiin? Tie saattaa olla pitkä ja mutkainen, mutta sen huristelu on vaivan arvoista. Nappaa alta seitsemän pysäkkiä matkalla ylös uupumuksesta.
1. Usko läheistäsi, jos hän huomaa sinun olevasi uupunut
Uupumuksen merkkejä on ilmoilla jo ennen kuin seinä tulee vastaan. unohtelet asioita, et jaksa tavata ystäviä, kiukuttelet perheellesi, lopetat rakkaat harrastuksesi, et odota enää kivoja juttuja etkä löydä iloa arjen pienistä sen enempää kuin suuristakaan asioista. Ikävä asia on, että tämän jatkuessa tarpeeksi pitkään, totut tilanteeseen. Tällöin et huomaa näitä merkkejä ja vaikka huomaisitkin, et pidä tilannettasi normaalista poikkeavana. Puolisosi, lapsesi, pomosi tai ystäväsi saattavat jo ihmetellä ja kysellä vointiasi mutta painat tukka putkella menemään tai loukkaannut uteluista.
Mutta annapa hälytyskellojen soida silloin kun joku muu niitä soittelee. Omalla kohdallani olin ohjannut liikennettä pääni sisällä huonolla menestyksellä jo pari vuotta panematta merkille puolisoni vihjailuja väymyksestä, uteluita voinnista ja ehdotelmia tilanteen parantamiseksi. Tajusin tilanteen vasta, kun uudehko esihenkielöni, joka ilmeisesti ei ollut tuijottanut tilaani liian kauaa tullakseen sille sokeaksi, laittoi suoranaisesti sanat suuhuni. Minulla oli liikaa töitä, se oli menettänyt merkityksensä ja olin kyynistynyt. Sanat olivat alkuun isku vasten kasvoja, mutta välttämätön ja tervetullut ensi askel matkalla ylös uupumuksesta.
2. Heitä todo- lista menemään
Kirjaimellisesti. Revi se ja heitä paperikoriin. Sillä vaikka kuinka raksisit siltä nakkeja tehdyiksi, se kasvaa aina vaan pituuttaan. En missään tapauksessa kannata listoista luopumista ja tottahan on, että ne jäsentävät päivää ja pistävät työtehtävät (ja muutkin päivän tehtävät) loogiseen tärkeysjärjestykseen silloin jos lista ei ole liian pitkä. Mutta listan repiminen on erittäin tyydyttävää. Myös sen huomaaminen riemastuttaa, ettei listalla ollut mitään sellaista, mikä johtaisi kenenkään välittömään hengenvaaraan, vaikka et jotain mukamastärkeää hölynpölynhöppänää tai vähän tärkeämpääkin hevonhitonhumppaa juuri sinä sekuntina saanutkaan tehtyä.
Kun laadit itsellesi uuden listan, pidä huoli, että asiat sillä ovat tärkeys-, ei kiireysjärjestyksessä. Ja että asiat sillä ovat ylipäätään tekemisen arvoisia asioita. Toki sillä on varmasti rutiininomaisia tylsiä tehtäviä, jotka on pakko tehdä. Mutta älä päästä listalle mitään, mikä ei kuulu työtehtäviisi, ei ole välttämätöntä sinun tehdä tai ei mahdu listalle. Tämä saattaa edellyttää keskustelua esimiehesi kassa sekä kompromisseja perheeltäsi. Ethän myöskään kotona aio olla enää se ainoa, joka raksii pyykkinakkeja tehdyksi.
Rohkaisen myös tekemään ”To not to do”- listan. Sille voi kirjata asioita, joita ei missään tapauksessa halua eikä kannata tehdä. Esimerkiksi ylityöt, muut ylimääräiset nakit, suoriutuminen, muiden mielipiteistä välittäminen ja kaikki sellainen, mikä ei sovi arvo maailmaasi.
3. Turvaudu työterveyshuoltoon ja henkilöstöhallintoon
He ovat sinua varten olemassa. Olettaen tietysti, että työpaikkasi helnkilöstöhallinto sekä työterveyshuolto ovat toimivia ja tekevät sen työn, mihin heidät on tarkoitettukin. Parhaimmillaan hr- osasto sekä työterveyslääkäri ovat korvaamaton tuki pulmien kanssa painiessa. Kummaltakaan taholta ei kuulu saada painostusta, syyllistystä eikä tuputettuja ratkaisuja. Vaan kuuntelevia korvia, olkapäitä sekä realistista keskustelua siitä, mikä on todellista, mikä on väsyneen mielen tuotosta ja mitä voidaan yhdessä tilanteelle tehdä.
4. Aseta tunteesi tosiasioiden ulkopuolelle
Asiat ovat asioita. Työtehtävät ovat työtehtäviä. Asiakkaat ovat ihmisiä. Flunssa on flunssa. Palaverin peruminen ei ole maailmanloppu. Mutta kun näihin kaikkiin sekoitetaan tunteet ja uskomukset, on soppa valmis kiehumaan yli kattilan reunojen. Ethän voi pettää asiakkaan luottamusta. Et voi perua palaveria vaikka olet kuumeessa. Et voi jättää työtehtävää tekemättä. Sillä sinuun luotetaan ja huomenna on deadline. Paniikki ottaa vallan. Ja alat soimaamaan itseäsi sekä näkemään kauhukuvia tilanteen katastrofaalisuudesta. Olet huono ja laiska kun et veny olemaan useassa paikassa samaan aikaan. Kuumeessa. Ehkä salaa jopa ihailet työtoveriasi, joka kehuskelee tulevansa työpaikalle kuumeessakin, köhii pulpettisi vieressä todistellakseen jaksamistaan jopa sairaana ja istuu omassa pulpetissaan vielä iltamyöhälläkin mukamas tehokkaana. Miten hän pystyy siihen? Hän on varmasti supersankari. Tai loppuunnpalanut tajuamattaan sitä itse.
Siirrä kuitenkin tunteesi hetkeksi sivuun ja mieti, mikä tästä kaikesta on tunteidesi ja kuvitelmiesi aiheuttamaa lietsontaa. Katso tilannetta ulkopuolisen silmin, näe faktat ja siis pelkät faktat ja mieti sitten uudelleen, mitä kannattaisi tehdä. Näin minua neuvoi työterveyslääkäri soittaessaan minulle yhtenä iltana tiedustellakseen taas, millä keinoilla olin ajatellut selvitä seuraavasta päivästä töissä. Jolloin minulla oli siis neljä palaveria, joista osa päällekkäin, jouduin tuuraamaan kahta kollegaani ja olin kaiken lisäksi kuumeessa. Vedin yhden palaverin etänä kotoota, peruin loput palaverit ja menin nukkumaan. Eikä kukaan menehtynyt. Eikä kyseenalaistanut ammattitaitoani tai työmoraaliani. Paitsi se yksi, joka istui kuumeessa toimistolla illalla. Se oman elämän supersankari. Joka oikeasti oli vain yhtä ikävässä uupumuksen tilassa kuin minä. Hän ei vain ollut sitä vielä itse huomannut. Huomaako koskaan? Toivottavasti.
5. Näe realiteettisi. Et voi tehdä kaikkea.
Otatko aina vastaan kaikki sinulle tuputetut työt? Koska et uskalla kieltäytytä. Koska kukaan mukaan ei niitä ehdi tehdä. Koska sinuun luotetaan ja kukaan muu ei niitä osaisikaan tehdä. Koska haluat säilyttää kontrollin. Koska kaikki ovat jo niin tottuneet siihen, että sinä teet.
Vaan uskalla rohkeasti kieltäytä. Se on ihan sallittua. Ja suotavaa. Vasta kun alat itse varjelemaan aikaasi, alkavat muutkin sitä kunnioittamaan.
Tee kalenteriisi tilaa rutiininomaisten pakkopullien tekemiseksi mutta täytä loppuaika tehtävillä, joissa saat käyttää vahvuuksiasi ja toteuttaa itseäsi. Ehkä haluat käyttää enemmän aikaa nuorten tiimiläistesi urakehityksen tukemiseen. Ehkä haluat kehittää omaa ammatillista osaamistasi. Ehkä yrityksen talouden kohentaminen numeroexceleiden muodossa on sinun juttusi. Keskity niihin ja luovu muista työryhmistä, palavereista, kehityshankkeista, kahvihuoneen kasvojenkohotusprojektista, ja rividuuneista.
6. Luovuttaminen ei ole vain luusereille
Saatat törmätä seinään. Olet kokeillut kaikkea. Silti kyynistyminen ja merkityksettömyys syövät motivaatiotasi. On ihan okei luovuttaa. Itse asiassa luovuttaminen olisi järkevää ennen kuin kyynisyytesi alkaa vaikuttamaan työpaikan ilmapiiriin. Lähde, ennen kuin sillat palavat. Se on tietyllä tavalla luovuttamista. Mutta meihin on iskostettu uskomus, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Loppuun asti pitää painaa vaikka läpi harmaan kiven. Sisua riittää ja perkelettä. Mutta luovuttaminen ei tee sinusta heikkoa. Päin vastoin, on suurta vahvuuttaa todeta, että tämä homma ei enää palvele tarkoitustaan. On suurta viisautta huomata olevansa risteyksessä. Et pysty entää antamaan itsestäsi enempää. Etkä saa takaisin sitä, mitä työltäsi haet. Tarvitset muutoksen. Luopuminen on välittämistä itsestäsi, asiakkaistasi, työtovereistasi, läheisistäsi.
Tilanteeseen pätee varsin hyvin sanonta, ovesta, jonka sulkiessaan avaa edessään uuden. Ehkä esimerkiksi uranvaihto tuo elämällesi aivan uuden suunnan vaikka sellaisen loikan tekeminen vaatiikin rohkeutta hypätä tuntemattomaan.
7. Punnitse menestyksesi mitat
Meihin hivutetaan jo lapsesta alkaen näkemys, että meidän pitää edetä uralla, saada esimiesasema, hyvää palkkaa, valtaa ja arvokkaita tavaroita. Tämän kaiken eteen pitää tehdä valtavasti töitä. Kieltäytymättä. Tämä johtaa usein tilanteeseen, jossa näitä edellä mainitsemiani asioita pidetään menestyksen mittana. Niitä tavoitellaan näkemättä ympärille. Lue myös juttuni pienistä oravanpoikasista.
Vaan olisiko sinun realiteettisi kuitenkin jotain muuta? Kenties koet tärkeämmäksi järjestää kesken päivän aikaa viedä lapsesi koulusta treeneihin? Kenties haluat panostaa enemmän omaan terveyteesi? Ehkä haluat opetella jonkun uuden taidon vaikket saisikaan siitä palkkaa? Kenties osallistua vapaaehtoistoimintaan? Viettää enemmän aikaa kahdestaan puolisosi kanssa?
Onko menestyksen mitta kuitenkin vapaa- ajan määrässä? Ymmärtääkseni joissain alkuperäiskansojen parissa työhön, joka siis liittyi hengissä selviämiseen, käytettiin vain pakollinen aika. Loppuaika keskityttiin taiteeseen, hengellisyyteen, pelaamiseen, tarinankerrontaan, syömiseen, rakkauteen ja yhteisöllisyyteen. Mitä enemmän aikaa sinulla tähän kaikkeen oli, sitä menestyneempänä sinut nähtiin. Ja sitä enemmän sinua arvostettiin.
En missään nimessä halua vähätellä työnteon merkitystä. Päin vastoin, työ saattaa tuoda elämään erittäin tärkeää merkityksellisyyttä, yhteisöllisyyttä ja tietysti myös leivän. Koen kuitenkin tärkeäksi sen, että työksi pitäisi voida tehdä jotain sellaista, joka edustaa omia arvoja ja tuo tosiaan elämään muutakin sisältöä kuin uupumusta, alaisia ja uuden auton. Ja että voi kokea olevansa menestynyt vaikkei olisikaan parhaiten tienaava pomo omalla kotikadulla.
En ole psykologi. Kirjoitan tätä juttua omasta kokemuksestani sekä päätelmistäni lievän uupumuksen aikana ja sen jälkeen.
Lue juttu myös toipumisesta Anna- Maria K: n bogista: http://www.anna-mariak.com/2020/10/11/miksi-en-jo-toivu-uupumuksesta/
