Pyhäinpäivän viikolle olen valinnut sopivaisen teeman, nimittäin menetyksen. Suru vierailee elämässämme aina silloin tällöin. Itse asiassa suru on niin olennainen osa elämän kulkua, että sen hyväksyminen osaksi tätä kaikkea tekee siitä helpompaa. Miksi taistella jotain sellaista vastaan, mitä pakoon emme pääse? Ottakaamme suru siis kunniavieraaksemme, kuten Jenni Vartiainen kehottaa. The story of life is quicker than a blink of an eye. The story of love is hello, goodbye. Näin viisaita jutteli myös Jimi Hendrix aikanaan. Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa elämää hyväksymme terveen tiedostuksen kaiken rajallisuudesta, sitä paremmin osaamme arvostaa jokaista ainutlaatuista hetkeä.
Olen menettänyt ja tulen menettämään. Musiikista löydän bensaa tuskan lieskoille, balsamia paraneville haavoille ja seuraa yön karmiviin tuntehin. Alla lista lemppari- itkuvirsistäni.
1. Sonata Arctica: Under Your Tree
The warmest heart I’ve found
I lower into the ground-
My tears, forever with you,
resting under your tree.You have always loved this place.
It now belongs to you.
I need to set you free
and go on alone.
Kappale kertoo tulkintani mukaan lapsesta, jolle on istutettu puu hänen syntyessään. Ja nyt lapsi lepää tuon puun juurella. Minulle kappale symbolisoi erittäin vahvasti isäni viimeistä leposijaa. Hänet haudattiin suuren koivun juurelle tämän laulun soidessa hiljaa päässäni. Aamuna, jolloin hänet viimeisen kerran näin ja saatoin kappelille, näin metsässä kauriin poikineen. Kuin isäni olisi sanonut minulle, että pystyn siihen. Menin hänen luokseen. ”See you later, alligator.”, sanoin. Hän ei vastannut ”In a while, corocodile.”, niin kuin hänellä oli tapana. Silloin tiesin ja ymmärsin, että se pitkä matka kappelille, ei minnekään muualle, enää ikinä, oli tosiaan edessä.
2. Franz Liszt: La Lugubre Gondola Nr. 2
Surugondoli. Tein aikanaan järkivalinnan. Minusta ei tullut muusikkoa, vaan tieteiden mestari. Luopuessani opnnioistani musiikkiopistossa, olin juuri valmistautumassa suureen tutkintoon. Tämä kappale oli osa ohjelmistoani. Se ei ole teknisesti vaikea, mutta tulkinnallisesti kyllä. Kappaleen on säveltänyt Franz Liszt tyttärensä Cosiman rakastajan ja myöhemmin puolison, Richard Wagnerin hautajaisiin. Tytär oli jättänyt ensimmäisen puolisonsa Wagnerin vuoksi ja isäukko ei ollu ajatuksesta kovin riemuissaan. Voimme kuvitella hautajaissaattueen gondolien lipuvan Venetsian kanavia pitkin kansan seistessä parvekkeilla kunnioittamassa vainajan viimeistä matkaa. Kappale on kalmankatkuinen ja kammottava mutta niin kovin kaunis.
3. End of August: Voluntary Breathing
You wanted angels to protect us from harm.
Deepest sleep was something they couldn’t disarm.
I need to believe you last moments in here weren’t
Full of pain, loneliness or fear.
End of Augustin keulahahmo Petteri Salonen kirjoitti albumin The Deep Sleep menetettyään yllättäen puolisonsa, jääden yksin vaippaikäisen ja vauvan kanssa. Koko levy on kuuntelemisen arvoinen. Se on kaikessa tuskassa ja surussa käsittämättömän koskettava teos. Kappaleen Voluntary Breathing video on sydäntä särkevä tribuutti edesmenneelle vaimolle. Videolla pyörii kuvia perheestä ennen suurta pudotusta.
4. Alice Tegner/ Zacharias Topelius: Sov du lilla videung
Sov du lilla videung,
än så är det vinter.
Än så sova björk och ljung,
ros och hyacinter.
Än så är det långt till vår
innan rönn i blomma står.
Sov du lilla vide,
än så är det vinterSolskensöga ser på dig.
Solskensfamn dig vaggar.
Snart blir grönt på skogens stig
och var blomma flaggar.
Än en liten solskensbön,
vide liten blir så grön.
Solskensöga ser dig.
Solskensfamn dig vaggar.
Isovanhempani poistuivat ajasta iäisyyteen vuoden sisällä toisistaan. Tämän laulun ensimmäisen säkeen luin isoisälleni ääni väristen hänen arkullaan, kun sitä laskettiin hautaan. Olin paikalla hänen viimeisinä hetkinään. Sairaanhoitaja pyysi minua hakemaan mummon hyvästelemään. Ajoin mummolaan ja sanoin hiljaa ”Nyt on aika.”. Sain todistaa kauneinta hetkeä, kun ikänsä yhdessä olleet pitivät toisinaan kädestä ja jättivät vähäsanaiset jäähyväiset. ”Jag älskar nog dig.”, sanoi isoisäni. ”Taivaassa tavataan taas.”, vastasi mummo.
Tuo jälleentapaamisen hetki siis koitti vuotta myöhemmin. Olin käymässä Suomessa kotimaastani Ruotsista. Mummo oli sairaalassa. Hänellä oli kovin kylmä. Lämmitin hänen käsiään sen illan. Lupasin tulla vielä käymään aamulla matkalla lentokentälle. Pidin lupaukseni. Käsi oli silloin jo ikuisesti kylmennyt. Hautajaisiin en päässyt. En uskaltanut lentää enää. Poikani syntyi muutaman päivän päästä. Esitin veljelleni toiveen, että olisi lukenut toisen säkeistön mummon arkulla, kun sitä laskettiin hautaan.
5. Annie Lennox: Into the West
Lay down
your sweet and weary head.
The night is falling.
You have come to journey’s end.
Sleep now
and dream of the ones who came before.
They are calling
from across the distant shore.
Puolisoni pitää Annie Lennoxista. Anniella on kieltämättä mahtava ääni Hän on yksi aikojemme loistavimmista tähdistä. Toivon melkein lähteväni puolisoani ennen, etten koskaan joudu käyttämään tätä kappaletta siihen tarkoitukseen, johon hän on pyytänyt. Nimittäin soimaan hänen hautajaisissaan.
6. Sentenced: End of the Road
Here we are, now lay the burden down.
We’re coming to the end of our road.
Sorrowful, yet glorious somehow
to be humming these one last ode, so calm and still.It wasn’t all that bad, or was it now?
Fulfilled, it doesn’t only hurt to end it now.
Tämän olisin halunnut laulaa kitaran säestyksellä isäni hautajaisissa. En pystynyt.
7. Sentenced: We are but Falling Leaves
Think of your lifetime as one day,
It’s fading away,
the shadows are growing long.Think of existence as a flame
and death as rain.
Storm clouds there right along.At life’s eve our flames will cease,
eternally, unavoidably.
Eventually all paths will lead to the cemetery.
Senarit olivat synkistelyn mestareita. Tässä kappaleessa elämää on verrattu vuorokauteen ja vuoteen, valoihin ja varjoihin. Ja todettu, että sinnehän me kaikki väistämättä päädymme. Kirkkomaalle, muiden meitä ennen kuopattujen seuraan.
8. Dommin: Closure
I’m walkin’ away
from the things that drained my soul.
From the things that took control.
From the love that left me cold, left me cold.Now I don’t hold any hate.
And I don’t regret my mistakes.
I’m learning to grow
from the things that hurt me so.This is closure
Farewell…
Struglaaminen ruokkii voimaa. Vaan onko sanalle closure sopivaa suomennosta? Eipä kai. Mutta sanotaan sitten vaikka vihoviimeinen päätös, synninpäästö, irtirepäisy, piste, tilinpäätös, paketointi, klousuuri. Yhdistäisin kyseiseen termiin hyvin vahvasti myös anteeksiannon, hyväksynnän, pyrkimyksen eteenpäin, armon ja mielenrauhan.
9. Rage: Fading Hours
Who tells sader stories?
Tears in broken eyes
telling ’bout the worries.
Search for cure from whys.A something to believe in, not leaving, still living.
There must have been a reason for all, she said.
Eräs minulle tärkeä ihminen poistui keskuudestamme aivan liian aikaisin. Häitäni tanssittaessa hänelle oli annettu muutama viikko elinaikaa. Hän oli viimeisten vieraiden joukossa. Parkkialueella vielä juomassa kanssamme konjakkia aamuviideltä. Niin onnellisena puolestamme. Häämatkallamme suuntasimme viikkokausiksi sivilisaation ulottumattomiin, Aasiaan. Aina mahdollisuuden tullen olimme häneen yhteydessä. Saattoihan se olla hänen viimeinen päivänsä. Hän kuoli pari kuukautta matkalta palattuamme.
10. Jenni Vartiainen: Suru on kunniavieras
Surua kyynelin kastella täytyy,
jotta se puhkeais kukkaan.
Helli, hoivaa, varoen vaali,
ettei se menisi hukkaan.
Pois älä oveltas käännytä koskaan.
Suru jos koputtaa milloin,
pyydä se sisälle, syötä ja juota,
tarjoa yösija silloin.
Suru on rakkauden hinta. Ja me olemme sen valmiit maksamaan. Ilman elämäniloa ei ole tuskaa. Vaan mieluummin seilaamme aallonharjalta pohjalle ja takaisin kuin aina vain kellumme tylsässä tyvenessä. Suru on siis yhtä olennainen osa elämää kuin ilokin. Ja Jennin sanat ovat viisaita. Surua pitää kohdella kuin kunniavierasta. Sillä se ei käänny ovelta pois, vaikket pyytäisi sitä sisään, vaikka yrittäisit häätää sitä matkoihinsa. Se on kärsivällinen ja viipyy luonasi kunnes itse olet valmis päästämään. Sitä ennen on vain paras tehdä surusta ystävä. Sininen lintu, joka lentää vierelläsi. Ja palaa varmasti uudelleen luoksesi.
Bonusraita. Ari Koivunen: Angels are Calling
Some things here are so hard to understand.
I thank you for your love and take your hand.
Some of us down here are born as angels.And the years go by
Still the years go by, forever.Angels are calling.
Heaven is crying.
Crying tears of blood ’cause it was not your time.Angels are calling.
Hard rain is falling.
Covering my tears and my pain.
Suomen parhaimpiin kuuluvien metallimötköjen herkistelyä.
Joko itkettää? Elämän rajallisuuden, menetysten ja kuoleman käsittely on aavistuksen helpompaa, kun surun ulkoistaa oman pään ulkopuolelle esimerkiksi musiikin avulla. Ja turha taistella surua vastaan. Siitä päästäkseen on orjallisesti käsiteltävä kaikki sen vaiheet. Ja hyväksyä se osaksi elämää.
