Kirjoitin aikanaan jutun alkoholittoman elämän kanssa filrttailusta, joka englannin kielessä on saanut nimityksen sober curious. Ira Koivun kirja Vapaa viinistä sai minut pohdiskelemaan vielä syvällisemmin naisten, äitien ja itseni alkoholinkäyttöä ja sitä, voisiko niin sanottu ”viinien harrastaminen” olla tietyissä tapauksissa sittenkin vain sivistyneeksi harrastukseksi verhoiltua riippuvuutta. Kirja kertoo useamman naispuolisen henkilön kaunistelemattoman tarinan heidän tiestään riippuvuudesta raittiuteen. Kirjassa oivalluttavinta olikin se, että naisten alkoholinkäyttö on edelleen peitellympää, hävetympää, kielletympää, moraalittomampaa ja inhottavampaa kuin miesten. Täten naisten alkoholinkäyttö jää usein huomaamatta ja hoitamatta. Eikä tässä nyt puhuta niin sanotuista rappiojuopoista, jotka kuitenkin edustavat vähemmistä alkoholinkuluttajista. Vaan ihan tavallisista äideistä, vaimoista, työntekijöistä, tyttäristä ja viininharrastajista. Jotka juovat ”kohtuudella”, ”maun vuoksi”, ”harrastuksen puittessa”, salaa ja yksinäisyyttään kovien paineiden alla.
Ajattelelmista kirja tarjoili myös siinä, että sinullapa saattaa olla riippuvuus, vaikka itse oletkin mielestäsi vain viininharrastaja. Ja että sinulla on riippuvuus jos koet niin, vaikka joisitkin vain lasillisen päivässä. Ja ettei sinun tarvitse hävetä sitä. Ja että riippuvuudesta voi toipua. Ei välttämättä uhkailulla, pelottelulla, retkahduksien uhalla eikä pakottamisella. Vaan omalla valinnalla siitä, että voit olla vihdoin vapaa. Sinun ei enää tarvitse juoda. Ja ettet ole tuomittu alkoholistiksi lopuksi elämääsi vaikka oletkin kamppaillut juomisesi kanssa. Ja että kohtuukäyttö voi olla mahdollista. Tiedän entisiä alkoholisteja, jotka voivat nykyään juoda lasillisen siitä huolimatta, että heitä siitä moralisoitaisiin tai uhkailtaisiin retkahduksilla. Heidän kohdallaan ei ehkä ollutkaan kyse mustavalkoisuudesta tai esimerkiksi riippuvuuden aiheuttavasta geenistä, vaan elämäntilanteen vaikeudesta ja siihen liittyvästä tunteiden turruttamisesta.
Mutta. Rohkaistuin minäkin siis tökkäämään muurahaispesää aiheesta, joka on suuri tabu, mutta jonka ympärillä tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän empatiaa, ymmärrystä ja avoimutta. Enkä siis suinkaan halua moralisoida, paheksua tai vähätellä ketään, kenenkään juomista enkä harrastuksia. Pidän itsekin hyvästä viinistä. Kunhan tässä vaan pohdin ääneen. Ja tässä havaintojani:
Enemmistön alkoholinkäyttö
Kuinka usein luet lehdestä juttuja rapajuopoista, sillan alla tenuttavista spurguista, sukkahousut repaleisina räkälästä kotiin hoipertelevista hupakoista tai housuihinsa bensiksen takana pissanneesta teinilapsesta? Harvemmin. Lehdet kuitenkin tursuilevat juttuja, jotka ovat kohdennettuja enemmistöjuopoille. Eli viininharrastajille, loman jälkeen tissuttelua lopettaville sekä tissuttelun seurauksena syntyneen kaljaröllön sulattelulle, paistilleen olutta etsiville, asiakkaitaan viihdyttäville keski- ikäisille myyntitykeille tai kepeämielisille skumppamutseille. Meidän tavallisten talliaisten ylenpalttinen ja jopa jokapäiväinen lipittely on verhoiltu sallittavaksi ja jopa ihailtavaksi kulttuuriksi tajuamatta sitä, että näitä juttuja lukevat ihmiset, joilla voi oikeasti olla riippuvuus. Vai onko muka vuosia roskiskatoksessa tuulilasinpesunestettä litkinyt rappioalkoholisti lomatissuttelun lopettamisen tarpeessa? Ei ole.
Koivun kirja samoin kuin muuan tuntemani sairaanhoitaja ovat paljastaneet, että sairaalan päivystykseen tuodaan kuitenkin harvemmin spurguja kuin tavallisia, perheellisiä keski- ikäisiä, jotka ovat kännispäissään kompuroineet tai mukiloineet toisiaan tai tarvitsevat pikku katkon, jotta maksa jaksaa taas seuraavan asiakatilaisuusputken.
Liiku. Nuku. Syö terveellisesti. Ja tissuttele. Siinäpä keskiluokkaisen, keski- ikäisen, ihan tavallisen perheenäidin elämäntavat. Eli monet perusasiat ovat kunnossa näin vahvan vartalon ja kasvisruoan muotiaikana. Mutta alkoholista on valitettavasti tullut melko arkinen, joillekin jokapäiväinen elämäntapa. Jota vielä perustellaan harrastuksena, ruokajuomana (ihan ok mielestäni, jos se on vaan ruokajuoma, mutta usein kuitenkin hulahtaa koko pullo) tai rentoutumisen välineenä ansaittuna luksuselementtinä. Rintasyövän riskistä (jos sitä edes tiedostetaan) viis.
Kännissä olet oikeasti urpo
Minkälainen mielikuva meillä on alkoholin käytöstä? Minkälaisia olemme oikeasti humalassa? Totta on, että lasi skumppaa saa kielenkannat irtoilemaan. Mutta muutamat kerrat dementikkojen kokoontumisajoja selvin päin vierestä seuranneena voin todeta, että parin lasin jälkeen on ihan kiva ”käydä vessassa”. Eli kadota vähin äänin. Kukaan ei huomaa poistumistani.
Kun illalla edellä mainitsemieni ”dementikkojen” lasi vaihtuu pulloon ja pullo sammioon, alkaa se kerta toisensa jälkeen saman jutun kuuleminen, se kaikkien rakastaminen jatkuvasti, ”Hei, näytä nyt ne munat, heeei”-, ”Tää on ihan s%&¤anan hyvä biisi”- hokemat ja ”Oho, oho, oho”- hoipertelu näyttämään kiusaannuttavan nololta. Enkä tietenkään ole mikään puhtoinen enkeli minäkään. Välillä totaalidementikoksi tai urpoksi heittäytyminen on kieltämättä ihan mielettömän hauskaa. Mutta tuskinpa olet sinäkään kuitenkaan oikeasti menettänyt mitään, jos tehtyäsi alkuillasta katoamistempun, ystäväsi jaksavat vielä seuraavalla viikollakin hehkuttaa ”ihan mielettömän huikeita” jatkoja. Joissa siis munat heilui ja rakastettiin kaikkia. Ja kerrottiin ne samat, huonot jutut riittävän monta kertaa.
Humalassa paljastuu oikea luonne. Totta vai tarua?
Tarua. Tai ainakin rohkenen olla eri mieltä. Humalassa mielestäni ihmiseltä katoavat käytöstavat tai ainakin hänen luonteenpiirteensä saavat luonnottomat ja rajattomat mittasuhteet, hyvässä ja huonossa. Myönnetään, olen humalassa iloisempi, hauskempi ja puheliaampi kuin selevin päin. Mutta en kuitenkaan ole oma itseni. Haluaisin oikeassa elämässänikin olla hauska ja puhelias. Mutta en ole. Olen oikeasti introvertti, joka ulospäivän vaikuttaa varautuneelta, ujolta ja joskus jopa epäkohteliaan töykeältä.
Miten sitten selviän sosiaalisista tilanteista? Olemalla oma töykeä itseni tai ottamalla lasillisen. Suorastaan säikähdin tätä, kun eräät ystävämme monen selvin päin tehdyn tapaamisen ja yhden seitinohuen pikkusievän illan jälkeen totesivat, että olipa tällä kertaa ihanan rentoa ja hauskaa. Hymähtelin siinä vaan myötäillen, mutta mielessäni pyörivät toisenlaiset ajatukset. Nimittäin, että näiden ystävien seurassa rentoutuminen on vaikeaa ilman skumppalasia ja toisaalta heidän yllärivierailujen jaksaminen on minulle helpompaa skumppalasin kanssa. Toisen ystävän kanssa ystävyytemme on saanut aivan uuden ulottuvuuden, kun terassilla nautitut viinipullolliset vaihtuivat lounaisiin ja kävelylenkkeihin. Ihan yhtä hauskaa ei ole. Suorastaan töykeän tylsää. Mutta jutut istuvat molempien arvomaailmaan kuitenkin paremmin.
Tosiasiassa uskon kuitenkin luonteenpiirteiden aitouteen ja tunteiden tuntemiseen raakana, olivat se sitten hyviä tai huonoja. Ainakin ne ovat aitoja eivätkä alkoholin turruttamia tai voimistamia. Tätäkin harjoittelin juuri parissakin eri tilaisuudessa, joissa olisin voinut kuvitella ottavani rohkaisuryypyn sosiaalisen pätevyyteni pönkittämiseksi. Päätin iskostautua tuntemattomien seuraan rupattelemaan ilman kemiallisia apuja. Se tuntui pelottavalta ja ehkä jopa hypyltä tuntemattomaan. Mutta lopuksi niin hyvältä, suorastaan voittajalta. Small talk kääntyi nopeasti yhteisiin intresseihin ja huomasin illan päätteeksi tutustuneeni ihaniin, uusiin ihmisiin. Toinen esimerkki tunteiden raakuudesta on aika isäni kuoleman jälkeen. En voinut juoda lasillistakaan, sillä oluttuopposella ahdistus moninkertaistui, itkut saivat vesiputouksen mittasuhteet, kummituksen kolistelivat vintillä ja hyvätkin muistot tuntuivat hyvien muistojen sijaan liian kipeiltä ja katkerilta. Selvin päin pysyin realistisena ja jokseenkin järjissäni. Ja ainakin omana itsenäni.
Skumppakupla
Kuinka paljon mielikuvia liität alkoholin käyttöön? Loma alkaa tietenkin skumpalla, takkatuli ritisee suloisemmin punaviinin voimin, saunan lauteille kuuluu tietenkin olennaisena osana kaljatölkin sihahdus ja laskettelureissu ei ole mitään ilman minttukaakaota. Miten paljon kuvia näistä hetkistä näet lärvikirjassa koko ajan? Et vain siitä takasta vaan nimenomaan siitä punkusta. Etkä vain loman ensimmäisestä päivästä, vaan nimenomaan siitä skumpasta. Kuva tyttöjen illasta on tylsä jos siinä ei vilise piccolopulloja. Ja kuva leirintäauleen hampparigrillistä vasta tylsä onkin ellei siinä vilise täysiä tuoppeja. Lisäksi, punaviinihan laskee verenpainetta, oluessa on B- vitamiina ja kuohuviini parantaa muistia. Suorastaan superjuomia! Haittavaikutuksista viis…
Tunnistan ja tunnustan jokaisen näistä. Mutta olen alkanut tiedostamaan, että tämä on pelkkä skumppakupla. Loman voi aloitta apfel gespritztillä, takkatuli loimuaa myös kaakaon voimin ja alkoholiton saunakalja itse asiassa pienentää saunakoomaa, joka iskee ihan pelkästään saunomisesta mutta moninkertaistuu alkoholipitoisella oluella.
Tein testin asian tiimoilta. Kun mieleni teki aivan tolkuttomasti kylmää ruoanlaittoviiniä teinkin itselleni alkoholittoman GT:n siirapista, jonka olin aiemmin keitellyt katajanmarjoista, ruusunnupuista, kanelista, kardemummasta ja rosepippureista. Omalla kohdallani onkin siis enemmän kyse sokeri- kuin alkoholikuplasta tai sitten tavasta. Juoma nimittäin ajoi ihan saman asian kuin viini. Ruoanlaitto oli asteen hauskempaa mutta alkoholin epäterveellinen vaikutus jäi nielemättä. Emme siis menetä näistä mielikuvista mitään, vaikka eliminoisimmekin niistä alkoholin. Luopumisen tuska on suuri ja pelkäämme jäävämme jostain ihanasta paitsi. Mutta tosiasia on se, että olemme jostain syystä vain ehdollistuneet sille, että elämän hygge- hetkiin kuuluu olennaisesti alkoholi. Lue lisää dekadenssista, jonka oikeat tanskalaiset hyggeilijät itselleen suovat täältä.
Onko alkoholi päihteistä vaarallisin?
Duodecimin mukaan peräti 14 % alkoholiin liitettävistä syövistä esiintyvät kohtuukäyttäjillä, jotka juovat 1-2 annosta alkoholia päivittäin. Naisten yleisin alkoholinkäyttöön liitetty syöpä on rintasyöpä. THL:n sivustolta (https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet/huumetutkimus/huumetyota-meilla-ja-maailmalla/huumehaitat) löytyy riippuvuutta aiheuttavien aineiden vertailu. Riippuvuspotentiaalin mukaan alkoholi saa pahinta riippuvuutta aiheuttavana päihteenä kokonaispisteet 23 siinä missä komeina kakkosina tupakka ja kokaiini 20 pistettä. Vertailtaessa fyysisiä, sosiaalisia ja riippuvuushaittoja, on alkoholi yhä taulukossa sijalla 2.
Lainkaan vähättelemättä huumeiden vaarallisuutta, uskon kyllä alkoholinkäytön tuhoisiin seurauksiin. Ikävä kyllä alkoholin käyttö tuntuu olevan hyväksyttävää, koska kukapa ei rakastaisi hyviä viinejä ja niiden harrastamista. Toisaalta alkoholin käytön ongelmat ovat edelleen tabu. Alkoholiongelmaa häpeillään ja sitä piilotellaan samalla kun lapset kärsivät, perheen naisväkeä mukiloidaan ja naisväki itse tukahduttaa yksinäisyytensä ”harrastukseensa”.
Eli rohkenen väittää rapajuoppojen ja narkomaanien olevan kuitenkin vähemmistönä ihan tavallisten viininlipittelijöiden muodostaessa pelottavan sosiaalisen, henkisen, fyysisen ja elintasosairaustyyppisen pahoinvointipommin. Vieläkö tekee mieli ruoanlaittoviiniä?
Juodaan maun vuoksi
Hyvä punaviini on hyvää. Enkä suinkaan halua moralisoida laadukkaan viinin juontia laadukkaan pihvin kanssa. Teen sitä itsekin. Ja nautin siitä. Kunpa vaan useampi osaisi oikeasti rajoittaa sen hyvän punaviinin juomisen yhteen lasiin sisäfilepihvin kylkiäisenä. Mutta tästä maun vuoksi juomisesta tuli vallan huvittava mielleyhtymä omaan nuoruuteeni. Vietimme usein mukamas hirrrrveen sivistyneitä viini- iltoja, jonne kaikki osallistujat toivat viinejä maisteltavaksi hyvän ruoan kanssa. Ensimmäinen valkoviini oli usein kovin hedelmäinen, muskottinen, mausteinen ja päärynää ja vaniljaakin löytyi. Toinen punainen viini oli jo ”oikein hyvää”. Lopuista ei niin väliä miltä maistuivat. Kahdeksan pullon jälkeen tyhjennettiin kaapeista salmarin ja jallun jämät. En väitä etteikö hauskaa ollut, mutta kännissä oltiin kuin käet ja illan alkuperäinen tarkoitus eli viinien maistelu oli lähinnä loistava tekosyy kiepauttaa kännit.
Taas tullaan tähän viinien harrastamiseen. Kyllä varmaan ihan oikeitakin harrastajia on. Mutta rohkenen väittää tavallisen tullukan, joka väittää olevansa viininharrastaja, juovan ihan mitä tahansa litkua mitä käsiinsä vaan saa etenkin illan edetessä. Ihan sama, jos vielä ilmatteeks saa. Laadukas punaviini unohtuu kuin yltiövegaanin veganismi kännissä kebabkojulla kun viinanhimo on tarpeeksi suuri.
Miksi lopettaa tai edes vähentää?
En ole ainakaan vielä lopettanut juomista. Olen kuitenkin vähentänyt nuoruusvuosistani erittäin radikaalisti ja viimeisen vuoden aikana vielä entisestään. Tässä hyväksi havaitsemiani syitä lopettamiselle tai ainakin nautitun määrän viilaamiselle.
- Riski kuolla tapaturmaisesti tai alkoholin aiheuttamaan sairauteen missä tahansa elämän vaiheessa on todennäköisesti pienin niillä, jotka juovat alle yksi annosta alkoholia päivässä. En viittaa mihinkään lähteeseen, koska tämä on ihan minun oma maalaisjärjellä tekemäni pohdinta.
- Vapaa- ajan määrä. Kaikki se aika, mikä ennen kului krapulaan tai ihan vaan lievään vässykkään tai hiuskuontalon jomotukseen, vapautuu vaikka ulkoilulle, lapsille tai muulle merkitykselliselle.
- Voit liikkua autolla kätevästi ja vapaasti, oman aikataulusi mukaan. Jos joku känniurpo tarvitsee kyydin, tee hänelle selväksi, että sinä päätät aikataulun.
- Tutustut omaan itseesi etkä kuvittelekaan enää olevasi oikeasti se ääliö, joka olet humalassa.
- Opit tuntemaa aitoja tunteita.
- Löydät ympärilläsi pyörivästä ihmismassasta ne oikeat ystävät.
- Pääset eroon kaljamahasta.
- Iho- ongelmasi ovat mennyttä.
- Jaksat, jaksat ja jaksat. Oli sitten kyse juoksemisesta, lasten kanssa touhuamisesta, töistä tai seksistä. Nimittäin yksikin lasi illalla nautittuna vaikuttaa yllättävän paljon unen määrään ja laatuun sekä ruumiin lämpötilaan ja tätä kautta energiatasoihin. Sen voit mitata vaikka älysormuksella.
- Et joudu enää suunnittelemaan ajankäyttöäsi sen mukaan milloin ajattelit olla pikkusievässä tai krapulassa.
- Elämäsi ei enää pyöri skumppalasin pohjalta poreilevassa kuplassa ja sen ympärillä. Viinanhimo ei enää ohjaa askeleidesi suuntaa, vauhtia eikä tasapainoa.
- Säästät rahaa.
- Olet vaan kertakaikkiaan vapaa. Varoitus: Saatat rakastua siihen tunteeseen ja koko elämään aivan uudella tavalla.
Ja jos innostuit, Ira Koivun Soberisti tarjoaa apua matalalla kynnyksellä, ilolla ja ilman perinteisiä vieroitustapoja. En hyödy tästä linkistä taloudellisesti itse mitenkään. Uskon menetelmään ja toivon mahdollisimman monen saavan juuri tarvitsemaansa tukea.
