Kauhea nälkä Kirjakerho

Vegaaniksi?

bowl of vegetable soup

Miksi ei? Ja kerron kohta miksi kyllä. Taustana mainittakoon, että olen kohta neljän kuukauden ajan syönyt pääosin vegaanista kasvisruokaa. En kuitenkaan voi tituleerata itseäni vegaaniksi, sillä esimerkiksi vegaanista creme fraichea ei kertakaikkiaan ole niin hyvää vielä kehitelty, että se maun sen enempää kuin välttämättä terveellisyyden puolestakaan vielä päihittäisi sitä ”ehtaa tavaraa”. Lisäksi, syön lihaa silloin tällöin. Toki jos ennen söin lihaa kahdesti päivässä, nyt en syö sitä edes kahdesti viikossa. Kahdesti kuukaudessa on ehkä lähempänä totuutta. Kasvispohjaista elämäntapaa voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta; ilmastovaikutus, terveellisyys ja eläinten oikeudet. Ja nämä kolme näkökulmaa ohjaavatkin ruokailuun liittyviä valintojani tällä hetkellä, milloin missäkin järjestyksessä. Mutta siis miksi vegaaniksi?

1. Ilmaston lämpeneminen

Kuka tahansa tohelo voi tulla minulle vouhottamaan ilmastohöpötyksestä ja siitä, miten talvi jatkui huhtikuulle asti vaikka niin kovasti vouhotetaan olemattomasta ilmaston lämpenemisestä. En aio tätä häränkakkelsbergia kuunnella, sillä olen tarpeeksi koulutettu ja sivistynyt ymmärtääkseni, ettei ilmaston lämpenemisellä ole mitään tekemistä bikinien kanssa. Joten ei mennä siihen nyt ollenkaan. Todetaan vaan yhteisymmärryksessä, että ilmaston lämpeneminen on sukupolvemme aikaansannosta, tuskin enää pysäytettävissä, toivottavasti hiukan jarrutettavissa oleva planeettamme ja tulevien sukupolvien olosuhteiden suurin uhka ja tosiasia. Ja lukekoon kukin vaikka Risto Isomäen kirjan Ruoka, ilmasto ja terveys, jossa ei jätetä mitenkään epäselväksi sitä, että lihan ja maidon tuotanto ovat yksiä suurimmista ilmaston uhista.

Puhumattakaan tietenkään järjettömyydestä ja ajattelemattomuudesta, mitä eläintuotantoon liittyy. Esimerkiksi, Isomäen kirjaa lähteenäni käyttäen, nauta tarvitsee 20 g kasvisproteiinia tuottaakseen yhden gramman proteiinia naudanlihan muodossa. Toisin sanoen lehmän pitää kuluttaa 33 kaloria viljasta tai siemenkakuista saamaansa energiaa tuottaakseen yhden kalorin verran lihaa ihmisen nautittavaksi. Tässä ei enää voida puhua hyötysuhteesta, sillä sen on suorastaan käänteinen. Minun järkeni mukaan puhutaan hukasta Ainakaan minu älyni ei riitä ymmärtämään miksi emme itse syö suoraan niitä kasvisproteiineja. Nämä kasvisproteiinien lähteet eivät edes piereskelisi niin paljon päästöjä ilmoille kuin ystävämme lehmät. Ja ajatelkaa miten paljon tilaa tarvitaan eläimille syötettävien kasvisproteiinien sekä eläinten kasvattamiselle. Kun puolestaan pelkästään ihmiselle syötäväksi tarkoitettuja kasvisproteiineja viljemällä tilaa jäisi esimerkiksi hiilinieluille.

agriculture arable barley blur
Photo by Pixabay on Pexels.com

Olen elämäni aikana kuluttanut tarpeeksi lihaa ja maitotuotteita poteakseni huonoa omaatuntoa siitä, minkälaisen jalanjäljen olen tällä touhullani jälkipolvilleni jättänyt. Kun lapseni tiedustelivat alkuun syitä sille, miksi meillä syödään vain kasviskakkelia nykyään, perustelen ratkaisua sillä, että haluan pyytää maapallolta anteeksi sille aiheuttamani tuhon tekemällä jatkossa ympäristöystävällisempiä valintoja. Ja jotta siis olen ainakin omalta osaltani pyrkinyt loppuelämäni ajan siihen, että lapsillani ja lapsenlapsillani olisi terve planeetta, jolla elää.

2. Terveys

Lukaisinpa samoihin aikoihin Risto Isomäen teoksen kanssa myös Michael Gregerin kirjan How Not To Die: Discover the foods scientifically proven to prevent and reverse disease. Kirja käsittelee yleisimpiä, pahimmillaan ennenaikaiseen kuolemaan johtavia kroonisia sairauksia ja elintasosairauksia sekä sitä, miten niitä pystytään ennalta ehkäisemään, hoitamaan ja jopa osittain perumaan vegaaniruokavaliolla. Innoituksena kirjan kirjoittamiselle on toiminut kirjan kirjoittaneen lääkärin itsensä isoäiti, joka useita ohitusleikkauksia läpikäyneenä lähetettiin kotiin kuolemaan, sillä mitään ei hänen pelastamisekseen ollut enää tehtävissä. Hän siis kärsi sydän- ja verisuonitaudeista. Hän oli pyörätuolissa ja kärsi kovista rintakivuista. Elinaikaa ei annettu kovin kauaa ja äkkikuolema koska vaan oli riskinä. Rouva siirtyi vegaaniruokavalioon. Kuinka ollakaan, vain viikkoja myöhemmin hän nousi pyörätuolista. Hän harrasti aktiivista lenkkeilyä koko lopun elämänsä. Ja elämää (lääkkeetöntä sellaista) osoittautui olevan jäljellä vielä huikeat 31 vuotta.

Kirja oli erittäin inspiroiva sillä siinä esitettiin tieteellisiä perusteita ja tutkimuksia vegaanisen ruokavalion eduista mistä tahansa sairaudesta puhuttaessa, oli siis kyse Parkinsonin taudista, syövästä, sepelvaltimotaudista tai diabeteksestä. Itse en tietääkseni näistä mistään ainakaan toistaiseksi kärsi, mutta sukurasitteena olen saanut ylärajoilla huitelevat kolesteroliarvot, geenieni perusteella minulla on kohonnut rintasyöpä- ja sydäntautiriski ja kansallisella tasolla nämä taudit taitavat Suomessakin olla ihan muotijuttuja. Mielenkiintoista ja jopa pelottavaa luettavaa oli se, miten järkyttävän paljon eläinperäinen ruokailu altistaa sairauksille ja lisää niiden riskiä. Esimerkkinä mainittakoon, että Gregerin kirjan mukaan kanoissa on riski levittää ihmiseen peräti syöpää aiheuttavia viruksia. Tämä selittää sen, että kanaloissa työskentelevillä henkilöillä on suurentuneet syöpäriskit. Hah, mietitkin nyt varmaan, että etpä työskentele kanalssa. Mutta Isomäen kirja puolestaan vahvistaa, että EPIC:n (European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition) mukaan kanan syönti kasvattaa haimasyövän riskiä 72 % jokaista laskennallista 50 g:n päiväannosta kohti. Kanan syönti kasvattaa myös verisyövän, lymfooman, leukemian ja myelooman riskiä. Ainakin minun kanansyöntini loppui kuin seinään tämän luettuani.

Kirjassa käsiteltiin tapauksia, joissa varmaan kuolemaan johtavia sairauksia on voitu hidastaa jos ei nyt parantaa niin ainakin niiden haittavaikutuksia on pystytty peruuttamaan kasvispohjaisella ruokavaliolla. Kirjassa myös todistettiin tutkimuksen voimin, että vegaanilla sohvaperunalla on parempi terveys kuin lihaa ja maitotuotteita kuluttavalla maratooranilla. En suinkaan kannusta sohvaperunaksi. Sillä kenellekään tuskin tulee yllätyksenä se, että fyysisesti aktiiviset vegaanit ovat ihmiskunnan terveys- ja hyvinvointieliittiä.

Lisää aiheesta:

https://nutritionfacts.org/

3. Eläinten oikeudet

Suosittelen vielä lukemaan Eveliina Lundqvistin kirjan Salainen päiväkirja eläintiloilta. Se on suorastaan järkyttävä mutta raivorealistinen ja -rehellinen kuvaus opiskelijan kokemuksista työharjoitteluissa liha- ja maitotiloilla. Oletko koskaan esimerkiksi ajatellut, että juomasi maito on peräisin lehmältä, joka haluaisi antaa sitä viereisessä karsinassa riutuvalle vasikalleen, mutta joutuu tyytymään sydäntä särkevästi mylvimään lapsensa perään. Lapsensa, joka siis samaan aikaan riutuu pahimmassa tapauksessa kuoliaaksi siinä vieressä mutta silti ulottumattomissa, koska kenelläkään ei ole aikaa juottaa sitä pullosta eikä opettaa latkimaan ämpäristä nälkäänsä. Tai oletko ajatellut, että possuja kastroidaan ilman kivunlievitystä ja jälkihoitoa. Tai että ne pienimmät pahnanpohjimmaiset, joista ei mihinkään ole, mätkitään seinää vasten kuoliaksi takajaloista roikottaen. Tai että luonnonkana munii noin kerran kuussa, mutta munantuotantoon jalostettu kana ”synnyttää” joka päivä. Mikä johtaa pahimmillaan siihen, että sen suolet roikkuvat ruumiin ulkopuolella peräpäästä, jossa eivät höyhenet juurikaan koskaan ole kasvaneetkaan. Ja kaula katki vaan, jos alkaa liikaa roikkumaan.

chicks and roosters
Photo by Quang Nguyen Vinh on Pexels.com

Olen ollut tietoinen tehotuotantotilojen ikävistä olosuhteista. Olen myös perustellut kotimaisen lihan syöntiä sillä, että eihän Suomessa. En missään tapauksessa halua mustamaalata kaikkia kotimaisia eläintiloja. Tunnenkin vastuullisia karjatilallisia. Mutta emme voi sulkea silmiämme ja kävellä pää puskassa tehotuotannon ongelmilta myös Suomessa.

Kurkkaa, mitä Eveliina nykyään puuhailee:

https://saparomaki.fi/

Mitäs sitten syötäisiin?

Vaatii alkuun hiukan tasapainottelua tämä kasvispohjainen ruokailu. Tuntuu, että koko ajan on nälkä. Toisaalta koskaan ei iske ähky eikä sellainen syömisen jälkeinen totaalistoppi. Ihanaa on se, että voi syödä paljon ja useasti. Alkuun myös pelotti, että mitä meillä nyt kokataan, pitääkö opetella uusia reseptejä. Ei. Mitä tahansa ruokaa voi kokata vegeversiona. Toisaalta, etenkin viikonloppuisin, kun on aikaa, on aika hauskaakin kokeilla uusia vegejuttuja. Entä lapset? Kyllähän he alkuun kiukuttelivat, mutta länsimainen lapsi ei nälkään kuole. Joten rohkeasti vaan selittämään lapsille syyt vegehumputuksiin. Toisaalta, heiltä saaman suoran palautteen mukaan, olemme tuunanneet ateriavalikoimaamme siihen suuntaan, että niitä kauheita ällöpommeja ei tehdäkään ja niistä ihan ok- jutuista on tullut jo lemppareita. Kaikkeen tottuu vaikka alkuun sattuu.

Vegaanihaasteen Facebook- sivustolla julkaistun tiedonmurusen mukaan, jos lautaseltaan jättää eläinperäiset tuoteet pois, säästää kuukaudessa 31 eläintä, 39 000 litraa vettä sekä 667 kilometrin autoilun aiheuttaman määrän verran kasvihuonepäästöjä. Nämä määrät ovat järkyttäviä! Ja valehtelematta, joka kerta kun lautaselleni eksyykin vaikka jauhelihaa, näen sieluni silmin lehmän teloituspisteellä. Naudanlihaa ja kotimaista järvikalaa saatan joskus kuitenkin jopa syödä. Ainakin ennemmin kuin, että teen lihaihmisten luona kyläillessäni asiastani suurta numeroa pahimmillani tuhoten ystävyyden tai ennemmin kuin näen nälkää joutuessani tilaisuuksiin, joissa ainoa vegaanivaihtoehto on salaatinlehdet.

Lihaproteiinin korvaaminen kasvisperäisillä proteiineilla on helppoa ja edullista. Toki, jos ostaa kummallisia ja jalostettuja, lisäaineita viliseviä lihanoloisia kasvisvalmisteita päivittäiseen käyttöön, kärsii siitä sekä lompakko että terveys. Mutta palkokasveilla, linsseillä, soijalla, sienillä, idätetyillä itusilla ja muilla kasviksilla saa proteiinintarpeensa kyllä tyydytettyä. Onneksi esimerkiksi kasvispyöryköitä löytyy kuitenkin valmiina nykyään jo sellaisia, joiden tuoteaineluettelossa on pelkästään tuttuja ainesosia. Niiden vääntäminen itse ei kuitenkaan arjen kiireessä ole aina houkuttelevaa.

bowl of delicious stewed chickpeas with onion
Photo by Chait Goli on Pexels.com

Maitotuotteiden poisjättäminen sen sijaan on juuston jo hapanmaitotuotteiden osalta mielestäni helpompaa ja terveellisempää kuin niiden korvaaminen. Vegaanit juustot ja ”creme fraichet” vilisevät kovia rasvoja ja maistuvat kovilta rasvoilta. Sen sijaan vegaanien ”jugurttien” eli jugurtinomaisten kaura- ja soijavalmisteiden valikoima on vallan loistava. Ja jos kahvimaidon kerran korvaa kauramaidolla, ei paluuta lehmänmakuiseen kahviin enää ole. Levitteenä voi voin sijaan käyttää cashew- tahnaa, hummusta tai paputahnaa. Leivän päällä syötävät leikkeleet ja juustot on helppo korvata kasviksilla. Ruoanlaitossa on myös todella helppoa käyttää kaura- tai soijapohjaisia kermoja. Samoin kananmunan korvaaminen kikherneliemellä, banaanilla tai perunajauhon ja öljyn sekoituksella on helppoa ja toimivaa.

Eli ei se niin vaikeata ole!

Vastaa