Tekeekö sinunkin mieli flirttailla alkoholittoman elämäsi kanssa? Niin, juuri sen. Toisen elämän, jossa voit olla olla aidosti oma itsesi, aidosti läsnä, nukkua hyvin, rentoutua ilman viiniä ja voida kokonaisvaltaisesti paremmin. Olen kirjoittanut pienistä asioista, joista en luovu: https://primeradama.fi/naista-en-luovu-5-pienta-valttamattomyytta/. Yksi niistä oli ruoanlaittoviini. Vaan osana pari vuotta kestänyttä, lievästä uupumuksesta alkanutta kriisiäni, päädyin pohtimaan erittäin syvällisesti sitä, mitkä asiat oikeasti tuovat elämääni lisäarvoa ja mitkä puolestaan väsyttävät entisestään. Mietin, pitääkö alkoholin olla niin olennainen osa elämän onnea. Ei ainoastaan minun vaan lähes kaikkien. Päätin ryhtyä flirttiin alkoholittomuuden kanssa tavoitteena löytää uusi ja toimivampi suhde viiniin, tuohon jumalten juomaan. Samoihin aikoihin tutustuin sattumalta myös Sober curious– nimiseen ilmiöön ja totesin, että moni muukin on aiheesta kiinnostunut. Kokeiluni ei siis ole mitään yksinräpellystä. Kyseessä onkin maailmanlaajuinen ja muodikas ilmiö!
Alkoholi tuntuu olevan kovinkin olennainen osa ihmiselämän arkea ja arvokkuutta. Katsopa ”perhesarjaa” televisiosta, niin äidillä on takuuvarmasti joka käänteessä viinilasi kädessä. Katsopa Instan viikonloppupäivityksiä, hyvän joulun toivotuksia tai ansaittuja iltarentoutuksia. Niissä on aina läsnä skumppalasi, viinipullo tai saunakalja oli sitten kyseessä lasten syntymäpäivät, adventtipuurot tai loman aloitus. Alkoholi on ”aidon” rentoutumisen lähde, ehkä jopa ainoa keino päästä rentoutumisen tilaan ja ehdoton luksuselementti kaikissa vuorten valloituksissa, höntsäturnausten voitonhuumassa, ensitreffien kielenkirvoittajana tai ihan vaan perjantai- illan pizzan seuralaisena.
Vaan jos ihan rehellisesti miettii asiaa, alkoholin tuputtaminen jokaiseen somepäivitykseen on ainakin minun mielestäni epäaitoa mukamas yleellisen mukamas ihanan elämän julkisivun maalausta. Mutta minkälainen on se oikea ja aito elämä siellä skumppakuplan ulkopuolella? Olisiko siellä potentiaalia todelliseen läsnäoloon, mielenrauhaan ja levollisuuteen?
Voitko rehellisesti myöntää, miten paljon oikeastaan juot?
Miten paljon sinä oikeasti, aivan aikuisten rehellisesti juot? Terveystarkastuksessa valehtelet aivan varmasti. Ja itsellesi vielä varmemmin. Aion nyt rehellisesti paljastaa, kuinka paljon minä join. Join useina, mutten kaikkina arki- iltoina 1-2 lasia viiniä. Lauantaina saatoin juoda kolme tai joskus neljäkin lasia viiniä. Lisäksi nautin silloin tällöin saunaoluen tai iltaviskin. Keskimäärin kulutin 10 alkoholiannosta viikossa. Tähän ei vielä kuulunut ystävien kestitseminen eikä bileillat. Määrä ei ole hengenvaarallinen, enkä koe, että minulla olisi ollut alkoholin kanssa ongelmaa. Alkoholinkäytöstäni ei myöskään ollut näkyvää eikä tuntuvaa haittaa perheeni jäsenille.
Mutta syyt juomiselle olivat kenties hiukan itsepetolliset. Pidin viinin aiheuttamasta kevyestä, rauhoittavasta ja rentouttavasta olosta ja koin ansaitsevani tuon olotilan päivien päätteeksi. Lasi viiniä ”minilomana” raskaan arjen raatajalle alkoi välillä siintää silmissä jo matkalla töistä kotiin; ”Ihanaa laittaa hyvää ruokaa ja nauttia samalla lasi viiniä.” Tai; ”Onpa hauskaa saada ystäviä kylään, täytyykin koukata kaupan kautta oastamassa alkuskumpat, saunakaljat ja ruokaviinit.” Tai; ”Otanpa etkoviinit ennen kuin edes lähden juhliin, niin voin olla enemmän oma itseni.” Kuulostaako tutulta?
Miksi lopettaa tai edes vähentää?
Miten alkoholi oikeasti vaikuttaa sinuun? Hetkellisesti saat siitä kevyen ja rennon, ehkä jopa hilpeän olon. Mutta pidemmän aikavälin vaikutukset jopa yhdestä annoksesta ovat täysin päinvastaiset. Jopa yksi illalla nautittu viinilasi voi aiheuttaa huonolaatuisempaa unta, ärtyneisyyttä, päänsärkyä ja levottoman olon. Lisäksi, vaikka aikaisemmin ainakin itse kuvittelin voivani olla oma itseni otettuani hiukan, tosiasia on aivan toinen. Oikeasti en vain uskalla olla oma itseni selvin päin. Tai ehkä oikea oma itseni ei olekaan niin hilpeä ja hauska…Ja jos älysormusta on uskominen, jopa yhden lasin jälkeen se ilmoittaa, että pulssini ja ruumiinlämpötilani on tavallista korkeampi ja ”jokin esti minua saamasta levollista unta”.
Kukin voi tietenkin omalla kohdallaan vielä pohtia alkoholinkäytön vaikutuksia lapsiin, parisuhteeseen ja päivittäiseen toimintakykyynsä. Omalla kohdallani kyse oli kuitenkin kohtuukäytöstä, jolla ei perheeni kanssa käytyjen keskustelun pohjalta ollut vaikutusta edellä mainittuihin seikkoihin.
Vieläkö tarvitsemme muita motivaattoreita alkoholittoman tai vähempiviinanhuuruisen elämän tutkiskelulle?
Kuinkas sitten kävikään?
Myönnän, että alkusysäys alkoholisuhteeni syvällisemmälle pohdiskelulle tuli ulkopuolelta, eikä mistään ikäkausikriisiin liittyvästä valaistumisesta. Mieheni nimittäin ilmoitti puolimaratonille harjoitelleessaan luopuvansa alkoholista kokonaan kuukaudeksi ennen kilpailua. Ja mitäs minä siinä yksin tissuttelemaan? Olin siis mukana tipattoman kuukauden vietossa.
Ensimmäisen viikon aikana sain muutaman märän rätin naamalleni. Autossa matkalla kotiin töistä alkoivat ajatukset ruoanlaittoviinistä lämmittää mieltä kovastikin kunnes todellisuus iski tajuntaan. Tänään kokkaillaan ilman viiniä. Eikä sitä saa edes aterian kanssa. Olo oli orpo ja aloin miettimään menetelmiä tämän tapani korvaamiseksi. Ruoanlaittotee? Ehkäpä. Mutta pärjäisinkö ilman jotain tavaksi muodostunutta rutiinia? Vaan jollainhan minun on palkittava itseäni. Mitä sitten illalla sohvalla töllön ääressä? Kädet tyhjänäkö muka? Tai sitten iltatee.
Toisen viikon aikana huomasin, etteivät skumppalasin kuvat kiiluneet silmissä enää. Tottuminen selväpäisyyteen kävi nopeasti. Tee oli osoittautunut hyväksi ratkaisuksi juomapulmaan. Lisäksi tyttäreni tuntui nauttivan siitä, että laitoimme ja joimme teetä yhdessä. Iltaisinkaan en kaivannut käsiini lasia. Osasin rentoutua ihan ilmankin. Miksi se oli ennen ollut niin dominoiva osa elämää? Sitä aloin toisella viikolla ihmettelemään.
Kolmannella viikolla aloin huomaamaan pieniä vaikutuksia. Nukuin todella levollisesti heräämättä öisin kertaakaan. Pään juilinta ja tokkuraisuus vähenivät huomattavasti. Nautin pirteydestä ja energisyydestä. Löysin alkoholittomien oluiden maailman. Niitä on nykyään varsin monia ja hyvän makuisia. Olin iloinen siitä, että rakastamani saunaoluen voi juoda alkoholittomana. Saan saman tyydyttävän ”sihahduksen” ja makuelämyksen mutta ilman ”saunakoomaa”. Samalla aloin jopa hiukan pelkäämään sitä päivää, jolloin saan taas juoda. En halunnut palata takaisin. Sober curious alkoi tuntumaan minun jutultani.
Neljännellä viikolla aloin miettimään, miten jatkossa käyttäisin alkoholia. Sillä tuo päivä, jolloin saan taas juoda oli pian edessä. Ja kun se päivä koitti, mieheni palasi maratonilta ja korkkasi saunaoluen, korkkasin minäkin. Alkoholittoman. Ruoan kanssa taisin juoda lasin viiniä ja se maistui ihan hyvälle. Mutta jotain oli perustavalla tasolla muuttunut. En enää nähnyt alkoholia rentoutumisen lähteenä tai palkintona. Aloin tuntemaan myös pienoista surua somekavereideni puolesta, joiden viikon kohokohta tuntui kulminoituvan skumppalasiin. Onko elämä ja arki todella niin kamalaa ja raskasta, ettei siitä nautita lainkaan? Elämmekö vain sen perjantaiskumpan vuoksi? Sekö on onnen salaisuus? Rakastuin myös aitoon itseeni, joka pääsi valloilleen selvin päin. Tai valloilleen pääsystä ei ehkä voi puhua, sillä ystävieni silmissä olen varmasti hillitympi, tylsempi ja hiljaisempi selvänä. Mutta oma itseni.
Miten tästä eteenpäin?
Suhtautumisen alkoholiin on muuttunut merkittävästi. En ole luopunut siitä kokonaan. Mutta olen vähentänyt kulutusta huomattavasti. Voisin karkeasti sanoa puolittaneeni aikaisemman alkoholinkulutukseni. Arkisin en kaipaa enää alkoholia. Lasillinen ruoanlaittoviiniä maistuu, mutta entisen kolmen tai neljän illan sijaan se maistuu yhtenä tai kahtena iltana. Viikonloputkin saatan olla peräti täysin juomatta. Tai juoda lasin viiniä aterialla. Oluet ovat pysyneet alkoholittomina. Ystävien seurassa saatan ottaa lasin tai kaksi. Mutta en pulloa tai kaksi niin kuin ennen. Ajoitan myös mahdolliset lasilliset iltapäivään tai alkuiltaan. Silloin niiden vaikutukset yöuniin ja minulle helposti iskevään päänsärkyyn ovat epätodennäköisemmät. Eli iltaleffan aikana en enää nauti lasillista kovinkaan usein. Tee on edelleen hyvä ja maistuva korvike. Juhlimassa on taas käyty pitkän koronatauon jälkeen. Selvinpäin…En koe mahdottomaksi ajatukseksi kiepauttaa pikkusia skumppahuppeleita kavereiden kanssa joskus taas. Kaatokännissä en ole vuosikausiin ollutkaan ja ajatuskin oksettaa. Samppanja kuuluu kyllä yhä juhlallisiin tilaisuuksiin.
Yksikin alkoholittomalla juomalla korvattu alkoholillinen juoma on terveysteko. Omalla kohdallani totaalikieltäytyminen ei toimisi minkään osa- alueen kohdalla. Karkkilakot, tipattomat, herkkulakot, äläteesitäsuntätä- haasteet eivät ole minun juttu. Miksi tehdä jostain pikkasen syntisestä täysin kiellettyä? Se johtaa vain entistä suurempaan himoon. Koen yhä, että lasi kuohuvaa ja pala suklaata ovat olennainen osa mielenterveellistä elämäntapaa. Sitä paitsi rakastan viinejä. Vähemmän on kuitenkin enemmän. Oloni on vapautunut ja helpottunut. Mikään ei hallitse minun elämääni. Minun ei tarvitse miellyttää ketään, ei edes itseäni. Eikä selitellä mitään. Edes juomattomuuttani. Vastaus artikkelin otsikon kysymykseen pitääkö alkoholin olla olennainen osa elämän onnea: Ei.
