Oletko sinäkin vannoutunut pihtari? Siis rahan suhteen. Tuhlailemattomuus ja säästäminen ovat minun rakkaita harrastuksiani. Olen varsin tarkka rahoistani, en tuhlaa turhiin turhuuksiin (turhuuksilla ja turhilla turhuuksilla on vissi ero) ja suunnittelen rahankäyttöni kuukausitasolla. Rakastan myös rahaan liittyviä haasteita, kuten ”arki- illalliset viidellä kympillä urheilevalle suurperheelle” tai ”kympillä kolmen päivän ruoat” tai ”kuukauden ruoat halvelmmalla kuin viime kuussa”.
Olen myös vankkumaton muutamissa periaatteissa: Minulla on aina rahaa kassassa sellaista tilannetta varten, jossa auto leviää tai pesukone menee rikki. Tai lapsi tarvitsee uudet hokkarit. Tai haluan aloittaa uuden neuleen, jonka langat maksavat aivan liikaa. Olen myös säästänyt niin paljon rahaa, että jos kohdalleni osuisi esimerkiksi työttömyys tai vahinkoraskaus, voisin elättää perheeni silti vähän pidemmänkin aikaa ilman puolisoni lompakkoa. En myöskään suostu ottamaan lainaa, koska minulla on jo asuntolaina. En tarvitse siis mitään, mihin pitäisi ottaa lainaa tai tehdä osamaksusopimus ja jos luulenkin tarvitsevani, puhun itseeni järkeä vaikka lekalla.
Tällaiset periaatteet tietenkin edellyttävät, että on mahdollisuus säästää rahaa. Ja että on luonteeltaan päättäväinen, määrätietoinen ja sitoutunut. Ei erityisen impulsiivinen enkä ostomaniasta kärsivä. Oman nuukailuni taustat juontavat 90- luvun laman nuoruuteen, mutta ehkä vielä enemmän ajalle, jolloin erosin ensimmäisestä puolisostani. Olin yhtäkkiä yksin kahden lapsen kanssa, ilman asuntoa, ilman autoa, ilman työtä, ilman säästöjä, ilman mitään. Myydessämme asuntomme sain rahaa vuokravakuuteen ja sänkyyn. Töitä onneksi löytyi ja lapset saivat päiväkotipaikat. Mutta pienillä tuloilla taistelin välillä viiden euron päiväbudjetilla. Se vaati suunnittelua ja kurinalaisuutta. Mutta rahat riittivät. Jopa viinipulloon silloin tällöin, elokuvalippuihin lasten kanssa ja bileiltaan kaupungilla. Tosin räkäkännit jäivät rikkaampien iloksi ja yöbussiin oli ehdittävä. Koska taksi olisi mennyt luottokortille ja sitä laskuahan en olisi ensi kuussakaan pysynyt maksamaan. Rankkaa oli mutta tunsin valtavaa ylpeyttä siitä, että lapsilla oli aina hyvää ja terveellistä ruokaa pöydässä ja oma pieni huone vuokra- asunnossamme.
Samoihin aikoihin luovuin ostamisen kulttuurista. Joskus aiemmin tuli viikonloppuisin vietettyä aikaa ostareilla ihan vaan shoppailun riemusta ja kaikki viimeisimmät härpäkkeet ja hienot autot piti olla. Yhtäkkiä tuo kaikki menetti merkityksensä täysin ja elämän ilot löytyivät pienestä hetkestä yksin lasten nukahdettua, treffeistä komean miehen (tulevan aviomieheni) kanssa merenjäällä kävellen, ystävästä joka tuli ”vaihtamaan lamppuja” vaikka oikeasti halusi vain tarkistaa miten voin ja jutella hetken, sekä siitä lasillisesta ihan omin rahoin ostettua viiniä äidin kanssa perjantai- iltana katkarapupastaa kokkaillen.
Kivuttuani uraportaita pitkin mukavaan elintasoon, tietyt asiat kituvuosilta jäivät ja saivat pysyvän jalansijan elämässäni. Rakastan edelleen kuukausibudjetin pitämistä ja menojen tarkkailua sekä erityisesti edellisen kuukauden menojen alittamista. Ja pidän aina rahaa tallessa sen verran, että jos paska osuu tuulettimeen jossain muodossa taas, selviän ilman rahahuolia.
Mitä säästäminen merkitsee sinulle?
Kaikki säästäjät säästävät eri syistä. Kuka kerää matkakassaa, kuka säästää televisiota varten, kolmas kerää pahanpäivänvaraa ja joku saatta sijoittaa kuukausisuunnitelmalla. Omalla kohdallani säästämisellä on useampikin tavoite:
- Haluan maksaa asuntolainani pois nopeammin, kuin mitä pankin kanssa on sovittu. En halua olla pankille velkaa kymmeniä vuosia. Haluan vapauttaa kuukaudessa lainan maksuun sidotut rahat johonkin muuhun.
- Haluan sijoittaa. Haluan kerätä sen verran suuren salkun, että siitä heruu jo tuloja siinä vaiheessa kun siirryn eläkkeelle.
- Haluan selvitä yllättävistä menoista ilman luottoa. Tällaisiin menoihin lukeutuvat lasten kisamatkat, jarrulevyjen vaihto, uusi astianpesukone, vastikkeen nousu yms.
- Haluan hemmotella itseäni ja perhettäni ilman luottokorttia tai huonoa omaa tuntoa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi ex -tempore ravintolakäynnit, vierailu lanka- ja kangaskaupassa tai viikonloppureissu.
- En halua rahoittaa lomamatkojani tai autojani lainalla. Säästän rahat aina etukäteen.
Kitupiikin säästövinkit
Perheitä ohjeistetaan usein säästämään tavoilla, jotka eivät monille perheille ole edes mahdollisia. Esimerkiksi kakkosautosta tai ravinotola- aterioista luopuminen eivät ajatuksina kovasti lohduta perheitä, joilla ei ole kakkosautoa, edes ykkösautoa tai ylipäätään varaa ravintolakäynteihin. Alla esittelemäni vinkit eivät ikävä kyllä ratkaise maailman köyhyysongelmaa. Ne ovat jo valmiiksi kohtalaisen hyvässä asemassa olevan, työssä käyvän taviksen tapoja säästää. Nappaa listaltani himosäästäjän parhaat vinkit säästämiseen jokapäiväisissä kuluissa:
1. Ota kaapista mitä löytyy- ruoat
En ole täysin toivoton kokki. Enkä tarvitse keittokirjaa loihtiakseni jääkaapista löytyvistä aineksista aterian. Itse asiassa se onkin lempitapani laatia aterioita ja valmistaa niitä. Ladon jääkaapista ja kuiva- ainekaapista esiin random- tuotteita ja teen sitten niistä curryn, wokin, risoton, pastan, keiton tai uunivuoan. Välillä eteen tulee haasteita, jos ainekset riitelevät keskenään tai vaikuttavat riittämättömiltä. Mutta tällä menetelmällä syntyy aivan loistavia arkiruokia kuten punajuuririsotto, parsakaali- sienipasta tai Spagetti Vegenese.
Loihtimalla sapuskoja kaapista jo löytyvistä aineksista säästyy pitkä penni ruokakaupan heräteosastoilla. Itse asiassa saatat jopa välttyä käymästä kaupassa kokonaan muutaman päivän ajan. Sillä olen vakuuttunut siitä, että varmuusvarastoistasi löytyy ainekset vähintään muutamaan ”ota kaapista mitä löytyy”- ateriaan.
2. Arkipäivälliset viidelläkympillä- haaste
Tämä on ihan huippuhaaste. Toki summa, mitä viikon illallisiin käyttää vaihtelee perhekoon ja esimerkiksi lasten kasvutilanteiden mukaan. Meidän perheessä on viisi aktiivista henkilöä, joista kaksi on teini- ikäisiä. Eli 50 € on summa, jonka saa helposti käytettyä päivällisiin. Sillä ei kuitenkaan tehdä sisäfilepihvejä. Vaan perusterveellistä, kasvispainotteista arkiruokaa. Kuten kasvissosekeittoja, kastikkeita pastan kanssa, vaikka kaalilaatikkoa ja kiusauksia. Paras saavutukseni on kolmen päivän päivälliset 13 €: lla. Näinä kolmena päivänä syötiin makkarakeittoa, sieni-parsakaalipastaa ja spagettia jauhelihakastikkeella.
3. Älä ostaan mitään- periaate
Pakkohan ruokaa, bensaa ja bussilippuja on ostaa. Mutta kokeile olla ostamatta mitään muuta kuin pakkopullia vaikka yhden kuukauden ajan. Take away- kahvit, puolison take away- kahvit, ex tempore- hampparit, impulsiiviostoskengät, mukamaspakkosaada sisustushömpät ja alerievut voit jättää muiden murheiksi. Ole oikein rohkea ja peru myös kaikki turhat suoratoistopalvelut, subscriptionit ja kuukausisopimukset, joita et tarvitse. Kanavapaketeista, salijäsenyyksistä (niin, niin, bikinikuntoon kesäksi…) ja lehtitilauksista kertyy huomaamattasi kymppejä ellei satasia kuussa. Tajuat nopeasti, miten paljon rahaa kuukausittain kuluu turhuuksiin, joita uskottelet itsesi tarvitsevan. Voit hyvin elää ilman niitä.
4. Hävikkiruoan minimointi
Käytä jääkaapista kaikki mitä siellä on. Vihaan hävikkiruokaa. En edes tiedä miten paljon maapallon energiasta kuluu länsimaalaisten itsekeskeisten kuluttajien hävikkiruoan tuottamiseen. Ole siis kiltti, äläkä heitä ruokaa pois. Porkkana ei ole pilaantunut, jos se ei tönötä tanakasti kuin toteemipaalu. Parsakaalin varsi ja fenkolin hötö-rötöt uppoavat keittoihin, wokkeihin ja piirakoihin suitsaitsukkelaan puhumattakaan siitä, että nämä usein biojätteeseen (tai pahimmassa tapauksessa sekajätteeseen) päätyvät herkut tuovat ruokaan sisältöä ja makua.
Ota periaatteeksi myös olla kokkaamatta mitään uutta ennen kuin edelliset jämät on syöty. Jos edellispäivän bolognese ei riitä kaikille, jatka kastiketta kasviksilla ja tomaattisoseella tai tee siitä vaikka täytettyjä paprikoita. Jos jämistä riittää vain yhdelle, ota annos mukaan töihin lounaaksi. Kuivahtaneista ruisleivistä voi tehdä uunissa nachoja, chili con carnesta lämpimiä voileipiä, joulukinkusta kermaisen spagettivuoan ja uunilohesta tacojen täytteen. Jämien jalostaminen ja nuupahtaneiden kasvisten herättäminen eloon ripottelemalla niihin vähän rakkautta on erittäin luovaa ja hauskaa puuhaa.
5. Ruokaostosten keskittäminen
Tämän vinkin olet varmasti lukenut jo monen muunkin nuukailijan vinkkivarastosta. Mutta se toimii. Joten suosittelen kokeilemaan. Suunnittele koko viikon ateriat etukäteen ja kirjoita kauppalista. Käy lähiseutusi edullisimmaksi toteamassasi ruokakaupassa. Kauppalistan avulla vältyt hetken mielijohteessa tai nälässä tehdyiltä herkkuostoksilta. Säästät myös parhaimmillaan kymmeniä euroja käymällä kaupassa, joka on edullisempi kuin viereinen kauppa. Tietenkin säästät myös aikaa muuhun merkitykselliseen tekemiseen, kun viikon aikana joudut käymään vain kerran pari täydentämässä hedelmiä ja leipää sen sijaan, että kävisit ruokakaupassa joka päivä. Suunnittelemalla ateriat pysyt myös mahdollisessa viikkobudjetissasi helpommin, kuin jos kävisit kaupassa mielijohteesta, epäsuunnitelmallisesti, samalla pohtien että mitä tänään syötäisiin ja vielä nälkäisenä. Saata nopeasti myös havaita, että terveellinen ruoka ei tosiaankaan ole kallista. Kauden kasvikset, hedelmät sekä täysviljatuotteet ovat edullisia verrattuna eineksiin ja elintarvikkeisiin, joita me pidämme ”herkkuina”.
6. Älä haksahda höpötyksiin vaan suosi lähisuperruokaa
Kauppojen hyllyt notkuvat superruokia, terveysvillityksiä, ihme- eliksiirejä, pillereitä ja maailmanpelastajia, joita aivan välttämättä tietenkin tarvitset pysyäksesi nuorena, terveenä ja kauniina. Niinhän sinut on saatu luulemaan. Puristettuja mustikkapillereitä voi ostaa purkissa. Mutta voi niitä mustikoita hakea luonnostakin ja stuuvata pakkaseen. Voin väittää, että on edullisempaa ja terveellisempää. Lähellä tuotetut, kotimaiset kasvikset, hedelmät ja viljatuotteet ovat vähintäänkin yhtä superruokia kuin joku pakastekuivattu ja apinanulosteessa pyöritelty hulubatu- marja, jonka kilohintaa perustellaan eksoottisella alkuperämaalla ja voittamattomilla (olemattomiksi prosessoiduilla) terveysvaikutuksilla. Sekä tietenkin sillä teollisessa valmistusprosessilla ja pakkausmateriaalilla.
7. Käsilaukkukammo kunniaan
Käsilaukut ovat naisille, kuten kellot miehille, tapa viestittää ulkomaailmalle statusta ja itsensä arvostusta. Siis joku kerran väitti näin ja laumaeläinhän uskoi. Paskan marjat sanon minä. Tai mikäs siinä, jos haluaa käyttää rahansa kelloihin ja laukkuihin tai kohottaa niillä itsetuntoaan. En tuomitse siitä ketään eikä se ole minulta pois. Itse en voi sietää käsilaukkuja. Ne ovat epäkäytännöllisä, keräävät turhaa rojua ja ovat aina hukassa. Puhumattakaan siitä, että kaikki se minkä pitäisi olla käsilaukussa on hukassa ja siellä käsilaukussa on vaan sitä turhaa rojua. Eli kuitteja, hiuspompuloita, käytettyä räkärättejä, nakkikojun aleleimakortteja, karkkipapereita, vanhoja leffalippuja, kumminkaimanserkun (muistaaksesi) vara- avain, puoliksi syöty proteiinipatukka, tyhjä särkylääkepakkausläpyskä jne.
Villejä sinkkuvuosia juhliessani pankkikortti, puhelin ja avaimet kulkivat mukana vetoketjullisessa taskussa. Reisitaskuhousut olivat silloin muotia. ”Aikuistuttuani” leikin usein mukana leikkiä nimeltä Cinderella- hylly. Siinä kaikkien laukut laitetaan baarissa yhdelle portaan kaiteelle, rappuselle tai hyllylle roikkumaan, korkkarit keskelle kasaan ja sitten dancetaan. Ja sitten piti huppelissa muistaa hakea se laukku sieltä Cinderella- hyllyltä. Ei mun juttu. En muistanut kuitenkaan.
Haasta sinäkin sisäinen shoppailuholistisi ja jätä kalliit laukut, viimeisimmät muotirimpsut, sekä kevät-, joulu-, ja syksyverhot sekä -astiat kauppojen hyllylle. Säästyy pitkä penni. Etkä ole lainkaan sen arvottomampi tai tylsempi kuin ystäväsi, jonka kulutusluotto kului merkkilaukkuihin ja -kenkiin.
8. Kapselivaatekaappi
Luitko viimeisimmästä akkojen lehdestä, että liikuntaharrastuksen aloittamiseen motivoi uudet, ihanat, muotikuosein koristellut urheiluvaatteet? Ja taas sinua höynäytettiin. Et juokse yhtään askelta enempää kevään muotivärin kukkatrikoissa kuin vanhoissa, reikäisissä Batman- housuissasi, jollet jo valmiiksi rakasta juoksemista. Etkä myöskään pukeudu lohepunaisiin muotihousuihin, joissa on ylileveät lahkeet ja kainaloon asti ulottuva vyötärö vaan siksi että ne ovat muodissa. Tai ylipolven tennissukkiin uusien turkoosien korkkareiden kanssa. Nämä näyttävät kenen tahansa päällä hirveiltä.
Ratkaisu vaatepulmaan ja – tulvaan samoin kuin edellisten aiheuttamaan cash- vajeeseen on kapselivaatekaappi. Valitse kaappiisi klassisia, laadukkaita ja omalle tyylillesi uskollisia vaatekappaleita, ylä- ja alaosia, jotka kaikki sopivat keskenään toisiinsa. Riittää, että kaapissasi on yhteensä esimerkiksi 30 kpl (tai itsellesi sopiva määrä, joka on huomattavasti vähemmän kuin tämän hetken ”monta sataa ja lisää tulee”) housuja, toppeja, neuleita, mekkoja ja jakkuja. Et tarvitse joka juhlaan uutta hepenettä. Laukkuja, huiveja ja koruja tarvitset vain yhdet tai kaksi, jotka nekin sopivat yhteen kaikkien vaatteittesi kanssa. Ymmärrän, ettet halua luopua kenkäkokoelmastasti eikä sinun tarvitsekaan. Mutta kenties kokoelmastasi löytyy jo sopiva pari kaikkiin asukokonaisuuksiin ilman, että rynnit täydentämään jo tursuilevaa valikomaasi.
Ja minäkö muka pyhimys?
Tai yhtään sen parempi kuin sinäkään, rakas tuhlariystäväni. En todellakaan. Ostelen yhä asioita, joita en tarvitse. Tuhlailen ravintolaruokiin, laadukkaisiin viineihin, harrastustarvikkeisiin ja perheeni hemmotteluun. Kapselivaatekaappini täydentyy vähän väliä mekolla, jota en välttämättä tarvitse. Mutta rakastan niiden ompelemista. Entäs sitten? Teen kaiken tämän tietoisesti, pyrkimyksellä kestävyyteen, rahalla jota olen jo tienannut ja jokaisesta ostamastani turhuudesta täysillä nauttien.
