Kirjakerho

Oletko idiootti vai onko ympärilläsi idiootteja?

Oletko idiootti vai idioottien ympäröimä? Kirjakatsaus Thomas Eriksonin teokseen Idiootit ympärilläni.

Haastavat tilanteet uramaailmassa saattaisivat insiproida sinutkin kaivamaan käsiin Thomas Eriksonin kirjan Idiootit ympärilläni, kuinka ymmärtää muita ja itseään. Olemmehan päivittäin idioottien ympäröimiä eikä helppoa pakotietä ole. Paitsi lopputili. Ja sitähän emme mielellämme ota ilman varasuunnittelmaa, koska muun muassa asuntolaina. Tekisi melkein mieli kehottaa hankkiutumaan eroon toksisista ihmisistä heti. Tosielämä on opettanut, ettei se aina ole niin yksinkertaista. Ellemme muuta erämaahan ja kasvata omia perunoitamme. Mitä sitten voit tehdä, selvitäksesi idioottien ympäröiminä? Oletko idiootti vai onko ympärilläsi idiootteja? Kenties sekä että.

Eriksonilla on tarjota asiaan ratkaisuja opettelemalla ymmärtämään syitä omalle ja muiden ihmisten käyttäytymiselle. Eriksonin kirja jakaa ihmiset käyttäytymisensä perusteella punaisiin, keltaisiin, vihreisiin ja sinisiin.

  • Punaiset ovat tehtävä- ja asiakeskeisiä ekstroverttejä ja aktiivisia suorittajia.
  • Keltaiset ovat ihmissuhdekeskeisiä ekstroverttejä ja aktiivisia suorittajia.
  • Vihreät ovat Ihmissuhdekeskeisiä introvertteja ja passiivisia suorittajia.
  • Siniset ovat Tehtävä- ja asiakeskeisiä introverttejä ja passiivisia suorittajia.

Punaiset tyypit ovat aikaansaavia ja nopeita johtajatyyppejä, jotka liikaa innostuessaan käyvät päällepäsmäreiksi ja hyppivät varpaille. Keltaiset tyypit ovat valovoimaisia ja innostuneita hauskuuttaija, jotka kuitenkin pahimmillaan eivät osaa kuunnella, täyttävät koko tilan ja häilyvät epätodellisuuden rajoilla. Vihreät henkilöt ovat ystävällisiä ja auttavaisia mutta saattavat konfliktikammossaan vaikuttaa jopa mielipiteettöminä hiirulaisina. Siniset ovat analyyttisia ja rauhallisia, mutta perfektionismissaan polkevat toiset alleen.

Yksi suurimipi oivalluksiani kirjaa lukiessani oli se, että emme ainoastaan ole idioottien ympäröimiä. Olemme myös itse niitä idiootteja, jotka ympäröimme muita. Luulin siis kirjan käteeni saadessani oppivani taltuttamaan kaikki idiootit ympärilläni saaden heidät taipumaan omaan tahtooni ja tapoihini. Tosiasiassa opinkin tarkkailemaan omaa käytöstäni suurennuslasilla.

Esimerkkejä tosielämästä

Kirja oikoo hiukan mutkia. Luulen nimittäin, ettei kukaan edusta pelkästään yhtä värikategoriaa. Pohtiessani monia tuntemiani ihmisiä sanoisin, että heillä on yksi dominoiva väri, jota täydentää piirteet yhdestä tai kahdesta, ehkä jopa kaikista väreistä. Itse olen vihreä henkilö, jossa on piirteitä sinisestä ja keltaisesta. Löydänpä itsestäni yhden punaisenkin piirteen, joka putkahtaa esille etenkin iltaisin, kun lasten nukkumisrumba tai aamun päiväkotirumba kestää kauemmin kuin nopeatempoinen mieleni soisi. Hermostuneet Hipihipi- ja Aina kaikki kestää niin kauan- kommenttini kielivät siitä. Myös taipumukseni hutilointiin, sillä en pidä jahkailusta ja haluan nopeasti tulosta, kielivät punaisuudesta. Vahva sininen piirre minussa on se, että rakastan neuroosiksi asti tarkkaan suunniteltuja ruokalistoja sekä kenkiä kauniissa riveissä loogisessa järjestyksessä sen mukaan, kuka todennäköisesti poistuu sisätiloista ensin. Keltaista minussa on luovuus ja jopa lapsellinen innostuminen inspiroivista ideoista. Sekä toisaalta raivon partaalle jysähtäminen kun joku tekninen ei laite ei toimi kun sen pitäisi toimia. Pääasiassa olen kuitenkin vihreä eli avulias, muut itseni edelle asettava ystävä, joka jopa piilottelee omia mielipiteitään konfliktin pelossa.

Puolisoni on myös vahvasti vihreä tyyppi, erittäin avulias, huomaavainen, kärsivällinen, myöntyväinen ja kiltti. Hänellä on enemmän keltaisia piirteitä mutta vähemmmän sinisiä piirteitä kuin minulla. Molempia kuitenkin löytyy. Keltaisina hetkinä hän on ryhmässä valovoimainen hassuttelija, joka kuitenkin puhuu päälle kuuntelematta ja piutpaut piittaa siitä, että minua häiritsevät yksityiskohdat. Sinisinä hetkinä hän uskoo omaan totuuteensa horjumatta, turhautumiseen asti.

Sanomattakin on selvää, että yhteisöissä, joissa olemme jäseninä olivat ne sitten perheitä, työpaikkoja tai junnulätkäjoukkue, on sekalainen sotku kaikkia näitä käytösmalleja yhdistettynä toisiinsa. Ja tämähän johtaa vääjäämättä tilanteisiin, joissa pidämme meitä ympäröiviä ihmisiä täysin käsittämättöminä.

Kirjassa päädytään eittämättömään tosiseikkaan; Emme voi muuttaa muiden käytöstä. Voimme vain sopeutua tai muuttaa omaa käytöstämme. Otetaanpa esimerkki: Työtoverisi on punasininen perfektionisti, joka vaatii huolellisuutta itsensä lisäksi muilta (vaikka omia virheitään hän ei ikinä myöntäisi). Hän pitää itseään koko paikan omistajana ja kertoo virheitä löytäessään sen kaikille kirosäkeitä ja haukkumasanoja säästämättä. Mutta hän myös tekee päämäärätietoisesti ja tehokkaasti hyvää työtä ja tulosta. Hänen kynnysmattonaan olet sinä; vihreä kaikkien kaveri, joka olisi kaikista onnellisin jos kaikki olisivat yhtä mieltä. Peittelet mielipiteitäsi, jottei helvetti puhkeaisi. Koska omalla mielipiteelläsi ei ole väliä. Riittää, että itse tiedät sen. Olet myös hiukan sininen, koska rakastat järjestelmällisyyttä ja logiikkaa, mutta jo pelkästä virheiden teon pelosta sekä pelosta, että sinipunainen löytää virheesi (jotka hän myös varmasti löytää), sorrut huolimattomuuksiin. Tai sitten sinussa on punainen piirre, joka sortuu hutilointiin nopeiden tulosten nojalla… Katastrofin ainekset ovat käsillä, sillä hutilointisi paljastuttua olet haukkujen kohteena.

Mikä neuvoksi?

Tilanne kuulostaa ahdistavalta jopa unettomuuteen tai äkkipikaistuksissa otettuihin lopareihin asti. Vaan jospa huomaisittekin, että teissä on yhteistäkin. Esimerkiksi siniset piirteet. Jospa kumpikin opettelisitte pois omalle värillenne tyypillisistä huonoista käyttäytymismalleista ja ottaisitte käyttöönne yhtäläisyytenne. Punasininen kollegasi opettelisi olemaan kilahtelematta aivan päättömästi jolloin häntä ei tarvitsisi pelätä ja vältellä. Sinä vihreä opettelisit puhumaan mieltäsi hiertävistä epäkohdista perustellen ja faktisesti ennen kuin tilanne eskaloituu huutamiseksi. Lopettaisit jahkailun, joka johtaa kunnioituksesi menettämimseen kollegasi silmissä. Huomaisitte molemmat olevanne loogisia ja järjestelmällisä ja sinä saisit punaisen kollegasi kiinnostumaan mielipiteistäsi. Sillä punainen tekee vaikka mitä muutoksia jos hän tai hänen palvelemansa tarkoitus hyötyy niistä. Sinä puolestasi (käytettyäsi tähän uskomattoman paljon aikaa ja huolellisuutta) voittaisit punasinisen luottamuksen ja saisit hänestä eteenpäin työntävän voiman.

Punasinisen kollegasi käytökseen sopeutuminen saattaisi vaikuttaa periksiantamiselta. Joten yritäpä, jos uskallat, tehdä hänelle selväksi se, ettei huutaminen ole sallittua käytöstä. Tee se välittömästi kun huuto alkaa. Tee selväksi, ettei hänen haukkumisensa tuo tilanteelle lisäarvoa, ei motivoi ketään ja ettei hänellä ole absoluuttista totuutta asiohin. Hän ei todennäköisesti ymmärrä käyttäytyvänsä väärin, sillä huutaminenhan on vain kommunikointia. Hän tiedostamattaan jopa nauttii siitä, että pelkäät häntä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kestää huonoa käytöstä. Jos huutaminen jatkuu, poistu tilanteesta välittömästi.

Tai jos et uskalla puuttua käytökseen, opi, että räjähtäminen on hänen tapansa käsitellä asia; eli nopeasti, minkä jälkeen tilanne on ohi. Itse olet hyvin hämmentynyt mutta hänelle tilanne on loppuun käsitelty ja selvä. Ja kohta räjähtää taas. Mutta kollegasi käytös on ennakoitavaa ja hän rahoittuu yhtä nopeasti kuin räjähtikin. Toivomme vain, ettet vihreänä tyyppinä koskaan pääse niin ahdistuneeseen mielentilaan, että itse räjähdät. Tai palat loppuun. Silloin on nimittäin pöydälle nostettu maailman lihavin kissa.

Tiedosta joka tapauksessa, että peittelemällä pahaa oloasi konfliktin pelossa, sysäät välejänne vain lähemmäs ja lähemmäs vääjäämätöntä räjähdystä. Muista kuitenkin, että paha olosi ei kiinnosta punasinistä. Käytä pahan olosi ilmaisussa mieluummin termejä, jotka viittaavat työn tehokkuutten ja laatuun. Älä heittäydy marttyyriksi ja alisuoriutujaksi, vaan tehkää yhdessä punasinisen kanssa selväksi, mitkä ovat tavoitteenne ja miten ne saavutetaan. Mieluiten kirjallisesti. Käytä hänen pedanttisuuttaan työsi tarkastamisessa. Se voi tuntua nöyryyttävältä alkuun, mutta hän arvostaa sitä, että panostat laatuun ja käytät laadukkaan lopputuloksen saavuttamisessa hänen vahvuuksiaan. Väitän melkein myös, että koska punasininen tarkastaa työsi joka tapauksessa, on se parempi tehdä ennen esimerkiksi lopputuotteen toimittamimsta asiakkaalle. Se säästää aikaa, vaivaa ja murhetta.

Ketkä sitten sopivat yhteen?

Thomas Erikson esittää kirjassaan, että ihannemaailmassa keltainen tyyppi saisi idean, punainen tekisi päätöksen, vihreä tekisi työn ja sininen arvioisi työn tuloksen tehden laadunvarmistuksen. Todellisuudessahan tilanne on usein jotain aivan muuta. Esimerkiksi keltainen henkilö saattaa lirkutella tiensä tehtävään, joka vaatisi sinisen tarkkuutta.

Pohdin edellä, että kaksi keskenään eriväistä kollegaa voisivat löytää yhteisen sävelen kaivamalla käytöstavoistaan yhteisen värin piirteitä. Eriksonin mukaan myös eri värityypit saattavat täydentää toisinaa varsin hedelmällisellä tavalla. Esimerkiksi, sininen ja vihreä sopivat yhteen, sillä molemmat ovat harkitsevaisia, eivät stressaa ja heillä on jalat maassa. Punainen ja keltainen (artikkelin kuva Adobe Posts) puolestaan voisi olla räjähdysaltis yhdistelmä pelkästään erilaisten tempojen puolesta.

Kirjassa ei panuduta syvemmin siihen, miten itsestä saisi irti uusia käytösmalleja. Yrittäisin kuitenkin etsiä niitä Eriksonin mainitsemia motivaattoreita, jotka saavat käyttäytymään toisin, kuin usein käyttäytyisit. Esimerkiksi, kun valtavärisi vihreä estää sinua toteuttamasta unelmaasi kokiessasi mielipiteesi merkityksettömäksi, kaivakin jostain sisältäsi keltainen värinpilkahdus. Innostu uudesta ja teekin unelmastasi totta. Tai kun sisäinen punainen hutilus pääsee valloilleen, kaivele esille sininen puolesi, joka haluaa tarjota asiakkaalle laatua. Toivonpa melkein, että Erikson pohtisi seuraavassa kirjassaan syvällisemmin tätä. Haulaisinpa myös kirjan kirjoitettava uudelleen avioiliiton eikä työyhteisön näkökulmasta. Saisi moni pariskunta pohdittavaa riitojensa kangistuneisiin kaavoihin.

Tulisiko sinusta ja kollegastasi näillä ajatuksilla unelmatiimi? En tiedä, sillä tie ei ole helppo. Mutta yrittää kannattaisi.

Artikkelin esimerkkitapauksen pohdinnat ovat omia päätelmiäni ja ajatuksiani. Eivät testattuja menetelmiä.

Jos sinua kiinnostaa paneutua syvällisemmin omaan värikarttaassi, klikkaa https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/testaa-mita-persoonallisuustyyppia-edustat-punaista-keltaista-vihreaa-vai-sinista.

Vastaamon testi https://vastaamo.fi/persoonallisuus/ antaa vielä syvällisemmin viitteitä persoonallisuutesi piirteistä.

Vastaa