Raha. Se hallitsee elämäämme, mutta silti siitä ei puhuta eikä sen käyttöä juurikaan opeteta. Vaan pyörisikö maailma kuluttamisen rattaissa jos opetettaisiin? Ehkä ei ja sehän vasta onkin pelottavaa. Mitäpä jos kuitenkin uisimme ihan pikkuisen vaan vastavirtaan ja opettaisimme lapsista taloustaitureita? Nerokkaiksi aikuisiksi, jotka ymmärtävät ettei raha tee onnelliseksi mutta sen puute saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Aikuisiksi, joita raha ei hallitse vaan jotka hallitsevat rahan. En ole ammattikasvattaja enkä taloustieteiden asiantuntija joten tarjoilemani vinkit eivät ole absoluuttisia eivätkä edes tieteellisesti tutkittuja faktoja. Olen mutsi, joka tässä vilauttaa käyttöösi omat rahakasvatusvinkkinsä. Omista lapsistani kaksi ovat teini- ikäisiä ja yksi eskari- ikäinen. Sovellathan vinkkejä sopimaan omien lastesi ikätasoon.
Puhu rahasta
Teillä ei ehkä puhuta rahasta mutta kaikki ajattelevat sitä. Ja rahasta aiheutuva ahdistus näkyy lapsille. He oppivat nopeasti, että raha on pelottava asia ja ehkä he jopa muodostavat omassa pikku päässään käsityksen siitä, mikä taloustilanteenne on. Vaikka siitä ei puhuta. Ymmärrät siis varmasti, että hänellä voi olla raha- asioistanne käsitys, joka perustuu tulkintaansa sinun olotilasta sekä tavasta jolla raha- asioita vältellään.
Suosittelen ottamaan rehellisesti lapsen kanssa puheeksi raha- asiat. Enkä siis tarkoita, että paljastat lapselle koko kauheuden jos tilanne on kauhea. Mutta avaa lapsellesi hänen ikätasoonsa nähden ymmärrettävin esimerkein mihin teillä on varaa ja mihin ei. Kerro lapsellesi myös oma suunnitelmasi siitä, miten tilanteesta selvitään. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että sinulla on suunnitelma. Aikuisena sinun velvollisuutesi on laatia sellainen. Jos taas rahatilanteesi on hyvä, kerro sekin lapselle. Sinun ei tarvitse retostella pankkitilisi positiivisella paineella, mutta voit kertoa lapselle, että rahaa on tarpeeksi ja että käytät sitä kohteisiin, jotka vastaavat omaa arvomaailmaasi, minkälainen arvomaailmasi sitten onkaan.
Avaa kuukausibudjettisi lapselle
Omat lapseni olivat kiinnostuneita kotitalouden kirjanpidosta jo hyvinkin nuorella iällä. Tämä johti siihen, että avasin heille rahankäyttömme kuukausitasolla jo heidän ollessa päiväkoti- ikäisiä. Silloin minulla oli melko alhainen tulotaso ja kitkuttelimme välillä kovinkin pienillä rahamäärillä. Avaamalla raha- asiat avoimesti lapsille heidän mielensä rauhoittuvat uskomaan, että taloutemme ei kaatunut leffalippuihin tai pizzaperjantaihin silloin tällöin. Mutta he oppviat myös ymmärtämään, etten lähtenyt jokaiseen kaikkimullehetinyt- kiukutteluun mukaan vain pitääkseni lapseni tyytyväisinä. Nyt teini- ikäisinä lasteni ymmärryksen mittakaava on hiukan erilainen ja huolet kohdistuvat lätkäturnausmatkojen ja kisauikkareiden ostamiseen sekä siihen, onko meillä varaa lähteä lomamatkalle tai siihen, että mitä jos joudun työttömäksi. Pärjäämmekö?
Joka tapauksessa tulojen ja pakollisten menojen sekä mahdollisesti säästöön jäävien varojen kirjoittaminen paperilla on omasta mielestäni ollut hyvä keino havainnollistaa lapsille rahankäyttöä, todeta pakollisten menojen jälkeen käteen jäävän ”hurvittelurahan määrä”, arvioida jonkun hankinnan järkevyyttä sekä valottaa säästämisen riemuja. Laadi itsellesi omaa tilannettasi kuvaava budjetti ja huomaat ensinnäkin saavasi itse käsityksen omasta rahatilanteestasi. Mutta myös lapsesi saavat käsityksen siitä, onko nyt varaa mennä Lintsille, mennääkö ensi kuussa, pistetäänkö huvittelu luotolle kitkutellen ensi kuussa makaronivellillä vai odotetaanko parempia aikoja.
Jos budjetin laadittuasi huomaat, että viimeiselle riville jäävä luku on negatiivinen, reagoi nopeasti. Tee suunnitelma siitä, miten saat luvun positiiviseksi ja pysy suunnitelmassa.
Pohdi mielihalujen järkevyyttä
Sukulaistyttöni halusi auton. Tuntuu jotenkin päättömältä, että juuri ja juuri aikuisen kenkiin astuneen ihmisen pitäisi ottaa lainaa saadakseen auto, jotta voi käydä töissä maksaakseen sitä autolainaa. Näin karrikoidusti. Joissain tapauksissa näin tosiaan kuitenkin käy. Oma sukulaistyttöni kuitenkin oli täysin vakuuttunut auton hankkimisesta hänen elämäänsä helpottavana asiana. Teimme laskelman siitä, onko auton hankkiminen kannattavaa:
- Käytetyn auton osamaksu 140 €/kk
- Bensat 60 €/ kk
- Vakuutus 600 €/vuodessa, 50 €/ kk
- Huolto ja katsastukset 260 € vuodessa, 20 €/kk
- Katastrofirahaston 1000 € säästäminen 83 €/kk
- Yhteensä 353 €/kk
- Laskelmassa ei ole huomioitu uusia renkaita eikä arvonalenemaa.
Kun kustannus kuukausitasolla oli selvillä, laskimme kuinka monta tuntia hänen pitää kuukausitasolla tehdä töitä ansaitakseen autoon käytettävät kulut sekä miten monta tuntia hän säästää aikaa aamuaikaisella tai yömyöhällä tehdyissä matkoissa voiden käyttää ajan nukkumiseen tai johonkin muuhun mielekkääseen elämänsisältöön. Lisäksi pohdimme auton ekologisia haittavaikutuksia vaakakupissa autosta saataviin etuihin nähden.
Tyttö päätyi lainaamaan auton sukulaiseltaan 100 €: lla kuussa ottaen maksaakseen kuitenkin vakuutukset, bensat ja huollot itse. Katastrofirahasto (eli apua, jarruremppa!) hänellä oli jo säästössä. Hänen tapauksessaan auton hankinta säästi niin paljon aikaa ja hermoja muuhun merkitykselliseen, että hän oli valmis varautumaan 230 € /kk auton kuluihin. Auton hankinnalla säästetyt tunnit kompensoivat työssä auton tienaamiseen käytettäviä tunteja peruseltavalla tavalla. Lainaamalla auton hän välttyi auton ostamiselta omakseen sekä lainan ottamiselta.
Toisaalta poikani kuolasi Teslaa ja kyselikin koska luovumme vanhasta Kiastamme ja ostamme tilalle Teslan. Kerroin hänelle, että kymmenien tuhansien eurojen autoa ei noin vain osteta ellei ole sikarikas. Itselläni on tarpeeksi lainaa jo asuntolainan muodossa. Jos haluan ottamatta lainaa tienata Teslaan tarvittavat rahat sen jälkeen kun ensin olen maksanut asuntolainan pois, joutuisin venyttämään työssäolovuosiani usealla kappaleella eläkeiän yli. Tällöin pojallani saattaa jo itsellään olla teini- ikäisiä lapsia, jotka kinuvat asuntolainaa maksavaa isäänsä ottamaan lisää lainaa uutta autoa varten. Ellei siis poikani onnistun opettamaan lapsilleen järkevää rahankäyttöä. Pieni pettymyksen suma kareili poikani kasvoilta. Mutta saatoin kylvää rahapuun siemenen hänen raksuttavaan aivokoneistoonsa.
Näissä esimerkeissä oli kyse jo aika suurista hankinnoista. Pienempien lasten kohdalla voidaan keskustella vaikka lelukaupan hyllyillä notkuvien toinen toistaan ihanempien muovivitkuttimien hinnasta, ekologisuudesta ja niiden mahdollisesti tuottaman mielihyvän kestosta. Ja parasta tietenkin lasten oppimisen kannalta on se, että noudatat itse omaa esimerkkiäsi. Pohdi tarkkaan ennen jokaista hankintaasi tarvitsetko sitä vai onko kyseessä vain hetkellisen mielihyvän tai näennäisen statuksen saavuttamiseksi tehtävä heräteostos.
Opeta lapsellesi sijoittamista
Voi olla ettei sinulla itselläsi ole varaa sijoittaa. Ja ettet itsekään ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä. Suosittelen kuitenkin, että opiskelet sijoittamisen perusteet ja opetat ne myös lapsillesi. Itse aloitin sijoittamisen pikkurahoilla ja varsin kypsällä iällä. Mutta korkoa korolle- ilmiö iski kehiin yllättävän nopeasti ja nälkähän kasvaa syödessä. Lisäksi monet sijoituslaitokset mahdollistavat kuukausityyppisen sijoittamisen niinkin pienillä kuin 15 €: n kuukausisummilla. Haluan itse opettaa lapsilleni sijoittamista, koska sijoittamalla nuoresta iästä lähtien he takaavat itselleen muitakin tulonlähteitä vanhemmille päivilleen kuin mahdollisen eläkkeen. Lisäksi he ehkä oppivat, että oravanpyörässä raataminen ei ole ainoa ratkaisu itsensä elättämiselle.
Olemme seuraavan sukupolven myötä pakostikin menossa työelämän murrokseen, jossa tällä hetkellä keski- ikäisten vallankahva roikottaa meitä vielä raatamisen kulttuurissa. Pidämme itse ehkä meitä seuraavaa sukupolvea laiskoina somevätyksinä, sillä meidät on kasvatettu huhkimaan, painamaan, joustamaan, venymään, tienaamaan, kasvamaan ja lopulta uupumaan. Mutta näen valtavaa potentiaalia nuorisossa, joka kyseenalaistaa vanhat, jo tässä vaiheessa vanhempiensa esimerkin perusteella hölmöiksi näkemänsä tavat. Tulevaisuudessa saatamme nähdä enemmän ihmisiä, jotka tekevät muutakin kuih raatavat. He omaavat pehmeitä arvoja, tekevät ehkä osittaista työaikaa jä käyttävät lopun ajan luovuuteen, taiteeseen, yrittäjyyteen, ihmisiin tai vapaaehtoistyöhön. Tämä kaikki edellyttää joko pienemmillä ansioilla pärjäämistä tai kokoon kasatun pääoman kasvattimsta. Eli sijoittamista.
Lainoista
Ostamme ensiasunnon, sitten upgreidaamme isompaan ja sitten vielä isompaan lainamäärän vain kasvaessa koko ajan. Lisäksi maksamme pois opintolainaa, autolainaa, viimeisimpien elektroniikkavimpaimien osamaksua sekä pikavippiä. Lasten muutettua pois meillä on iso, tyhjä ja yksinäinen linna sekä siitä todennäköisesti vieläkin lainaa. Linnan myyminen on haasteellista, sillä Suomessa suosituin asuinmuoto on kuitenkin yksiö tai kaksio. Olet onnistunut saavuttamaan tavoitteeksi asettamasi elintason, mutta hyödytkö siitä itse mitenkään?
En kiellä etteikö asuntolaina olisi perusteltua. Se mahdollistaa järkevän omistusasunnon edulliset asumiskustannukset vuokra- asumiseen verrattuna. Lisäksi lainaa maksaessasi pistät rahaa omaan pussiin, kun vuokratessa asuntoa maksat rahaa vuokranantajallesi. Laskepa kuitenkin kuinka paljon rahaa käytät kuukaudessa lainan kuluihin ja korkoihin. Omalla kohdallani summa on 79 €. Se ei kuulosta paljolta, mutta parissa kymmenessä vuodessa kertyy valtava potti. Lisäksi kannattaa pohtia, mitä tuolla rahalla saisi, jos sitä ei joutusi käyttämään lainojen maksamiseen. Meillä se tarkoittaisi kuukausitasolla kahta vierailua Mäkkäriin, viikon arkipäivällisiä kaupasta, kotiin tilattua gourmet- illallista kahdelle kun lapset ovat hoidossa, uusia juoksukenkiä viime vuoden alemallistosta, poikani pyörän keväthuoltoa varaosineen tai ekstrapottia sijoitustilille.
Säästän itse tällä hetkellä rahaa voidakseni maksaa asuntolainan pois nopeammin kuin mitä pankin kanssa on sovittu. Tällä tavalla saan lainanmaksuun kuukausitasolla käytettävät huikeat summat nopeammin muuhun käyttöön ja joudun maksamaan vähemmän korkoja. En suostu ottamaan lisää lainaa käytännössä mitään ostosta varten. En tingi peruselintasosta, mutta teen hankintoja todella harkiten ja pidän kirjaa rahankäytöstäni, jotta säästäminen on mahdollista ja jotta tajuan itse, mihin kaikki raha kuukausitasolla katoaa.
Viikkorahaa?
Miksi ihmeessä? En keksi järkevää syytä. Saatko itse rahaa pelkästään siitä hyvästä, että olet olemassa? Et. Sinä teet töitä rahasti eteen. En kyllä myöskään koe, että lapsille pitäisi maksaa kotitöistä. Sillä ethän sinäkään saa palkkaa tiskikoneen tyhjentämisestä, pyykinpesusta, biojäteastian tyhjennyksestä etkä imuroinnista. Lapsien tulee ymmärtää, että kotityöt ovat pakollinen pikkupaha, joita kaikki tekevät yhteisen viihtyvyyden ja arjen toimivuuden nimissä.
Sen sijaan näkisin viisaaksi antaa lapselle palkkaa jonkin yksittäisen, ei niin usen toistuvan työsuoritteen tekemisestä. Mainittakoon esimerkiksi ikkunoiden kevätpesu, auton imurointi ja pesu sisältä, nurmikon paikkausistutus ja kevätlannoitus, pensasaidan leikkaus tai piha- aidan huoltomaalaus.
Olen myös havainnut ikävän lieveilmiön tämän niin sanotun viikkorahan ympärillä. Joissain räikeissä tapauksissa itse asiassa puhutaan päivärahasta ja summat pyörivät pikkukolikoiden sijaan kympeissä ja satasissa. Vanhemmat kompensoivat omaa edellä mainitsemaani raatamiseen liittyvää poissaoloaan antamalla lapsilleen rahaa. Nuoremmat lapset käyttävät sitä ylenpalttiseen halpatekstiilien tai herkkujen osteluun. Yläaste- ja lukioikäiset sitten koulun vieressä olevan bensiksen takana tapahtuvan hämäräperäisten, kivenkoloihin piilotettujen nyssykkäpussukuiden vaihdon valuuttana.
Teen lapsilleni kuukausisäästämistä. Laitan heidän nimiinsä avatuille tileille pienen summan rahaa joka kuukausi. Olen tehnyt sitä päiväkoti- iästä asti. Syntymäpäivinä ja jouluna laitan hieman isomman summan. Täytettyään 18 vuotta he saavat rahat käyttöönsä. Syntymäpäivälahjaksi annan heille sijoitussuunnitelman sekä kainon vienon toiveen myös toteuttaa sitä. Toki he saavat tehdä rahoillaan mitä huvittaa, mutta vilauttelen heille kerran kuussa myös omien sijoitusteni kehitystä ja kieltämättä heidän sormensa syyhyävät hiukan jo.
Jos lapsesi tarvitsevat (eivät halua, vaan todella tarvitsevat) uusia vaatteita, osta heille niitä. Jos he haluavat viettää kavereiden kanssa karkkiöverilauantain, sponsoroi heidän kekkereitään kaikin mokomin. Mutta älä maksa heille palkkaa itsestään selvistä kotihommista tai olemassa olemisesta, älä annan heidän notkua ostareilla täyttämässä jo tursuilevaa halpistoppikokoelmaansa äläkä rahoita heidän pilvenpoltteluaan.
Näytä itse mallia
Meille taotaan päähämme jo lapsina, että voimme saada kaiken ja mitä vaan. Ja tätä ”totuutta” valelemme omien lapsiemmekin riesaksi. Meille ei kerrottu, ettemme välttämättä halua kaikkea emmekä mitä vaan. Meidän melkeinpä kuuluu haluta kaikkea ja mitä vaan. Vaan muista sinä kertoa lapsellesi, ettei hän välttämättä halua. Näytä lapsillesi mallia erottamalla tarve halusta ja pankin raha omasta rahasta. Näytä lapsellesi esimerkillistä rahankäyttöä hoitamalla ensinnäkin raha- asiasi kuntoon ja sitten sijoittamalla varallisuuttasi asioihin, jotka edustavat omia arvojasti, jotka tuovat elämääsi sisältöä ja jotka voit myös hyvällä omalla tunnoa väittää olevasi sinun. Opeta lapsellesi vastuuta rahankäytöstä. Ei ole vastuullista rahankäyttöä elää yli varojensa ja siten saattaa turvattomaan tilanteeseen itsensä lisäksi myös pehreenjäseniä. Ei ole myöskään vastuullista rahankäyttöä tukea maapalloa tuhoavaa pikamuoti- ja kulutuskulttuuria. Pohdi omaa rahankäyttöäsi ja tee tarvittavat viilaukset, jotta voi toimia lapsellesi esimerkkinä.
