Miten joulun ruoista saadaankin aikaan niin tukevat jouluraget? Laatikoita ja kaiken maailman jävla- kaloja pitää vääntää kiukuksi asti kysymättä keneltäkään, että pidetäänkö niistä edes. Äiti laittaa kystä kyllä ja samalla uppoaa kylmää glögiä suoraan pullosta suurimpaan ketutukseen. Äkkiä tukka rullalle, punaa huuliin ja teennäinen virne naamalle, jotta kaikki kylään kutsutut kolmekymmentä serkun puolison pikkuveljeä voivat myös teeskennellä, että mors grisar är vi allihuuppa ja morjenstaperskutarallaa. Ja olla varsin vaikuttuneita sorttien suuresta määrästä, itse tehdyistä suklaaunelmista ja etenkin siihen kaikkeen käytetystä rahasta.
Olen ratkaissut tämän ongelman mielestäni varsin oivalla tavalla. Lasten ollessa pieniä, ne joulut, jolloin lapset olivat meillä eivätkä exälässä, kukin sai valita yhden sortin joulupöytään. Usein siellä oli graavilohta, tartarpihviä, kinkku ja vihreitä kuulia. Kukaan ei valittanut. Kun lapset olivat exälässä, teimme äidilleni kolmen ruokalaijin aterian, johon ei kuulunut perinteisiä apinantakamuksen makuisia raivolaatikoita lainkaan. Esimerkinomaisesti, eräänä jouluna illalliseen kuului itse tehty maksapatee ja viikunahillo ruisnäkkileivän kanssa, kampasimpukoita paprika- punajuuripedillä, peuran sisäfilee hasselbackan perunoilla, smetanasipulilla ja puolukkahillolla sekä tyrnirahka. Vaivaa ei pitänyt nähdä liikaa, koska väkeä ei ollut kuin käkeä, eikä rahaakaan kulunut paljoa. Äitiä hemmoteltiin ja me saimme puolisoni kanssa kokkailla rauhassa jotain uutta ja kivaa. Myös pikkukuopus nautti saamastaan huomiosta keittiössä.
Nykyään, lasten ollessa jo täysikäisyyden kynnyksellä, vietettiin viime joulu exälän väen kanssa yhdessä. Miksi emme tajunneet tätä aiemmin? Pitikö olla sinun joulu ja minun joulu ja sitten kummassakin kodissa ragetetaan ruokien kanssa. Yhteinen joulu oli todella onnistunut. Ruokaa laitettiin kyllä, mutta toteutimme taas kolmen ruokalajin helpon aterian sen sijaan, että olisimme loihtineet sen sata eri laatikkoa. Koko joulun tekeminen painottui konvehtien tuhoamiseen, jouluoluiden maisteluun, lasten lahjojen ihailemiseen sekä myöhäisillan ”kinkunsulatuslenkkiin” ruokaragetuksen sijaan.
Käytän jouluna mielelläni aikaa uusien ruokien ja jouludrinksujen valmistamiseen, leipomiseen, konvehtirasioiden tuhoamiseen ja herkutteluun. Mutta teen sen, koska nautin siitä. En koska minun pitää ruokkia lauma ikäviä sukulaisten sukulaisia tai tehdäkseni vaikutuksen kehenkään. On siis myös ihan ok hankkia laatikot valmiina, tarjota jälkiruoaksi itsetehdyn kakkubuffan sijaan karkkibuffa kaupan herkuista sekä tehdä riisipuuro pikahiutaleista. Miten sinä saisit jouluisen keittiöhelvetin rauhoitettua?
