Joulukaaoksen kunniaksi kirjoitan juttusarjan siitä, miten yksinkertaistaja voisi ainakin omasta mielestäni viettää joulua. Aloitan sarjan koristeilla, sillä näin marraskuun ehdittyä jo loppupuoliskolle, olemme itse asiassa jo auttamattoman myöhässä kilpavarustelun kanssa.
Joulusotku on siis takuulla taattu, kun kaapista kaivetaan esille seitsemän eri kattausta erivärisiä kuusenkulkusia, jotka nyt sitten eivät olleetkaan tämän joulun muotiväreissä ja juostaan suonikohjut sykkyrällä markettiin ostaamaan taas uudet. Samalla hankitaan uudet kokoelmat valosarjoja vanhojen, solmuuntuneiden tilalle sekä pinkki muovikuusi sillä viime vuoden valkoinen on jo poistunut muodista ja vihreä on tavallisen tylsä. Musta sen olla pitää.
Mikä avuksi?
Joulun tunnelmaa saa kotiin varsin helposti ilman naapureiden kanssa käytävää kilpavarustelua välkkyvissä ulkovaloissa tai suurimman kuusen muodossa. Meillä joulu tuodaan kotiin LED- valosarjoilla esimerkiksi lyhdyissä tai maljakoissa sekä kukilla ja kynttilöillä. Ne ovat kohtalaisen edullista roinaa, jolle ei tarvitse vuokrata varastoa säilytystä varten ja joiden pattereidenvaihtorumba ei vie hermoja. Tänä jouluna kuopus innostui ajatuksesta rakentaa itse asetelma luonnosta kerättävistä materiaaleista sekä esimerkiksi hyasinteista. Oksat, kävyt ja syksyn lehdet ovat jokamiehenoikeuden puitteissa ilmaisia ja lasten keskuudessa luovuutta herättäviä materiaaleja. Varpujen ja sammalen keräämiseen sen sijaan tarvitsee maanomistajan luvan. Adventtikynttelikköä emme erikseen omista. Kokoan joka vuosi erilaisista ja erikorkuisista kynttilänjaloista asetelman, johon hankin silloisen väri- innostuksemme mukaisen väriset kruunukynttilät.
Kuusi on ihana, mutta se neulasten määrä on järkyttävä. Lisäksi, meidän kuusenjalka päätti eräänä jouluna hajota niin, että vedet valuivat parketille. Kuusi lensi joulupäivänä ikkunasta ulos. Oli muuten aikamoinen keihäänheitto puolisoltani. Jos meillä kuusi on, on perinteeksi jäänyt, että se heitetään sukkulana ulos yläkerran ikkunasta joulun päätteeksi. Ja sitten niitä kuusenraatoja näkee vielä hiihtolomalla lojumassa roskakatoksissa. Kuusiparat. Nuupahtaneina ja neulaset pudottaneina roskiksen edessä lojuvina riepuina edustavat menneen joulun juhlijoita ja tunnelmia jollain tasolla. Vähän niinkuin Matti &Maija- kyltit, jotka vielä kauan häiden jälkeen riipuvat tienvarsissa vettyneinä ja repaleisina kuvastaen liiton tilaa kun hienohienohäät on juhlittu ja arjen raataminen alkaa. Haaveilen seinälle solmittavasta makramekuusesta tai valonauhoilla samoin seinälle viritetystä kuusesta. Tänä vuonna uskon, että päädymme pieneen huonekuuseen, jonka oksat koristelemme lapsuuden kotini vintage- koristeilla ja jonka joulun jälkeen jätämme ruukkuun kasvamaan takanreunalle.
Rakastan värejä ja sitä, että kauppojen koristehyllyt notkuvat joka vuosi mitä hienoimmissa väreissä loistavammissa uutuksissa. En kuitenkaan näe perustelluksi sitä, että koska nyt tänä vuonna joulu on muodikkaasti liila, pitäisi viime vuoden luumunväriset koristeet jättää varaston takanurkkaan ja ostaa uudet tilalle. Jos haluan leikkiä väreillä, teen senkin kynttilöin, kukkasin ja esimerkiksi näyttävin herkkuasetelmin. Täytän kaapista löytyvät Mariskoolit, perintöhopeat ja muut kaukalot meille perinteisillä jouluherkuilla, kuten pipareilla, shrekinkakkapalloilla, Fazerin parhailla ja englanninlakuilla. Yritän tässä jokajouluisessa herkkuhimoöverissä ajatella zero waste – mallilla ja välttelen yksittäispakattuja tuotteita ja muovipakkauksia. Tiesitkö, että englanninlaku ja shrekinpapanat (vihreät kuulat) ovat edullisempia ostaessasi ne irtokarkkihyllystä paperipussiin, kuin erikseen muovirasioihin tai- pusseihin pakattuina?
Joulupöydän kattaus
Kuulostaa tylsältä, mutta meidän joulupöytä katetaan kutakuinkin samalla tavalla joka vuosi. Meiltä onnekkailta löytyy Valencia- sarjan astiasto sekä englantilaista maalaismaisemaa esittävä punasävyinen kahivastiasto perittynä suvuilta. Olen ommellut itse lautasliinoja punaisen, valkoisen ja sinisen sävyissä täydentämään kattausta. Käytämme myös perintöinä tulleita kynttilänjalkoja, hopeita ja ruokailuvälineitä kattauksessa. Jos kaipaan vaihtelua, teen sen kukkasin sekä erivärisin kynttilöin. Perintöhopeita ei pidetä kovinkaan arvossa nykyään ja niistä kultasepänliikkeeltä saatava hinta sinne myytynä saattaa olla monelle pettymys. Itse olen integroinut ne kotini sisustukseen ja käytän niitä kattauksessa. Esimerkiksi hyvin harvoin käytössä muuten oleva hopeoitu tarjoiluvati toimii makuuhuoneemme lasilintuasetelman alustana. ”Rumissa” hopeisissa kermakoissa sun muissa säilytän meikkisiveltimiä ja mokkakuppien aluslautasilla ruusukvartsia sekä helmikoruja. Päästä luovuutesi irti, niin kaapinperukoiden rumiluksista tuleekin katseenvagitsijoita.
Kaiken kaikkiaan, me pyrimme joulukoristelussa mahdollisuuksien mukaan noudattamaan kestävää, kierrätettävää, uudelleenkäytettävää, edullista ja ekologista linjausta omalla luovuudella ja persoonallisuudella höystettynä. Jos sinä puolestasi haluat käyttää rahojasi keräilemällä vuokraamaasi rojuvarastoon laatikkokaupalla koristetavaraa jokaisessa mahdollisessa sävyssä, en tietenkään lähde sitä moralisoimaan. Jos saat siitä iloa, tee se ihmeessä!
