Ichigo Ichie on japanilainen filosofia, joka opettaa vaalimaan jokaista hetkeä ainutlaatuisena tilaisuutena, joka ei koskaan tule toistumaan. Héctor García ja Francesc Miralles ovat kirjoittaneet aiheesta kirjan nimeltä Ichigo Ichie- Hetkessä elämisen taito japanilaisittain. Ichigo tarkoittaa yhtä kertaa ja Ichie tarkoittaa yhtä tilaisuutta. Yhdessä käsitteet kuvastavat yhtä kohtaamista, johon sisältyy ainutlaatuinen mahdollisuus, johon on paras tarttua. Kyseinen hetki voi nimittäin olla viimeinen. Ainakin se on ainutkertainen, eikä siis toistu koskaan. Jos emme elä hetkessä, se lipsuu käsistämme ikuisiksi ajoiksi.
Buddhalaisessa kirjallisuudessa Ichigolla viitataan hetkeen, joka alkaa syntymästä ja loppuu kuolemaan. Ja tätä kautta uskonto opettaa ihmistä ottamaan hetkestä kaiken irti. Sillä onhan koko elämämme vain yksi hetki, jonka ohitse voimme kulkea vain yhtä tietä. Tietä täynnä sattumia ja valintoja.
Kirsikan kukkia ja juhlintaa
Japanissa yksi suurimpia luonnon spektaakkeleita on vuosittain toistuva Sakura, kirsikkapuiden kukinta. Sen tuloa ennustetaan (Sakura zensen) lukuisien, ympäri maata sijoitettujen referenssipuiden avulla. Valtuutettu viranomainen tarkkailee puita päivittäin ja tiedottaa valtakunnallisesti, kun aika kukinnalle koittaa. Silloin väestö kokoontuu juhlimaan tätä muutaman päivän kestävää näytelmää piknikeille maan puistoihin. Tätä kukkien ihailua kutsutaan nimellä Hanami. Juhlan aihe on uusiutuminen, elämä, luonto ja toivo. Illalla juhlinta jatkuu Yozakuran eli yökukkien merkeissä nauttien sakea lyhtyjen valossa.
Japanilaisille tämä vuotuinen kevään juhla on ehdottomasti tärkeimpiä Ichigo Ichien ilmentymiä. Juhlinta on viety kovin yksityikohtaiselle tasolle, jotta pieniä juhlanaiheita riittäisi koko lyhyen kukinnan ajalle. Juhlan ensimmäinen osa on kaika, joka kirjaimellisesti tarkoittaa nuppua. Seuraava hetki on mankai, eli ohikiitävä hetki, jolloin kukka on täysin auennut. Tätä seuraa hanafubuki, eli kukkien variseminen maahan. Jopa tätä juhlitaan. Sillä kuuluuhan kaiken hyvän päättymistäkin juhlia sille kuuluvalla arvokkuudella.
Japanilaiset ovat löytäneet näistä edellä mainituista kukinnan termeistä linkkejä myös ihmisen elämään. Esimerkiksi kaikalla voidaan viitata johonkin yhtäkkiseen ja luovaan ideaan tai intohimoon, joka sykähtää sisälläsi. Mankailla voidaan kuvastaa tilannetta, jossa ihastus päätetään muuttaa rakkaudeksi tai idea toteutetaan järjestelmällisellä ja tavoittellisella tavalla. Eli kaika käännetään Mankaiksi.
Tunteet ja aistit tiellä Ichigoon
Kirjassa esitellään neljä perustunnetta; Viha, suru, pelko ja onnellisuus. Näistä tunteista viha ja suru kytkevät tuntijansa vahvasti menneeseen ja pelko tulevaan. Päätelmä on siis se, että onnellisuus on aino tunne, joka edustaa japanilaisen hetkessä elämisen teorian mukaan todellisuutta. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi peräti terveellistä ja tarpeellista esimerkiksi surra menetystä. Mutta sen voi tehdä tavalla, joka edistää kykyä hyväksyä tapahtunut ja elää sen kanssa. Onnellisuus on kummallinen tunne, sillä usein sitä peitellään, sitä sabotoidaan ja siitä syyllistetään. Silti, jokainen onnentunne on elämän ylistystä, kepeyttä ja optimismia. Hetkestä nauttimista. Omalla kohdallani on auttanut käskeä itseäni palaamaan takaisin nykyhetkeen, kirjan oppien mukaan, jos olen tuntenut kiukkua tai pelkoa.
Japanilainen teeseremonia on Ichigoa parhaimmillaan. Siellä vieras kohdataan aidosti ja vaikka teeseremonia toistuisi joka päivä samalla kaavalla, on se joka kerta ainutlaatuinen hetki. Siihen on pelkän teen juomiseksi kytketty koko ihmisen aistikirjo. Ihmistä kannustetaankin japanilaisen filosofian mukaan ja teeseremonian tavoin
- kuuntelemaan ilman keskeytyksiä, ennakkokäsityksiä tai omien vastausten tuputtamista
- katsomaan elämää silmiin ja todella näkemään katsomansa
- koskemaan luodaksemme luottamusta, kiintymystä ja tunteellista kehitystä
- maistamaan myös sitä, mikä ei ole karvasta, suolaista, makeaa tai hapokasta
- sekä haistamaan muistaaksemme
Epätäydellisyyden ylistys
Kiinnostuin jo ennen kirjan lukemista japanilaisesta wabi-sabista. Se on epätäydellisyyden hyväksymiseen liittyvä käsite, jonka sovelluksia voidaan nähdä muun muassa japanilaisessa sisustuksessa. Näin Suomen peräperukoilla voisimme puhua resuromantiikasta, mummolan vanhasta piirongista tai reikäisistä villasukista. Wabi-sabilla kuvaillaan myös usein ihmistä, joka haavoineen ja säröineen on hyvä juuri sellaisena. Kirjassa kerrotaan Kintsugista, wabi- sabin ääripäähän viedystä tavasta korjata rikkoutunutta. Siinä rikkoutunut astia korjataan saattamalla palat yhteen sulalla kullalla. Tällöin rikkoutuneesta tulee taas ehjä, entistä arvokkaampi ja persoonallisempi kuin mitä alkuperäinen koskaan oli. Sen lisäksi, että tämä on oiva tapa ylistää vanhaa, filosofia voi kannustaa ekologisempaan elämäntapaan, johon kuuluu vanhan paikaaminen ja loppuun käyttäminen ennen uuden roinan hankkimista nurkkiin lojumaan. Ja samalla tavalla kuin jätämme paikkaamatta reiät villasukista, jos heitämme rikkoutuneet tunteemme romukoppaan käsittelemättöminä, emme löydä sitä täyttä potentiaalia ja valoa, mikä meissä on.
Oman elämän ichigot
Yhteiskunta asettaa meille vaatimuksia, joihin vastatessamme voi olla mahdotonta löytää elämästä yhtäkään aihetta ichigo ichieen. Vaan annan sinulle muutaman esimerkin omasta elämästäni, jotka koen olevani ichigoita. Osa ovat olleet helppoja toteuttaa, osan eteen olen joutunut pitämään puoleni ja karsimaan epäolennaisuuksia niiden tieltä. Osan kanssa joudun vielä opettelemaan.
- Oma teeseremonia: Joskus sunnuntaipäivisin keitän kahvit, katan juhla- astiat pöytään, ehkä leivon jotain tai vähintään tarjoilen hedelmiä ja voileipiä. Pöytään kutsutaan koko perhe ja silloin paikalla olevat lasten ystävät. Jopa teinit rakastavat näitä tilaisuuksia.
- Ihan oma teeseremonia: En ennen juonut teetä. Ei ollut aikaa. Nyt uutan sen oikeaan lämpötilaan, lisään siihen ruhtinaallisesti hunajaa ja käytän ruhtinaallisesti aikaa siitä nauttimiseen. Kaikilla aisteilla. Jopa töissä. Juon siis teetä itseni kanssa, omassa seurassani. On siihen muutkin tervetulleita. Mutta reuhkaaminen on kiellettyä.
- Ruoanlaittokuohari: Se maistuu niin taivaallisen hyvältä. Ja siinä samalla haistan vastahienonnetun lehtipersiljan ja raastetun palsternakan. Ehkä samalla soi Katie Melua tai Lauri Tähkä, riippuen fiiliksestä. Pääasia on elää tuo hetki jokaisella aistilla.
- Myöhäinen kukinta: Ja viittaan tällä itseeni. Uuden lehden kääntäminen, itsensä kehittäminen, luovuus, innostuminen ja kukinta eivät ole pelkästään jyrkällä fyysisen kasvun käyrällä huitelevien etuoikeuksia. Myös me jo syntisten pöytään ehtineet voimme tehdä jotain mullistavaa. Ihmisellä on aina koko elämä edessään, huolimatta siitä miten paljon sitä on jo takana.
- Aina on aihetta juhlaan: Makaronilaatikko maistuu paremmalta hopeisella haarukalla ja kynttilänvalossa. Ei ole iso vaiva.
- Memento Mori: Olen päivittäin tietoinen, nostalginen ja haikea siitä, että tämä kaikki päättyy aikanaan. Se saattaa kuulostaa surulliselta. Mutta se auttaa nauttimaan jokaisesta hetkestä kuin viimeisestä. Se laittaa ikävät hetket perspektiiviin. Se saa nuuhkimaan lasteni pellavaisia kutreja ja tuntemaan niissä elämän palon. Ilman elämänpaloa ei ole tuskaa ja ilman tuskaa ei ole elämänpaloa.
- Kaikki on katoavaista ja sitä sietää juhlia: Aion juhlistaa syksyn lehtien putoamista sen sijaan, että annan haikeuden vallata mielen. Kutsun naapurit syömään omenapiirakkaa ja juomaan kurpitsalikööriä.
- Elämä jatkuu ja sitäkin on syytä juhlia: Aion juhlistaa pihallamme olevan kirsikan kukintaa joka vuosi. Kutsun perheeni syömään raparperipiirakkaa ja juomaan sakea.
- Hitaat aamut: En aio enää ikinä luopua hitaista aamuistani. Itse asiassa minulla ei aamuisin ole välttämättä sen enempää aikaa kuin ennenkään, mutta käytän sen tietoisesti, ilman kiirettä, hoputtamatta ketään, nauttien ensimmäisen kahvihörpyn täydellisyydestä, ilman aikataulua.
- Opettelen kuuntelemaan ilman, että yritän joka väliin tunkea omaa näkemystäni ja mukamas hyviä ideoitani.
- Yritän antaa elämäni enemmän kummallisten yhteensattumien käteen analysoimatta asioita liikaa ja luottaen siihen, että osaan tehdä oikeita, intuitiivisa valintoja.
Mitä tekemistä mansikoilla on ichigon kanssa?
Mansikka on japaniksi ichigo. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta oman teoriani mukaan siksi, koska mansikka kuvaa käsitettä varsin hyvin. Se on yksi kappale, joka nautitaan yhdessä hetkessä, se hivelee jokaista aistia ja se hetki on pian ohi. Täydellinen ichigo. Kurkkaa herkullinen Ichigo- resepti http://rakkaudenaasia.blogspot.com/2017/01/wagashi-japanilainen-jalkiruoka.html.
Lopuksi: Kun olet onnellinen, huuda se koko maailmalle. Kun rakastat, rakasta täysillä ja sano se myös ääneen. Kun kirsikkapuu seuraavan kerran kukkii, juhli. Kun se pudottaa syksyllä lehtensä, juhli.
