Tanskalaiset ovat kuulemma maailman onnellisinta kansaa. Ehkäpä siksi, että niin sanottu hygge on varsin suuressa merkityksessä tanskalaisten arjessa. On onnea selitetty myös hyvinvointivaltion suomilla mukavuuksilla kuten terveydenhuollolla, koulutuksella, sosiaalisella verkostolla ja taloudellisella toimeentulolla. Vaan se pienen pieni osa jokaista päivää, joka tekee tanskalaisen elämästä onnellisen, on se hygge. Tämän artikkelin minut innoitti kirjoittamaan kööpenhaminalaisen onnellisuusinstituutin johtaja Meik Wikingin Hygge- Hyvän elämän kirja. Lue Meikin haastattelu La Vida Bonitan blogista.
”Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä.”, kuvailee Meik käsitettä Hygge -kirjan takakannessa. Ja tästä juuri on hyggessä kyse.
Hygge ei suinkaan ole pelkästään tanskalaisten juttu. Tai on se käsitteenä heidän oma, mutta ajatuksena hygge on mielestäni tanskalaisten versio esimerkiksi japanilaisten filosofiasta Ichigo Ichie. Näkemys kannustaa kokemaan jokaisen hetken ainutkertaisena tilaisuutena, joka ei toistu koskaan ja lipsuu käsistämme, ellemme elä sitä juuri silloin. Tosin siinä missä zenbuddhismista pohjautuva japanilaisfilosofia keskittyy hengelliseen ja materiattomaan puoleen asioista, ovat tanskalaiset ottaneet carpe diemiin hiukan käytännöllisemmän otteen. Hygge on siis näkemykseni mukaan rustiikki ja maanläheinen versio arjen onnellisuudesta.
Hyggen syntisyys
Toisin kuin askeettisissa itämaisissa filosofioissa, olennainen osa hyggeä on sen syntisyys. Esimerkiksi porkkanoissa ei ole mitään hyggeä, mutta leivonnaisissa sitäkin enemmän. Lisäksi hyggeä pidetään ihmisen luvallisena irtiottona ja taukona terveellisestä elämästä, jota pidetään kovin raskaana.
Onpa joku joskus jopa tokaissut, että hygge on vaarallista. Kuuluuhan siihen epäterveellisyyden kaikki elementit; sohvaperunana lojuminen, makeat herkut ja viini.
Itse ajattelen asiasta peräti kolmella tavalla: Ensinnäkin, kyllä porkkanakin voi mielestäni olla hygge. Eikö kuitenkin jokainen määrittele omat hyggensä ja minulle porkkanat hyggähtävät ihan samalla tavalla kuin pikkuleivoksetkin. Toisaalta, pienet epäterveelliset asiat, kuten kuohujuoma silloin tällöin tai pussi karkkia lasten kanssa sohvalla ovat olennainen osa ainakin meidän perheen mielenterveellistä elämäntapaa. Kolmannekseen, minulle terveellinen elämä on hyggeä. En koe sitä raskaaksi enkä tarvitse siitä taukoa. Mutta ymmärrän toki sen, että jollekin jumppa on rankkaa ja sitä tasapainottamaan tarvitsee viinerin.
Hyggekerrointa ei voi kasvattaa rahalla
Shampanja ei ole hyggeä, sen sijaan yrttitee on. Ferrari ei ole hyggeä, sen sijaan mummon vanha jopo on. Merkkipuku ei ole hyggeä, itse tehdyt villasukat ovat. Mitä edullisempaa, sen hyggempää. Hyggeä ei rahalla saa. Toisaalta, onnea ei voi ostaa, mutta palan kakkua voi. Ja sehän on melkein sama asia. Hyggessä on siis kyse yksinkertaisista ja edullisista, pienistä arjen asioista. Mutta silti läsnä on jonkinlainen materia- ajatus, mitä itämaisista filosofioista ei löydy. Hemmottelemme ikään kuin itseämme sisustustuotteilla, peitoilla, astioilla, lämpimillä vaatteilla, kirjoilla ja ruoalla siinä missä zenmunkit kehottavat löytämään onnen oman pään sisältä.
Luulenpa, että tässäkin on kyse hyggen käytännöllisyydestä. Kuinka monella meistä on riittävän vahva mieli päästäkseen täysaikaiseen nirvanaan? Kykenemmekö sulkemaan pään sisäisen liikenteen edes hetkeksi vaikka kuinka istuisimme hiljaa jalat ja kädet solmussa? Meditoinnilla on tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia ja olen ehdottomasti meditoinnin suurkannattajia. Kuitenkin, jos pienen palan paratiisia saa pikkurahalla ja tuoksukynttilällä, ei sekään mielestäni ole väärin.
Päätös olla hygge
Tanskalaisten arjen onnellisuuden olennainen osa on se, että he järjestävät tavoitteellisesti ja päämäärätietoisesti itselleen mahdollisuuksia hyggeilyyn. Ikään kuin he olisivat päättäneet elää onnellista elämää ja tekisivät järjestelmällisesti töitä sen eteen. Sinänsä varsin loogista, sillä vaikka kuinka uskoisi vetovoiman lakiin, ei se onni ovelle tule ilman, että sen eteen tekee jotain. Herää ehkä jopa kysymys, onko tanskalaisten tapa tavoitella onnea hiukan teennäinen ja pakotettu, jos siihen liittyy niinkin tietoisesti tavarat, asiat ja päätös vaan olla onnellinen. Minun mielestäni ei, sillä onnellisuus on kuitenkin osittain asenne. Onnellisuutta ei ole hienot talot, autot, valta eikä raha. Onnellisuuden salaisuus on nimen omaan siinä, että arki on riittävän hyvää voidakseen nauttia siitä päivittäin.
Tanskassa hygge näkyy jopa valtakunnallisella tasolla. Tanskalaiset esimerkiksi käyttävät hyggeä lähtökohtana kaupunkeja suunnitellessa. Tästä esimerkkinä kirjassa mainitaan se, että mitä enemmän kaupungeissä näkyy pyöriä, sitä enemmän kaupunki on hygge. Kaupunki on suunniteltu niin, etteivät työmatkat ole pitkiä ja ihmiset voivat nauttia ulkoilmasta sekä terveysvaikutuksista, puhumattakaan ilman puhtaudesta, mitä työmatkapyöräily suo.
Hyggeily vaatii myös kärsivällisyyttä. Sillä mitä enemmän joku on itse tehtyä ja mitä enemmän sitä on hoivattu ja vaalittu, sitä enemmän kyseessä on hygge. Hygge on täynnä tamagocheja eli juttuja, jotka vaativat pitkäjänteistä hellyyttä, huolenpitoa ja vaivaa. Ehkä tästä kielii ihmisen alkukantainen tarve huolehtia ja välittää. Esimerkkejä tästä ovat kirjan mukaan muun muassa taikinajuuri, jota kasvatetaan ja hoidetaan, jotta siitä syntyisi jotain ihanaa. Tai hillo, joka on tehty itse kerätyistä omenista. Omasta elämästä tulee mieleen chilit, joita hellimme tarkoitukseen soveltuvin valoin ja tupsuttelemalla kukkasia siveltimellä. Ja joita sitten talvella ruuvataan chilimyllystä tuhdin possupadan höysteeksi. Myös ihmiset voivat olla hyggejä. Tästä paras esimerkki ovat omat lapseni, jotka ovat ehdottomasti hyggeimmät tyypit, joita tämän maan päällä tallustaa. Heidän hygget hiuksensa, jotka tuoksuvat vielä päärynälle ja oljenkorsille. Heidän silmänsä, jotka tapittavat päässä kuin pöllöillä. Heidän unilelunsa, jotka näyttävät kärsineiltä mutta ovat rakastettuja.
Kiitollisuus onnen lähtökohtana
Hyggen suurimpia keskiöitä on kiitollisuus. Hygge, kuten aiemmin jo mainitsin, hakee onnea elämän arjesta ja siitä, että koemme tekevämme merkityksellisiä asioita. Tärkeintä kuitenkin on olla kiitollinen. Kokea kiitollisuutta siitä merkityksellisyydestä, jota päivittäinen elämä kohdallemme tuo. Meillä kaikilla on omat elementtimme, jotka tuovat elämäämme hyggeä. Hygge potenssiin kaksi ne ovat, jos osaamme olla niistä vielä kiitollisia. Oman elämäni hyggejä ovat muun muassa:
- langat ja kankaat sekä niistä luominen
- viinilasi ja popparit sohvalla koko kasa omia hyggetyyppejä kainalossa
- syksyinen metsä
- tuhti ja ravitseva ruoka kauniisti katetussa pöydässä
- kirjat, kasoittain
- Mah Jong- turnaukset omien hyggetyyppien kanssa
- grillipizza ystäville tarjoiltuna
- kaikkien lasteni kaikkien kavereiden jopot ja tsygät ja lenkkarit lojumassa meidän pihalla ja eteisessä. Sekä itse ne tyypit lojumassa meidän sohvalla.
Mistä sinun elämäsi hygge muodostuu?
