Otin siis viime vuoden 2020 itsenäisyyspäivänä vastaan parikin mukavaa urheiluhipin haastetta. Päätin juosta 1000 km vuoden aikana sekä tehdä 200 lihaskuntoliikettä joka päivä. Voit lukea alkuperäisen infopläjäyksen asiasta täältä. Mutkia matkaan heti alkuun, joulun alla toi käynti fysioterapeutilla. Pari vuotta kestäneen kroonisen selkäkivun vuoksi hakeuduin vihdoin näytille ja kivun syyksi paljastui kolmen lapsen jäljiltä mikäpäs muu kuin vatsalihasten erkauma. Skenaario oli, ettei tilanteelle voi tehdä paljoa. Onhan kuopuksen syntymästä jo kuusi vuotta. Lisäksi olen urheilullinen, aktiivinen ja pienikokoinen. Oli siis epätodennäköistä, että keksisimme jotain uutta ja mullistavaa ongelman ratkaisemiseksi. Päätin kuitenkin antaa kuntoutukselle aikaa vuoden ja sitten harkita todennäköisesti ainoaa keinoa, eli plastiikkakirurgin puukkoa.
Mutta, tässä siis tämän hetkinen haasteen tilanne:
Juoksu
Rakastan talvijuoksua! Metsässä on niin uskomattoman kaunista ja pakkanen narskuu nastoissa niin että naurattaa. Lisäksi mieltäni lämmittää ne lukemattomat hiihtäjät, juoksijat, kävelijät ja muutenvaanhaahuilijat, jotka ovat myös löytäneet talviulkoilun ihanuuden. Henkinen pakkasraja nimenee siellä – 15 asteen paikkeilla, joten muutamana päivänä on pääkaupunkiseudun paukkupakkasjaksojen vuoksi jäänyt juoksut juoksematta. Olen hyvällä omallatunnolla vaihtanut juoksun takkatuleen ja saunaan. Viikottaiseksi keskiarvoksi matkaa on kertynyt 20,5 km. Juoksu kulkee helposti ja olen tehnyt pitkästä aikaa taas vetoja. Rakastan juosta lujaa ja vaikka vauhti hiukan vielä tökkii, olen päässyt taas 400 m ja 200 m vetojen makuun.
Kehonpainotreeni
Haasteen alettua 6.12.2020 on peräti kolme päivää jäänyt väliin. Tekosyyt ovat mitä ovat. Mukamaskiirettä, mukamasunohdus ja mukamasemmänyjaksa. Monena päivänä on tullut tehtyä enemmän kuin 200 liikettä, mutta päätin jo alussa etten saa kompensoida väliin jääneitä päiviä tekemällä muina päivinä enemmän. Sen sijaan päätin, että 5.12.2021 teen sata liikettä jokaista väliin jäänyttä päivää kohti. Eli 300 liikettä on jo ”rangaistuslaskurissa”. Suurin osa jumpasta on kulunut keskivartaloharjoitteiden parissa mutta pikkuhiljaa olen ottanut repertuaariin taas muutkin kehonosat. Valmentajani innosti minut taas harjoittelemaan leukoja. Teen kerran viikossa niin sanotun Murphy- haasteen, ilman juoksuosiota tosin. Haasteessa tehdään siis 100 leukaa, 200 punnerrusta ja 300 kyykkyä. Leuat joudun tekemään avustettuina, sillä en saa edes yhtä puhdasta leukaa ilman apua. Punnertaessa joudun aina jossain vaiheessa siirtymään punnertamaan portaita vasten. Kyykyt teen askelkyykkyinä, koska selkäkipu. Mutta sellainen sinnepäin- Murph tulee tehtyä silloin tällöin. Valmentajani vakuutti, että tällä menolla saan jossain vaiheessa tehtyä ihan oikeita leukoja.
Vatsalihasten erkauman kuntoutus
Sain juuri fysioterapeutilta diagnoosin ”fysiologinen ihme”. Olin päättänyt antaa vatsalihasten erkauman kuntoutukselle vuoden aikaa ja sitten harkita abdominoplastiaa, jos ei muu ole auttanut. Nyt takana on kaksi kuukautta aktiivista syvien vatsalihasten kuntoutusta. Alun alkaen erkauma oli 4-6 cm riippuen kohdasta, mistä mitattiin. Nyt erkauma on 1,5-2,5 cm riippuen kohdasta. 2 cm lasketaan kuulemma jo normaaliksi. Joten olen lähes normaalien rajojen sisällä.
Tulos on hämmästyttävä, suorastaan ihmeellinen. Voin jo erottaa ylimmät kaksi ”sixpackin” lihasta kylkiluideni alla ja koska sidekudos on muotoutunut takaisin kiinni lihaksiin eikä enää ”röllötä”, voin myös selkeästi erottaa pitkien vatsalihasten välisen jännesauman peiliin katsoessani. Se on silminnähdenkin omasta mielestäni tosi hieno (ja alle sen 2 cm…). Ja tämä on vain se esteettinen puoli asiasta. Koko korsettini on vihdoin taas olemassa. Tiedostan sen olemassa olon koko ajan. Ja se tukee juoksua, kyykkäämistä, punnerruksia ja leukoja aivan eri lailla kuin ennen. Eli sain siis luvan taas painaa menemään kyykkyjä ja punnerruksia kuitenkaan lopettamatta keskivartalon treenejä.
Selkäkipu on huomattavasti helpottunut, joskaan ei kokonaan parantunut. Ajoittain sitä särkee kyllä edelleen. Fyssari ehdotti akupunktiota ja hierontaa sillä jos selkä on ollut juntturassa kaksi vuotta, ei se ehkä ihan helposti aukeakaan. Joka tapauksessa, kroonisen selkäkivun sijaan olen tällä hetkellä noin puolet ajasta kivuton. Toivoisin, että tästä pikku pulmasta puhuttaisiin odotusaikana enemmän ja äitejä ohjattaisiin kuntouttamaan erkaumaa aktiivisesti. Sillä kappaskummaa, melko moni mamma, jolle olen asiasta maininnut, on myös kärsinyt kummallisista selkäkivuista…Ja siitä kuntoutuminen on kuin onkin mahdollista jopa kuusi vuotta viimeisen lapsen syntymästä!
