Hidasta elämää Muiden maiden mustikat

Halloween- hömpötystä rapakon takaa vai mahdollisuus hidastaa

Halloween, pyhäinpäivä, Kekri, Samhain, Dia de Muertos. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kun kuulemme sanan Halloween, mieleemme tulee jenkkityyliin överiksi vedetyt bileet, joissa pukeudutaan toinen toistaan hulppeampiin asuihin, kierretään ovelta ovelle keppostelemassa ja kaiverretaan kurpitsoja kilpaa naapureiden kanssa ajatuksella ”koolla on väliä”. Meidän perinteisiin kuului jo lapsena järjestää kaveriporukalla halloween- bileet. Ja meillä oli kieltämättä aivan hulvattoman hauskaa. Koristelimme juhlapaikan runsaalla kädellä ja teimme aiheeseen sopivaa ruokaa. Panostimme pukeutumiseen ja katselimme kauhuelokuvia. Perinne jatkui, kunnes tiemme ylioppilaiksi tulon jälkeen erkanivat.

Kyseisellä juhlapyhällä on kuitenkin pitkät ja hengelliset perinteet monessakin kulttuurissa. Ja sen alkuperäinen tarkoitus eli menneiden sukupolvien muistaminen ja kiitollisuus kuoleman jälkeisestä elämästä yhdistää kaikkien eri maailmankolkkien tapaa juhlistaa syksyn pimeitä iltoja. Lukaisepa, mistä alun perin on ollut kyse, miten juhlaa vietetään eri puolilla maailmaa ja miten itse voit käyttää tilaisuuden tärkeiden asioiden vaalimiseksi. Halloween on mahdollisuus hidastaa!

Pyhäinpäivä, Kekri, All Hallow´s Eve, Día de Muertos tai Samhain

Jo ennen kuin pyhäinpäivä muodostui kirkolliseksi juhlapyhäksi vietettiin Suomessa Kekrijuhlaa. Kekri oli sadonkorjuujuhla, jossa osoitettiin kiitosta vuoden sadosta, syötiin, juotiin ja leikittiin. Wikipedian mukaan sanaa Kekri ollaan käytetty kuvaamaan aavetta, mörköä tai pelätintä. Alun perin sanan kuitenkin uskotaan viittaavaan viimeiseen tai jonkin loppumiseen, ja siis tässä yhteydessä kasvukauden ja maataloudellisen vuoden päättymiseen. Yhtenäisyyksiä nykyisen halloweenin kanssa löytyy muun muassa kekripukeiksi ja kekrittäriksi pukeutuneiden hahmojen kiertelyssä talosta taloon kestittävinä.

Pyhäinpäivä on evankelis- luterilaisen kirkon harras juhlapyhä, jona muistellaan menneitä sukupolvia ja muistutetaan kerran koittavasta jälleennäkemistä taivaan valtakunnassa. Perinteisiin kuuluu vierailu haudoilla ja kynttilöiden sytyttäminen. Alun perin juhlan tarkoitus on ollut kunnioittaa marttyyreita. Hautuumailla pyhäinpäivänä ja sen aattona nähtävän tungoksen perusteella uskoisin pyhäinpäivän olevan yksi suosituimmista kirkollisista pyhistä.

brown desk lamp on table
Photo by Ahmed Aqtai on Pexels.com

Wikipedian mukaan Halloween eli All Hallow´s Eve ei suinkaan ole jenkkihömppää. Se on aluperin anglosaksisissa ja etenkin kelttivaikutteisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa vietetty kaikkien pyhien juhla. Halloweenin juhlinta pohjautuukin kelttien Samhainiin. Halloween- juhlan moderneja tunnusmerkkejä ovat kurpitsat, mustat kissat, aaveet ja keppostelemassa kiertelevä, naamiaisasuihin pukeutuneet lapset. Zombeiksi pukeutumisen tarkoitus voisi oman logiikkani mukaan juontaa juurensa siihen, että vainajien yönä tuonpuoleiseen siirtyneet yrittävät houkutella meitä liittymään joukkoonsa ja me puolestamme yritämme hämätä heitä pukeutumalla vainajiksi. Tiedä häntä… Pakanallisena pidetty juhla on monen kirkon boikotoima.

woman in a witch costume with pumpkins on the ground
Photo by Gabby K on Pexels.com

Samhain on aluperin kelttikulttuurista kotoisin oleva kesän loppumisen juhla. Keltit uskoivat, että tämän- ja tuonpuoleisen rajat katosivat luonnon vaipuessa kuolon tilaan. Tällöin henget yrittäisivät houkutella ihmisiä joukkoonsa. Tätä torjuttiin polttamalla kokkoja ja kynttilöitä nauriisiin kaiverretuissa lyhdyissä. Juhla edustaa myös pakanallisten uskontojen uutta vuotta. Olennainen osa juhlintaa on taikojen tekeminen ja tulevan ennustaminen (Wikipedia).

Día de Muertos eli kuolleiden päivä on meksikolaisten hulvaton versio menneiden polvien muistamisesta. Juhla on karnevaalinoloinen tapahtuma, jossa pukeudutaan värikkäästi, musisoidaan äänekkäästi ja syödään. Kotiin saatetaan rakentaa alttari vainajien muistoksi tai piknikille voidaan siirytä hautuumaalle. Juhlan symboliikkaan kuuluvat myös värikkässti maalatut pääkallokoristeet Filippiiniläisten versiossa (araw ng mga patay) hautuumaalla pelataan korttia, tanssitaan ja lauletaan jopa päiviä.

multicolored skull decor
Photo by Chait Goli on Pexels.com

Hidastajan Halloween

Onko sinustakin illan pimeydessä kynttilöiden valoissa kylpevissä hautuumaissa jotain maagista? Jotain kaunista, ajatonta ja lohdullista? Vaeltaako mielesi hautuumaan polkuja samoillessasi muistoihin täältä poistuneista rakkaista? Ikivanhoista tammista putoilevat lehdet muistuttavat kaiken auttamattomasta päättymisestä ja siitä, että kohtaatte vielä.

Japanilaisen putoilevien kirsikankukkien juhlinnan, hanafubukin tapaan voisimme käyttää tämän juhlapyhän päättyvyyden ja hetkellisyyden juhlimisille ja kiitollisuudelle siitä, että pienen hetken saamme olla täällä toisiamme varten. Meillä juhlaa vietetään riehakkaasti mutta toisaalta hiljaisuudessa ja lämmössä. Kutsumme ystäviä kylään, pukeudeumme mielikuvitusta säästelemättä, teemme ruokaa, ehkä nautimme uuden sadon viiniä, pelaamme, tanssimme pelottavan musiikin tahtiin lasten kanssa ja ihailemme heidän sydämistä tursuilevaa riemua. Toisaalta teemme illan pimetessä nostalgiakävelyn kirkkomaalla, kääriydymme kynttilänvalossa sohvalle ja muistelemme rakkaitamme. Uuden sadon viiniä nauttien.

Kyseessä on siis mielestäni jokavuotuinen tilaisuus taas kerran keskittyä olennaiseen. Niihin yksinkertaisiin ja pieniin asioihin, jotka tekevät lyhyistä, ohikiitävistä hetkistä ainutlaatuisia. Miten sinä juhlistat syksyä, satoa ja menneiden polvien muistoa?

Vastaa