Hidasta elämää

Arjen aikasyöpöt- Mikä nakertaa kalliita minuuttejamme?

adult book boring face

Ihmetteletkö sinäkin usein, mihin 24 tuntia oikein hupenee. Mihin kaikki aika menee? Ja sitä, että sinulla ei tunnu olevan aikaa yhtään mihinkään. Mistä saisi edes tunnin päivässä lisää aikaa, jotta voisi vaikka käydä lenkillä? Tehdessäni elämäntaparemontin uupumuksen jälkeen karsin elämästäni kaikki suuret merkityksettömät turhuudet. Kun olin tehnyt sen, huomasin, että pieniä aikasyöppöjä löytyy vähän joka aktiviteetista. Myönnän, että näiden aikasyöppöjen eliminointi on välillä hankalaa eikä se aina edes huvita, mutta kokeile. Saatat kuin ihmeen kaupalla löytää runsain mitoin aikaa harrastaa, lukea, urheilla tai viettää aika lastesi kanssa.

Kaupassa käynti

Miten usein käyt ruokakaupassa ja miten paljon aikaa se vie? Olet matkalla töistä kotiin, jääkaappi on tyhjä, eikä aavistustakaan mitä tänään syötäisiin. Ajat kaupan pihaan, pohdit kuumeisesti mitä ostaa, juokset kauppaan, lastaat kärryt täyteen, jonotat kassalla muiden kiukkuisten ruuhkatukkien kanssa, ronttaat kassit autoon ja kotiin. Eihän siihen mennyt kuin puoli tuntia, matkan varrella. Kuulostaako tutulta? Ja sama kaava toistuu kenties lähes joka päivä?

basket bassinet business cart
Photo by Pixabay on Pexels.com

Tee lauantaiaamuna koko viikon ruokalista valmiiksi ja käy kaupassa. Aikaa kuluu yhteensä reilu tunti jos ehdit ennen viikonlopun ostosryntäystä. Viikolla tarvitsee vain täydentää maito-, leipä-, ja hedelmävalikoimaa pikaisella visiitillä lähikauppaan. Jos kuvitellaan, että vältyt tällä menetelmällä neljältä arki- illan paniikkikauppatoheloinnilta sekä viikonlopun herkkuostosreissulta, säästät aikaa omaan käyttöösi jopa pari tuntia. Se on kaksi tunnin pituista juoksulenkkiä tai neljä puolen tunnin pikapyrähdystä, jokailtainen korttipelituokio teinin kanssa tai vaikka lovemetender- illallinen isännän kanssa.

Sometus

Pidäpä joskus kirjaa siitä, miten paljon turhaa aikaa vietät sosiaalisen median syövereissä. En väitä, ettenkö itse somettelisi tai ettäkö kaikki sometus olisi turhaa. Rakastan vilkuilla kavereiden kuulumisia tai plarata uusimmat uutuudet lähiseutuni kangaskaupasta. Mutta sen lisäksi teen myös sellaista aivotonta skrollaamista, turhanpäiväisten mukamastärkeiden uutisten ja höpötysten lukemista sekä ”kissavideoiden” katselemista. Tein kokeilun, jossa laskin puhelimen pois heti, kun tajusin somettelun menevän turhuudeksi. Ja kummasti löytyi päivittäin 20 minuuttia aikaa tehdä vatsalihasten erkauman kuntoutustreeni. Joka päivä. Ja meilläkö ei ole muka aikaa päivittäin pitää huolta itsestämme?

Mukamaspakkotekemiset

Lapsesi pyytää sinua pelaamaan kanssaan kaninkoloa. Et ehdi, pitää laittaa tiskit ja pyykit ja pitää sitäsuntätäsuntota ja pitää somettaa. Otin tavakseni sanoa kyllä aina, kun lapseni pyytävät minua tekemään kanssaan jotain. Huomasin ilokseni, etteivät pyykit karanneet mihinkään ja että yhdessä tekemisen määrä moninkertaistui. Meillä leivotaan usein, pelaamme Carcassonnea, levittelemme legoja olohuoneen lattialle ja nauramme pieruäänivideoille. Me aikuiset olemme niin omistautuneita opettelemaan sanomaan EI, että unodamme välillä sanoa tärkeille asioille KYLLÄ.

Jättämällä tekosyyhommat ja mukamaspakolliset höpötykset niille sopivampaan ajankohtaan, vapautuu aikaa sellaiselle, mille meillä ei mukamas ole aikaa. Tämä merkitsee lievää kontrollin menettämisen uhkaa, sillä ikkunat jäävät pesemättä, jäämme paitsioon somen ajankohtaisesta annista ja joudumme ehkä huomennakin jättämään tekemättä sen, mitä tänään emme tehneet. Hirveää.

Aamukaaos

Tuntuvatko aamut totaalikaaokselta? Pakolliselta siirtymispaniikilta kotoota päiväkodin kautta töihin? Tukka märkänä, koska bad hair day, ei mitään päällepantavaa, leivät paloivat paahtimeen, ipana kiukuttelee ja bensa loppu. Meidän aamukaaos loppui kuin seinään ja vaihtui leppoisaksi teenjuonniksi parilla pienellä viilauksella.

Ensinnäkin, karsin vaatekaappini sisällön minimalistiseksi. Ei ehkä ihan voi puhua kapselivaatekaapista, mutta vaatekappaleita on tuskin kovin montaa yli 70 kpl. Kuulostaa paljolta, mutta laskepa omasi. Lisäksi kaikki vaatekaappini yläosat ja alaosat käyvät yhteen, joten voin valita kaapistani rytkyt pimeässä tai silmät kiinni ja ne näyttävät silti hyviltä päälläni. Karsin kaapista pois kaikki ”näihin mahdun ehkä joskus”- , ”tämä näytti hyvältä 90- luvulla”- sekä ”tämä oli ostaessa kallis muttei oikein istukaan päälle”- hepeneet. Minua ei myöskään haittaa pukea päälleni samoja vaatteita useampina peräkkäisinä päivinä. Villpaidat ja farkut eivät kaipaa pesua jokaisen käyttökerran jälkeen. En siis koskaan kärsi ”Ei ole mitään päällepantavaa”- ongelmasta. Enkä siis joudu käyttämään aikaa vaateongelman ratkomiseen tai vaatteiden sovittamiseen.

assorted colored dresses on white clothes rack
Photo by Maryia Plashchynskaya on Pexels.com

Koska en käy enää ruokakaupassa päivittäin enkä roiku somessa, olemme ryhtyneet varsin ahkeriksi saunojiksi. Lisäksi, koska aikaa riittää päivittäiselle urheilulle, tulee käytyä saunomattakin suihkussa iltaisin. Siirryin myös kemikaalikoktailien sijaan luonnomukaisten palasampoiden käyttöön, jolloin hiusten pesuväli venyi joka toisesta päivästä joka neljänteen päivään. Aamuisin ei siis tarvitse käyttää aikaa suihkutteluun ja tukan kuivaamiseen. Eikä kylppärin oven takana motkottamiseen omaa vuoroa odotellessa, kun teinit lotraavat ja maalaavat naamojaan.

Aamiainen on päivän tärkein ateria, sanotaan. Mutta ennen ahdoin itseeni aamiaisen vaikka väkisin, sillä se on tärkeä ateria ja koska salaatinsuikaleet vielä hampaissa roikkuen piti aloittaa päivän palaveriputki pirteänä ja tehokkaana. Olen kuitenkin huomannut, että seitsemältä väkisinkin kitusiin sullottu aamupala ei kohdallani toimi. Juon aamulla lasten syödessä aamiaista korkeintaan kupin teetä ja säästän aamiaisnautinnon työpaikan keittiöön, jossa yhdeksän maissa metaboliikkani on valmis saamaan siitä irti jo muutakin kuin vatsan väkisin täyttämisen kokemuksen. Nykyinen työni sallii sen aikataulun puolesta.

crop person pouring tea into cup
Photo by Charlotte May on Pexels.com

Laitan kellon soimaan aikaisemmin. Voisihan sen ajan nukkua. Tai vaikka torkutella. Mutta jo kymmenen minuuttia on aamulla arvokasta lisäaikaa. Torkuttelu itsessään on aikasyöppö. Mutta jos laitan kellon aikaisemmin soimaan, voin hyvällä omalla tunnolla jopa torkutella hetken. Yleensä käytän tuon torkutteluajan tehokkaasti herättämällä puolisoni työntämällä nenäni hänen hiuksiin. Tai kuopukseni herättelyyn hitaasti pönkeämällä hänen viereen peiton alle ja kutittelemalla hänen selkäänsä nallen tassuilla. Mukavampia tapoja herätä kuin kiirepaniikki.

Ennen vihasin aamuja. Nyt ne ovat arvokasta vapaa -aikaani.

Työajan seuranta

Sillä on tarkoitus seurata projektien kannattavuutta ja työhön käytettävää aikaa. Olen asiantuntijatyössä. Nykyisessä työssäni ei ole minkäänlaista työajan- tai projektiseurantaa. Ja olen huomannut käyttäväni aikani paljon tehokkaammin kuin työssä, jossa osa työajasta meni työajan seurantaan ja siitä stressaamiseen. Jokainen mukamas tehokkaasti käytetty prokrastinaatio, sparraus tai alan kirjallisuuden tutkiminen piti jotenkin saada tungettua jollekin asiakkaalta laskutettavalle projektille.

silver and gold coins
Photo by Pixabay on Pexels.com

Nykyisessä työssäni en joudu käyttämään aikaani ja energiaani ajankäyttöni seuraamiselle. Ja se vapauttaa uskomattoman paljon aikaa itse tekemisen lisäksi ammatillisen osaamisen kehittämiselle, uuden oppimiselle, ideoinnille, työaiheiselle haahuilulle ja yleiselle työviihtyvyydelle. Ja myös ranskanperunoiden täydellisen valmistamisen pohdinnalle työkaverin kanssa. Tämä toki vaatii organisaatiolta taloudellista vakautta. Ettei tarvitse joka euroa seurata. Mutta jos päädyn työpaikkaa joskus vaihtamaan, kellokortin orjaksi en välttämättä enää ryhdy.

Näihin aikaloukkoihin käytin siis ennen kaiken sen ajan, mitä minulla nykyään on tuhlattavaksi asti. Enkä mittaa enää tärkeyttäni, tehokkuuttani, omaa arvoani tai asemaani sillä, miten kiireinen olen (olevinani). Vaan sillä, miten paljon haahuiluaikaa minulla on.

Vastaa